Kotimaa

Toimelias Trump, Koiviston kuolema, Turun terrori-isku – näistä uutisista vuosi 2017 muistetaan

Julkaistu:

Ilta-Sanomien erikoistoimittaja Seppo Varjus puntaroi vuoden tärkeimpiä tapahtumia.

Tammikuu: Yhdysvaltain uusi presidentti hämmensi maansa, maailman ja ehkä itsensäkin

Kukaan ei odottanut, että Donald Trumpin ajasta Yhdysvaltain presidenttinä tulisi tavanomainen. Seitsemänkymppinen kiinteistömiljonääri ja tosi-tv-tähti ei ole siitä tavallisimmasta muotista. Ihan tällaista kukaan ei kuitenkaan odottanut.

Jo presidentin valtaannousua tammikuussa katsomaan kokoontunut väkijoukko synnytti riidan. Trumpin mielestä yleisömäärä näet oli mielettömän suuri, mitä valokuvat eivät aivan vahvistaneet. Syyllinen oli luonnollisesti huijarimedia. Trump näytti tosiaan olevansa niin pikkusieluinen, äkkipikainen ja ylimielinen kuin uskallettiin pelätä.

Ensimmäisten toimiensa joukossa Trump yritti määrätä maahantulokiellon useamman muslimimaan kansalaisille, mutta se ei onnistunut niin helposti kuin hän kuvitteli. Myöskään edeltäjä Barack Obaman terveydenhuoltouudistuksen kaataminen sen enempää kuin Meksikon muurin rakentaminen eivät edistyneet.

Itse asiassa ainoa merkittävämpi saavutus olivat suuret veronkevennykset aivan vuoden 2017 lopulla. Niiden seurauksista kiistellään.


Ulkopolitiikkaa Trump teki kaaottisella tavalla. Hän vaikutti hyvin viehättyneeltä Venäjän Vladimir Putinin ja Filippiinien Rodrigo Duterten kaltaisten raakojen voimamiesten seurasta. Hirmuhallitsijoista Trumpia harmitti lähinnä ydinpommeja ja raketteja rakenteleva Pohjois-Korean Kim Jong-un.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Erittäin ristiriitainen oli Trumpin suhtautuminen Kiinaan ja sen johtajaan Xi Jinpingiin. Kiina jatkaa nousuaan Yhdysvaltain haastajaksi määrätietoisesti ja rauhallisesti. Välillä Trump mielisteli Xitä, välillä haukkui tämän valtakuntaa kauppavilpistä. Ovelat ja kärsivälliset kiinalaiset tuntuivat vetävän pidemmän korren.

Trumpin kiistellyimmät toimet olivat Pariisin ilmastosopimuksesta irtaantuminen ja Jerusalemin tunnustaminen Israelin pääkaupungiksi. Jälkimmäisestä ei ainakaan välittömästi seurannut pahimpien pelkojen kaltaista verilöylyä. Vuoden viimeisinä päivinä Trumpin ulkopolitiikka Lähi-idässä meni kuitenkin aina vain pahempaan solmuun.

Kautensa alusta alkaen Trump valui yhä syvempään suohon vaalikampanjansa Venäjä-yhteyksiä koskevassa tutkinnassa.

Trumpin vastustajat unelmoivat pikaisesta viraltapanosta. Näin tuskin käy, sillä Yhdysvaltain poliittisessa järjestelmässä republikaanipuolueella on yhä vankka asema. Trumpin potkut ja mahdolliset syytteet olisivat sille katastrofi.

Trumpin kokonaiskannatus on alhainen, mutta uskollisimpansa hän pitää tyytyväisinä. Osa tästä joukosta on väkivaltaisia valkoisen ylivallan kannattajia. Valtaosa on kuitenkin työväkeä, joka on pettynyt siihen, että amerikkalainen unelma ei heidän osaltaan toteudu. Sille Trump ei taida voida mitään.


 


Helmikuu: Suomalainen hiihto puhdisti maineensa siellä missä sen menettikin – Lahdessa

Helmikuun lopulla 2017 Lahdessa avattiin hiihdon MM-kisat 16 vuoden tauon jälkeen. 16 vuotta on pitkä aika. Harvan huippu-urheilijan kisaura harvoin kestää niin pitkään.

Kisat sujuivat suomalaisilta. Iivo Niskasesta tuli suurin sankari voitollaan 15 kilometrin perinteisellä. Krista Pärmäkoski otti hopeaa yhdistelmäkilpailussa. Niskanen ja Sami Jauhojärvi olivat pronssilla parisprintissä, samoin Matti Heikkinen viidelläkympillä. Naisten viestissä Pärmäkoski, Aino-Kaisa Saarinen, Kerttu Niskanen ja Laura Mononen ottivat pronssia.

Tyytyväisyys oli suurta. Joskus vuosikymmeniä sitten tällaista olisi pidetty rutiinisuorituksena, jolle olisi kohautettu hartioita. Mutta nyt tärkeintä eivät olleet voitot. Tärkeintä oli, että Lahden kisoissa puhuttiin rehdistä kilvasta, ei vilpistä.

16 vuotta sitten oli toisin. Suomi oli aina saattanut luottaa hiihtoon. Suomalaiset hiihtäjät olivat hiljaisia, kestäviä ja sisukkaita, ihan kuin kansa kuvitteli itsensäkin olevan. Vuosikymmenestä toiseen muut lajit nousivat ja laskivat suosiossa, hiihto pystyi.

Sitten tuli kauhea vuosi 2001. Lahden kotikisojen alkuinnostuksen jälkeen paljastui doping-skandaali, johon liki kaikki suuret suomalaiset hiihtonimet olivat sekaantuneet.

Kiinni jäivät Jari Isometsä, Janne Immonen, Harri Kirvesniemi, Mika Myllylä, Milla Jauho ja Virpi Kuitunen. Suomi menetti kolme voitettua mitalia, joukossa miesten viestikulta.

Ei se tietenkään uutta ollut, kärysihän jo Eero Mäntyranta aikoinaan dopingista. Nyt kiinnijääneiden suuri määrä kuitenkin viittasi systemaattiseen toimintaan, joka ei voinut tapahtua valmennusjohdolta salaa. Seurasivat farssit ja tragediat. Farssia oli poliisin löytämä ruiskulaukku Ala-Tikkurilan huoltamolta.

Erilaiset oikeusjutut ja paljastukset jatkuivat vuosia. Synkin etappi koettiin kymmenen vuotta myöhemmin, kuin huipulta suistunut, alkoholisoitunut Mika Myllylä kuoli epäselvissä oloissa.

Oli selvä, että suomalaisen hiihdon piti kavuta pitkä ylämäki vuoden 2001 jälkeen. Suomalaiset olivat doping-valvojien ja ulkomaisen lehdistön erityistarkkailussa. Vanhemmat saattoivat ehdottaa hiihtoon innostuneille junioreilleen tervehenkisempiä harrastuksia. Sponsorit miettivät moneen kertaa ennen kuin satsasivat hiihtoon.

Silti sisu löytyi taas. Suurkisa suurkisalta suomalaishiihtäjät tekivät paluuta palkintopalleille. Kotiyleisö silti epäili ja väänsi vitsiä.

Suomen hiihtokunnian palautus kesti 16 vuotta. Kaikki alkoi Lahdesta, huonosti. Kaikki päättyi Lahteen, hyvin.


 


Maaliskuu: Hollannin äärioikeisto pettyi vaalitulokseen, mutta kuohunta Euroopassa jatkui

Oikeistopopulisti Geert Wildersin keltainen tukkaheltta painui pettymyksestä alas 15. maaliskuuta. Hänen Vapauspuolueelleen oli lupailtu Hollannin parlamenttivaalien alla suurmenestystä.

Wildersin puoluetta pidetään maahanmuuton ja islamin vastaisena. Monet näiden aatteiden kannattajat uskoivat, että Alankomaista lähtisi liikkeelle aalto, joka nostaisi oikeistopopulistit valtaan kautta Euroopan.

Wildersin puolue kasvattikin kannatustaan, mutta vain hiukan. Mark Rutten johtama konservatiivinen kansanpuolue kärsi tappion, mutta pysyi maan suurimpana. Kannatustaan kasvatti selvästi punavihreä puolue.

Vuoden 2017 vaaleja odotettiin hermostuneena kautta Euroopan. Vuonna 2016 britit äänestivät euroeron puolesta ja Donald Trump nousi Yhdysvaltain johtoon. Vuoden 2017 mittaan väitteet Venäjän salaisen palvelun vaalimanipuloinnista levisivät. Merkittävämpi tekijä oli kuitenkin varmasti se, että tyytymättömyys taloudelliseen epätasa-arvoon ja maahanmuuton pelko kanavoituivat nimenomaan äärioikeiston kannatukseksi.

Äärioikeiston nousu tosin oli kokenut pienen kolauksen jo vuonna 2016, kun vihreiden Alexander Van der Bellen voitti Itävallan presidentinvaalissa sikäläisen oikeistopopulistisen Vapauspuolueen Norbert Hoferin. Itse asiassa Van der Bellen teki niin kahteen kertaan, koska vaalit jouduttiin uusimaan postiäänisekaannuksen vuoksi.

Eniten pelättiin Ranskan presidentinvaaleja, joissa äärioikeiston Marine Le Pen vaikutti jo etukäteen varmalta toiselle kierrokselle menijältä. Niin kävikin, mutta kuin tyhjästä ilmestyneen kansanliikkeen ehdokkaana kampanjoinut Emmanuel Macron voitti Le Penin lopulta selvästi. Liberaali Macron kampanjoi nimenomaan ”anti- Le Peninä” ja voitti. Tappion jälkeen Le Penin Kansallinen rintama on kärsinyt rahaongelmista.

Euroopan laitaoikeistoa ei kuitenkaan ole selätetty. Vuoden lopulla se otti hyvityksen Itävallassa. Vihreä puolue romahti täysin Van der Bellen aiemmasta menestyksestä huolimatta. Joulukuussa pääministeriksi nouseva Itävallan kansanpuolueen johtaja Sebastian Kurz ilmoitti ottavansa Vapauspuolueen hallitukseen. Kurz vei itse puolueensa linjan lähelle Vapauspuolueen muukalaiskammoa ja menestyi.

Saksan vaaleissa menestyi Vaihtoehto Saksalle -puolue eli AfD. Hallituspaikoille sillä ei ole asiaa, mutta puolueen kasvu teki elämän paljon hankalammaksi liittokanslerina jatkoa haluavalle Angela Merkelille. Epäröinnin jälkeen vaalitappion kärsineet sosiaalidemokraatit suostuivat sittenkin neuvottelemaan kristillisdemokraattien kanssa hallituksessa jatkamisesta. Itävallassa juuri tällaisen ”suuren koalition” sortuminen on johtanut äärioikeiston nousuun.

Eurooppa seilaa yhä myrskyisillä vesillä.


 


Huhtikuu: Vihreä kevät

Huhtikuun 9. päivänä tunnelma oli katossa Helsingin perinteikkäimmällä rock-klubilla Tavastialla, vaikka lavalla ei ollutkaan bändiä.

Vihreiden kunnallisvaalien päävalvojaiset järjestettiin Tavastialla. Puolue otti ennätystuloksensa kunnallisvaaleissa ja vaaleissa ylipäätään, jos Pekka Haaviston menestystä viime presidentinvaalissa ei lasketa.

Tupa oli täynnä nuorta väkeä, harmaantuvat veteraanit lymisivät seinänvierillä. Vihreät on nuorten puolue, ehkä jo vähän liikaakin omaksi hyväkseen.

Kunnallisvaalien voitonhuumassa tällaisia ei mietitty. Jyväskylässä vihreät nousi kaupungin suurimmaksi puolueeksi 33-vuotiaan kansanedustaja Touko Aallon johdolla.

Vihreiden voiton arkkitehti oli puolueen puheenjohtaja Ville Niinistö. Hänellä tulivat kuitenkin täyteen ne kuusi vuotta, jotka yksi ihminen voi vihreiden sääntöjen mukaan johtaa puoluetta. Kuudessa vuodessa Niinistöstä tuli haparoivan alun jälkeen poliittisen pelin mestari.

Puolueessa pohdittiin säännön muuttamista, mutta Niinistö halusi pitää siitä kiinni. Hän kuitenkin jatkoi puheenjohtajuutensa loppuun asti hallituksen ankaraa sanallista ruoskimista. Sivallukset sattuivat varsinkin kokoomuksessa. Vihreiden suosio kasvoi kuukaudesta toiseen.

Kesäkuun harvinaisena kuumana päivänä Touko Aalto valittiin Niinistön seuraajaksi puoluekokouksessa Tampereella. Väki oli hurmoksessa ja ilmapallot pomppivat salissa iloisesti.

Väitettiin, että Niinistö olisi halunnut seuraajakseen kansanedustaja Emma Karin, mutta tämän väistyvä puheenjohtaja kiisti.

Vihreät näyttivät tehneen hyvän valinnan. Kannatus kohosi edelleen niin, että loppukesän mittauksissa vihreät ohitti Sdp:n ja keskustan ja nousi maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Aalto saattoi puhua tosissaan siitä, että vihreät hakee pääministeripuolueen paikkaa.

Tuli syksy, ruska pisti vihreät lehdet punertamaan. Sdp nousi taas vihreiden ohi. Politiikasta puhuttiin sotesta ja työmarkkinoista, työväenpuolueen omista aiheista.

Ville Niinistön iskut julkisuudessa harvenivat. Pian hiljeni Aaltokin. Asiaan saattoi vaikuttaa hänen syrjähypystä seuranneen avioeronsa saama julkisuus. Sellainen ei välttämättä vahingoita nykypoliitikkoa. Julkisuuteen tottumaton Aalto saattoi kuitenkin säikähtää ja hän tuntui äkkiä välttelevältä ja epävarmalta politiikankin asioissa.

Alkuvuodesta vetten päällä kävelleet vihreät ovat ovat taas poliittisten kuolevaisten joukossa. Pääministeripuolueen paikasta ei enää paljon puhuta.


 


Toukokuu: Mauno Koiviston kuolema päätti monta aikakautta

Toukokuun lopulla Helsingissä keräännyttiin seuraamaan surusaattoa, jollaista pääkaupungissa ei ollut nähty 30 vuoteen. Urho Kekkonen poistui ajasta ikuisuuteen 1986, Mauno Koivisto 12. toukokuuta 2017.

Kekkonen herätti aikoinaan lähes pelottavaa kunnioitusta, Koivisto hiukan erilaista. Se ehkä näkyi siinä, että tunnelmaa katujen varsilla saattoi kuvailla haikeaksi. Koiviston hyvästellessään kansa jätti jäähyväiset ainakin kolmelle aikakaudelle.

Koiviston presidenttikausi alkoi kylmän sodan aikana ja hän koki presidenttinä myös sen lopun. Hän loi läheiset suhteet Neuvostoliiton uudistajaan Mihail Gorbatshoviin ja järkyttyi miljoonien muiden kanssa tämän kaatumisesta. Koivisto kuitenkin ohjasi Suomen vakaasti ulos YYA-sopimuksen ajasta heti kun se oli mahdollista. Jotkut pitivät hänen suhtautumistaan Baltian itsenäistymiseen kyynisenä, mutta puolustajiensa mukaan Koivisto toimi kulisseissa ja vältti turhaa meteliä.

Koivisto tuli 1960-luvulla kansan tietoon pankkimiehenä ja pääministerinä. Hän ei koskaan ollut kansanedustaja eikä kulunut päivänpolitiikassa.

Mustavalkotelevisioiden ruuduissa Koivisto oli oikeastaan ensimmäinen suomalainen mediapoliitikko. Hän ei tärkeillyt, vaan antoi miellyttävän kuvan itsestään. Perhe-elämä Tellervo-vaimon ja Assi-tyttären kanssa vaikutti sympaattiselta ja sopuisalta.

Koivisto nousi työläiskodista ja telakalta tohtoriksi ja pankinjohtajaksi. Hän oli kuin 1960-luvun mahdollisuuksiaan hyödyntävä Suomi. Kenestä vain saattoi tulla mitä vain.

Kun Koivisto 1970-luvun lopulla palasi pääministeriksi, hänen kansansuosionsa oli kyllin vahva kestämään jopa Kekkosen yrityksen kaataa hallitus.

1960-luvulla suunnilleen kaikki nelikymppiset miehet olivat sotaveteraaneja. Se ei ollut erikoista, eikä sotamuistoista tehty numeroa. Ei tehnyt Koivistokaan.

Vasta 1980-luvulla tuli tunnetuksi, että hän oli taistellut legendaksi nostetun kapteeni Lauri Törnin osastossa. Koivisto oli ainoa toisessa maailmansodassa rintamalla taistellut presidentti.

Koivisto kirjoitti myöhemmin sota-ajan muistelmansakin. Kirja oli pohtiva ja suorasukainen, se yhdisti sodan arkea ja historian pohdintaa.

Kun veteraanit harvenivat, heidän arvonsa nousi. Koivistosta tuli tämän sukupolven suuri edustaja luonnostaan.

Toukokuussa 2017 Suomi katsoi hetken ajan lähimenneisyyteensä.


 


Kesäkuu: Perussuomalaisten hajoaminen johti hallituskriisiin

Ajatus, että loikkaisin perustamastani puolueesta on mieletön. Se oli Juudas, en minä, joka hirtti itsensä.

Näin Timo Soini kirjoitti blogissaan viikkoa ennen perussuomalaisten puoluekokousta kesäkuussa.

Kaksi päivää kokouksen jälkeen Soini ja suurin osa perussuomalaisten eduskuntaryhmästä loikkasivat puolueesta. Kuinka siinä niin kävi?

Puheenjohtajaäänestyksessä olivat vastakkain jyrkän linjan kärkinimi Jussi Halla-aho ja Soinin tukema Sampo Terho. Soini oli keväällä ilmoittanut jättävänsä puheenjohtajuuden.

Joidenkin käsitysten mukaan hän ei itse uskaltanut kohdata Halla-ahoa, kun hallitusvastuu oli puolittanut perussuomalaisten kannatuksen. Erityisen paha tikki oli, että suuri pakolaistulva osui Suomeenkin juuri perussuomalaisten hallitustaipaleen alussa 2015.

Soini itse väittää, että hän olisi selättänyt Halla-ahon.

– Jos olisin halunnut takertua, olisin jäänyt. Ja olen varma siitä, että olisin voittanut taistelun. Se taistelu olisi voinut hajottaa puolueen, koska olisin ollut aika raaka, Soini sanoi IS:n haastattelussa lokakuussa.

Kesäkuussa puolue joka tapauksessa hajosi ja Halla-ahosta tuli puheenjohtaja Jyväskylän puoluekokouksessa. Kuva vaalitulosta kuuntelevasta hämmentyneestä Soinista jäi Suomen poliittiseen historiaan.

Se oli paha pala kokoomukselle ja keskustalle. Halla-ahoa pidettiin äärimmäisyysmiehenä, jopa fanaatikkona. Erityisesti kokoomuksen riveissä yhteistyötä hänen kanssaan pidettiin mahdottomana.

Farssiksi vakava asia muuttui juuri ennen soinilaisten loikkaa, kun pääministeri Juha Sipilä lähti viemään hallituksen eroilmoitusta presidentti Sauli Niinistölle Naantalin Kultarantaan. Sipilä vaatimattomasti lensi itse ohjaamallaan suihkukoneella Helsingistä Turkuun.

Kultarantaan hän ei koskaan päässyt, koska matkalla tuli ilmoitus soinilaisten loikasta. Sipilä antoi heidän pitää kaikki perussuomalaisten ministerinpaikat. Sipilä saattoi sitten palata Helsinkiin Kultarannassa käymättä. Presidentti Niinistö on esittänyt tuon päivän tapahtumista hiukan särmikkäämmän tulkinnan. Hän ei halunnut ryhtyä erikoisen operaation takuumieheksi.

Sininen tulevaisuus ei ole lähtenyt lentoon. Sen kannatus mataa prosentissa parissa, kun Halla-ahon perussuomalaiset on pitänyt kannatuksensa melko hyvin. On ennusteltu, että jossain tiukassa tilanteessa sinisten heikkous voi koitua koko Sipilän hallituksen turmaksi.

Sinisen tulevaisuuden kohtalonhetki on joka tapauksessa lähellä, viimeistään vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Siinä voi mennä Timo Soinin elämäntyö lopullisesti. Katsotaan kuinka käy.


 


Heinäkuu: Terrorijärjestö Isis menetti asemansa Irakissa ja Syyriassa

Pommitusten jyly kuului vielä Mosulin yllä 9. heinäkuuta, kun Irakin pääministeri Haider al-Abadi saapui kaupunkiin onnittelemaan joukkojaan. Käytännössä yhdeksän kuukauden taistelu olikin jo voitettu, mutta samalla Irakin toiseksi suurin kaupunki jauhautui raunioksi.

Jihadistijärjestö Isis valtasi Mosulin yllätyshyökkäyksellä kolme vuotta aikaisemmin. Se sai tukea shiajohtoiseen hallintoon kyllästyneiltä sunnimuslimeilta. Yllättävän menestyksensä jälkeen Isis pysäytettiin Bagdadin porteilla. Sitä vastaan taistelivat Irakin armeijan ja shiamiliisien lisäksi kurdit. Tukea tuli sekä Yhdysvaltain johtamalta liittoumalta että Iranilta. Sunnifanaatikkojen tunkeminen takaisin pohjoiseen vei silti vuosia.

Hyökkäys Mosuliin käynnistyi lokakuussa 2016. Irakin joukoilla oli takanaan Yhdysvaltain koordinoima ilmatuki ja moderni aseistus. Vastassa olivat ennennäkemättömällä tavalla taistelevat itsemurhapommittajat. Heidän voittamisekseen vaadittiin sotataitoa ja raakaa voimaa.

Arviot ja väitteet Mosulin taistelun uhriluvusta vaihtelevat tuhansista kymmeniin tuhansiin. Sotaa käytiin siviilien keskellä. On epäselvää, paljonko heitä kuoli liittouman pommituksissa. Ilmeisesti taistelun lopulla Irakin joukot kostivat julmasti Isisin taistelijoiksi tai heidän tukijoikseen epäillyille. Vuoden 2016 lopulla Irak ilmoitti, että Isisillä ei enää ole hallussaan alueita sen maaperällä.

Toisella rintamalla Syyriassa Isisillä on vielä pieniä alueita hallussaan, vaikka Yhdysvaltain tukemat taistelijat ajoivatkin sen pääkaupungistaan Raqqasta. Myös Venäjän auttama Syyrian armeija sai voittoja Isisistä. Syyrian monimutkaisessa sisällissodassa on todennäköisesti alkamassa uusi vaihe. Vaarallisia vahinkoja voi sattua, kun maassa operoi sekä venäläisiä että Yhdysvaltain erikoisjoukkoja. Joulukuussa Syyriassa käynyt Vladimir Putin ilmoitti vetävänsä suuren osan sotilaistaan kotiin. Ne kuitenkin voivat tarvittaessa palata pian ja sen lisäksi maassa on venäläisiä palkkasotilaita.

Syyria on käytännössä jaettu Yhdysvaltain ja Turkin tukemien taistelijoiden sekä Venäjän ja Iranin tukeman Bashar al-Assadin hallituksen kesken. Hallituksen alueilla on vielä kapinallispesäkkeitä, joita tuhotaan yksi kerrallaan. Kuten Irakissakin, kurdit pyrkivät lohkaisemaan oman siivunsa maasta.

Isisin ahdinko Lähi-idässä on ehkä hiukan vähentänyt sen suuria terrori-iskuja Euroopassa. Järjestön nimissä toimivat fanaatikot tekevät niitä kuitenkin itsenäisesti.

Lukuisat islamistiset terrorijärjestöt Afrikasta Aasiaan vannovat uskollisuutta Isisille. Voi olla, että järjestö tuhotaan, mutta sen aate jää elämään.


 


Elokuu: Terrori tuli Turkuun

Neljän aikaan iltapäivällä 18. elokuuta tapahtui se, mitä pitkään oli Suomessakin jo pelätty.

Nuori mies tuli Turun torille ja alkoi äkkiä puukottaa ihmisiä. Hänen ensimmäinen uhrinsa oli Jehovan todistajien lehtisiä jakanut nainen. Kun paikalla ollut turisti yritti auttaa naista, hänkin sai puukosta. Seuraava uhri oli nainen, joka työnsi lastenvaunuja.

Jotkut torilla olleet miehet tulivat hätiin. Puukottaja juoksi läheiselle kadulle ja jatkoi iskujensa jakamista, vaikka torilta oli lähdetty takaa-ajoon. Poliisi oli jo saanut hälytyksen ja partio ehti paikalle. Se pysäytti puukottajan ampumalla tätä reiteen Puutorilla.

Mies surmasi kaksi ja haavoitti kahdeksaa ihmistä. Surmansa saaneet ja useimmat haavoittuneet olivat naisia. Tekoaan varten iskijä oli ottanut mukaan kaksi puukkoa. Ennen tekoa hän oli tehnyt arabiaksi kirjoitetun manifestin ja videon. Hän osoittautui marokkolaiseksi Abderrahman Bouananeksi, joka oli tullut Suomeen turvapaikanhakijaksi.

Islamistisin motiivein tehdyt terroriteot olivat huipussaan Euroopassa 2016. Vuoden 2017 alussa isoja iskuja tapahtui Turkissa, Britanniassa, Venäjällä ja Espanjassa. Ne vaikuttivat järjestelmällisten ryhmien toiminnalta. Pienempiä yksittäisten ihmisten tekemiä auto- tai veitsi-iskuja tapahtui siellä täällä. Suomessa uhka alkoi tuntua todelliselta viimeistään huhtikuun jälkeen. Silloin uzbekistanilainen mies surmasi kuorma-autolla päälle ajamalla useita ihmisiä Tukholmassa.

Useimmat terroristit ilmoittivat toimivansa Isis-järjestön nimissä tai Isis otti teot jälkeen päin nimiinsä. Usein terroristit räjäyttivät itsensä tai pyrkivät siihen, että heidät surmattaisiin teon yhteydessä. Esimerkiksi Tukholman yliajaja kuitenkin antautui poliisille.

Lokakuussa 23 vuotta täyttänyt Bouanane oli ilmeisesti kierrellyt ympäri Eurooppaa ennen Suomeen tuloaan. Täällä vastaanottokeskuksen muut asukkaat huolestuivat hänen väkivaltaisista puheistaan. Poliisi sai vihjeen miehestä, mutta se ei johtanut toimiin. Teon jälkeen poliisi vangitsi joitakin hänen tovereitaan, mutta heidät vapautettiin. Yksi ilmeisesti ulkomaille siirtynyt mies on etsintäkuulutettu.

Bouananen mahdolliset kumppanit tai yllyttäjät, motiivi ja mielentila toivottavasti selviävät tutkimuksissa ja oikeudenkäynnissä. Tekoa tutkitaan terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä murhina. Mikään taho ei ottanut Bouananen tekoa nimiinsä, vaikka Isisin tiedetään mielellään tällä tavoin kasvattavan pelottavuuttaan. Yhdeksi syyksi on epäilty sitä, että hän jäi henkiin, vaikka haavoittuikin poliisin luodista.


 


Syyskuu: Pohjois-Korean uho ei taitu

Pohjois-Korea teki kuudennen ja voimakkaimman ydinkokeensa 3. syyskuuta. Maa väitti käyttäneensä vetypommia. Tästä ei ollut varmuutta, mutta mahdottomana sitä ei pidetty, niin voimakas ydinkoe oli.

Yhdysvallat käytti toisen maailmansodan aikana kahdesti atomipommia Japania vastaan. Vetypommi on paljon voimakkaampi, eikä sitä ole koskaan räjäytetty muuten kuin koemielessä.

Pohjois-Korea testasi koko vuoden myös ohjuksiaan. Vuoden lopulla se laukaisi ohjuksen, jonka arveltiin periaatteessa voivan saavuttaa koko Yhdysvaltain alueen. Pohjois-Korealla on siis voimakas ja ydinase ja tehokas ohjus. Epäillään kuitenkin, että se ei pysty vielä yhdistämään niitä toimivaksi aseeksi, joka todella uhkaisi Yhdysvaltoja. Etelä-Korea on todellisessa vaarassa, samoin Japani.

Pohjois-Korean diktaattorin Kim Jong-unin, 33, julmuudesta saatiin todennäköisesti näyttö, kun hänen velipuolensa Kim Jong-nam surmattiin lentokentällä Malesiassa helmikuussa. Veljesten isä Kim Jong-il suunnitteli aluksi Jong-namista seuraajansa, mutta tämä osoittautui liian pehmeäluontaiseksi.

Velipuoli eli maanpaossa Kiinan suojeluksessa. Epäillään, että Kim Jong-un uskoi, että Kiina saattaisi yrittää nostaa Jong-namin Pohjois-Korean johtoon jossain tilanteessa. Myrkyllä aseistautuneet naisagentit poistivat uhan.

Pohjois-Korean perusti Josif Stalinin ja Mao Zedongin suojeluksessa veljesten isoisä Kim Il-sung. 1950-luvun alussa Korean niemimaalla käytiin suuri sota, johon osallistui myös Kiinan ja Neuvostoliiton sekä Yhdysvaltain ja muiden länsimaiden sotilaita. Se päättyi ratkaisemattomana. Etelä-Koreakin oli alun perin autoritaarisesti hallittu köyhä maa. Se on kuitenkin demokratisoitunut ja vaurastunut. Pohjois-Korean arkea vankileireineen ja johtajan palvomisineen kuvataan absurdiksi.

Donald Trump ja Kim Jong-un joutuivat vastakkain. Yhdysvaltain presidentti mylvi ja uhkaili, mutta pystyi lopulta tekemään vähän.

Trump ja Kim ajatuivat lapselliseen sanasotaan. Trump kutsui Kimiä ”pikku rakettimieheksi”. Kimin mielestä Yhdysvaltain presidentti on ”henkisesti häiriintynyt höperö”.

YK määräsi Pohjois-Korealle uusia pakotteita, mutta se ei välittänyt niistä. Vasta vuoden lopulla Kiina suostui pakotteisiin, jotka lähes katkaisevat poltto-aineen viennin Pohjois-Koreaan. Kiina ei ilmeisesti edelleenkään halua Pohjois-Korean hallinnon luhistumista.


 


Lokakuu: Kolmas tuntematon toden sanoi?

Lokakuun lopulla sai ensi-iltansa Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas. Se on jo kolmas versio Väinö Linnan romaanista. Ensimmäisen Tuntemattoman ohjasi Edvin Laine 1995 ja toisen Rauni Mollberg 1985.

Uuden ajan Tuntemattomassa on tietysti uudet tähdet, kuten Jussi Vatanen Koskelana ja Eero Aho kiitettynä Rokkana. Louhimiehen versiossa kurkistetaan sotilaiden siviilielämään aiempaa enemmän ja naisiakin elokuvassa nähdään. Laulaja Paula Vesala esittää Rokan vaimoa Lyytiä. Vielä 2017 syntyi yllättäen pahaa mieltä siitä, että hän esiintyy saunakohtauksessa alasti.

Vesala on arvostettu ja koulutettu näyttelijä. Enemmän kulmakarvoja kohotti ehkä sitten se, että Louhimies otti Hauhian rooliin poptähti Robin Packalenin. Tätä epäiltiin yleisön kosiskeluksi.

Elokuva sai lähinnä ihastuneen vastaanoton. Kun Helsingin Sanomissa julkaistiin hiukan tiukempi kritiikki, sen kirjoittajaa syytettiin lähes epäisänmaallisuudesta. Kannattaisi ehkä muistaa, että kyseessä on kuitenkin vain elokuva.

Kun Edvin Laine ohjasi oman Tuntemattomansa, maailmansodan päättymisestä oli vasta kymmenen vuotta. Yleisö oli täynnä ihmisiä, joiden muistot sodasta olivat aivan tuoreet. Heidän hyväksyntänsä teki elokuvasta kuten kirjastakin klassikon.

Nykyään ei aina mielletä, kuinka kiistelty Linnan näkemys oli silloin. Tuolloin Toini Havun yritys tyrmätä kirja HS:n sivuilla sai aikaan lähes kulttuurisodan. Linnan ”sammakkoperspektiivi” kuitenkin syrjäytti kaiken teennäisen ylevyyden sodan kuvauksena.

Mollbergin versio on jäänyt vähän väliinputoajaksi. Vaikka sekin vilisi aikansa tähtiä, kuten Pirkka-Pekka Petelius ja Kari Väänänen, kansa ei oikein ottanut teosta sydämiinsä. Käsivaralta kuvatuista ”heiluvista” otoksista valitettiin. Mollberg oli riisunut huumoria, jota Laineen versiossa rakastettiin. Mollbergin realismi saattoi myös vain osua väärään hetkeen, juuri ennen kuin suhtautuminen jatkosodan taistoihin muuttui hiukan häpeävästä ylpeän arvostavaksi.

Louhimies tuntuu löytäneen kultaisen keskitien. Hän käytti pohjana Linnan romaanin 2000-luvun alussa ilmestynyttä sensuroimatonta Sotaromaani-versiota. Näyttelijävalintoja myöten hän pyrki kuitenkin myös viihdyttävyyden varmistamiseen.

Mitä sitten, kun Tuntematon on nyt filmattu kolmeen kertaan? Neljäs olisi ehkä jo vähän liikaa. Mutta onhan Linnan toisesta pääteoksesta Täällä Pohjantähden alla toisaalta valmistunut vasta kaksi filmiversiota.


 


Marraskuu: Me too -liike levisi Hollywoodista suomalaiseenkin arkeen

Syksyllä 2017 maailmaa kosketti Me too-liike, joka vaatii ahdistelun lopettamista. Tapahtumat käynnistyivät, kun yhdysvaltalaista elokuvatuottajaa Harvey Weinsteinia syytettiin naisten ahdistelusta. Weinstein on erittäin vaikutusvaltainen alallaan. Hänen väitettiin käyttäneen valtaansa painostaakseen nuoria naisnäyttelijöitä seksisuhteisiin.

Huhut tuottajan käytöksestä olivat kiertäneet vuosia. Vasta kun New Yorker -lehti julkaisi niistä perusteellisen jutun, Weinstein joutui vaikeuksiin. Monet maailmantähdetkin kertoivat joutuneensa hänen uhrikseen, heidän joukossaan Daryl Hannah, Angelina Jolie ja Gwyneth Paltrow. Salma Hayek kertoi Weinsteinin uhanneen tappaa hänet. Vähemmän tunnettuja syytösten esittäjiä oli kymmenittäin. Weinsteinin kerrottiin toimineen samalla tavalla vuosikymmeniä.

Tunnetut ohjaajat, kuten Quentin Tarantino ja Peter Jackson, myönsivät kuulleensa hänen käytöksestään. Jackson paljasti, että Sormusten herra -trilogiassa ei annettu osia Mira Sorvinolle ja Ashley Juddille, jotka eivät taipuneet Weinsteinin lähentelyihin.

Weinsteinin asema ja ura tuhoutuivat päivissä. Suuttumus ei jäänyt siihen. Näyttelijätär Alyssa Milano kehotti kaikkia naisia jakamaan ahdistelukokemuksiaan sosiaalisessa mediassa ja käyttämään hashtag-tunnusta #metoo. Sen kehitti aktivisti Tarana Burke jo yli kymmenen vuotta aiemmin, mutta vasta julkkisten twiitit toivat todellista huomiota.

Silmätikuiksi joutuivat useat poliitikot, kuten demokraattisenaattori Al Franken, entinen presidentti George Bush vanhempi ja itse Donald Trump. Trumpia koskevat paljastukset tosin olivat olleet esillä jo hänen vaalikampanjansa aikana ilman sanottavaa vaikutusta. Syytetyiksi päätyi myös arvostettuja näyttelijöitä, kuten jo 80-vuotias Dustin Hoffman, joka joutui selittelemään tekemisiään vuosikymmenten ajalta. Näyttelijä Kevin Spaceyta syytettiin kymmenien nuorten miesten ja poikien ahdistelusta.

Suomessa Me too -kohu osui tenori Tomi Metsäketoon, joka menetti roolinsa Mamma Mia! -musikaalissa ja Tähdet, tähdet -ohjelmassa. Kyseessä ei tietenkään ollut ensimmäinen ahdistelukohu Suomessa.

Suomessa Me too ei noussut samanlaiseksi kansanliikkeeksi kuin Ruotsissa, jossa heti vaadittiin lakialoitteita. Tämä herätti ihmetystä. Marraskuun kuluessa äänenpainot kovenivat ja asian käsittelemistä eduskunnassa vaadittiin. Näin tapahtui lopulta joulukuussa.

Hetken vaikutti, että ehkä mekin osaisimme olla paremmin ihmisiksi. Sitten humalainen kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (ps) lähenteli kovakouraisesti kansanedustaja Veera Ruohoa (kok) istuntotauolla, kun eduskunnassa käsiteltiin uutta alkoholilakia.


 


Joulukuu: Suomi juhli sadatta vuottaan. Oliko syytä olla tyytyväinen?

Suomi juhli satavuotispäiväänsä 6. joulukuuta 2017 ihan samoin kuin syntymäpäiviään yleensäkin: möllöttämällä televisiosta Linnan juhlia. Ainakin Helsingissä ilotulitus oli toki komea niiden jälkeen.

Uutisissa kerrottiin maailman nähtävyyksistä, jotka oli Suomen kunniaksi valaistu sinivalkoisiksi. Rooman Colosseumkin oli joukossa. Kun se oli uutukainen ensimmäisen vuosisadan lopulla, Suomesta ei juuri Rooman valtakunnassa tiedetty.

Kun Colosseumia rakennettiin historioitsija ja maantieteilijä Tacitus oli nuorukainen. Hän kirjoitti ”ihmeen villeistä, viheliäisen köyhistä fenneistä”, joiden makuusija oli maa. Sateelta suojasi jonkinlainen oksista punottu katos, joka oli vanhojen turvapaikka. Tacituksen mukaan fennit olivat kuitenkin onnellisia, kun eivät osanneet edes toivoa mitään parempaa.

Tästä on sittemmin liikuttu sekä hyvään että huonoon suuntaan, näkökulmasta riippuen.

6. joulukuuta ei juhlita koko Suomen historiaa vaan itsenäisyyden aikaa. Se ei itse asiassa alkanut riemukkaissa merkeissä. Joulukuun 6. päivänä 1917 eduskunta oli riitainen ja sisällissodan enteet ilmassa. Ne myös toteutuivat.

Suomen historian ensimmäiset vuosikymmenet olivat raakoja. Oli kansalaissodan hävinneiden katkeruutta, kieltolain rikollisuutta, Lapuanliikkeen mielivaltaa ja sitten taas entistä isompia sotia. Jonkinlaiseen balanssiin pääseminen vei puoli vuosisataa. Ja sitä vaurautta ja hyvinvointiakin alkoi pikku hiljaa kertyä.

Kun Suomi 1967 juhli 50-vuotispäiväänsä, meno oli vielä hillitympää kuin satavuotispäivänä. Se oli ikkunoissa palavien valkoisten kynttilöiden, ei neonvalojen ja ilotulitusten juhlaa.

50-vuotisjuhlan viettäjistä moni muisti vielä itsenäisyyden tulon, sisällissodan aikuisina kokeneita oli elossa monia.

Jatkosodan veteraanit olivat vasta nelissä kymmenissä. 50-vuotisjuhlissa ymmärrettiin ehkä sittenkin yhteisten saavutusten arvo paremmin kuin satavuotisjuhlissa.

Vuonna 1967 ihmiset olisivat olleet tyrmistyneitä, jos Helsingin kaduilla olisi marssinut äärioikeistolaisia kulkueita ja näiden vastustajia. Silloin sodat käyneet tiesivät kantapään kautta, että sodan väkivallassa ei ole mitään, mikä antaisi aihetta uhoon.

Jos joku vuoden 1918 varttuneena kokenut olisi voinut elää vuoteen 2017, hän olisi saattanut tunnistaa marssijoiden asenteissa jotain tuttua, jotain vastenmielisen uhkaavaa. Ehkä hän olisi helpottuneena laskenut marssijat ja todennut, että aika pienestä joukosta silti on kyse.

Suomi ei enää pitkään aikaan ole ollut köyhien kurjalaisten maa. Sellainen siitä voi toki taas joskus tulla. Se on silloin omaa syytämme.

Lisää vuoden 2017 tärkeimpiä uutisia

TAMMIKUU
  • 1. tammikuuta: Terroristijärjestö Isisin nimissä toimiva pyssymies iskee yökerhoon Istanbulissa. 39 ihmistä kuolee. Uzbekistanilainen mies pidätetään teosta.
  • 1. tammikuuta: Finntoto ja Raha-automaattiyhdistys yhdistyvät Veikkauksen kanssa.
  • 7. tammikuuta: Portugalin entinen pääministeri ja presidentti Mário Soares kuolee 93-vuotiaana.
  • 9. tammikuuta: Muotiasiantuntija ja tv-persoona Teri Niitti kuolee 43-vuotiaana.
  • 14. tammikuuta: Entinen F1-mestari Mika Häkkinen siunataan avioon Marketa Remesovan kanssa Rovaniemen kirkossa. Varsinaisesti pari on vihitty hiljaisesti jo hiukan aiemmin ulkomailla.
  • 21. tammikuuta: Washingtonissa pidetään valtava naisten marssi vastalauseena Donald Trumpin nousulle presidentiksi. Marsseja järjestetään myös muissa maissa.
  • 24. tammikuuta: Pitkään vakavasti sairaana ollut tv-persoona Timo T.A. Mikkonen kuolee 69-vuotiaana.
  • 27. tammikuuta: Trump allekirjoittaa määräyksen, joka estää määräajaksi useiden muslimimaiden kansalaisten matkat Yhdysvaltoihin. Sitä ei kuitenkaan pystytä laittamaan sellaisenaan toimeen oikeuslaitoksen vastustuksen vuoksi.
  • 29. tammikuuta: Kuusi ihmistä kuolee islamilaiseen kulttuurikeskukseen tehdyssä terrori-iskussa Kanadan Quebecissa. Teosta pidätetään kanadalainen opiskelija.
HELMIKUU

MAALISKUU
HUHTIKUU
TOUKOKUU
KESÄKUU
HEINÄKUU
ELOKUU
SYYSKUU
  • 3. syyskuuta: Kalifornian kuvernööri Jerry Brown julistaa hätätilan maastopalojen vuoksi. Palokaudesta tulee yksi Kalifornian historian pahimmista.
  • 5. syyskuuta: Hurrikaani Irma riehuu Karibialla ja jatkaa kohti Yhdysvaltoja. Myöhemmin samassa kuussa iskee myös hirmumyrsky Maria.
  • 6. syyskuuta: Eduskunta aloittaa istuntokauden peruskorjatussa Eduskuntatalossa kahden vuoden tauon jälkeen.
  • 13. syyskuuta: Pariisi saa järjestettäväkseen vuoden 2024 ja Los Angeles vuoden 2028 kesäolympialaiset.
  • 13. syyskuuta: Laulaja Jari Sillanpään huumekäry tulee julki.
  • 19. syyskuuta: Maanjäristys surmaa yli 300 ihmistä Meksikossa.
  • 24. syyskuuta: Saksan liittopäivävaaleissa hallituspuolueet kristillisdemokraatit ja sosiaalidemokraatit kärsivät tappion.
  • 25. syyskuuta: Irakin kurdit äänestävät itsenäisyyden puolesta kansanäänestyksessä. Irakin hallitus ei hyväksy.
  • 27. syyskuuta: Saudi-Arabian naiset saavat ajo-oikeuden.
  • 27. syyskuuta: Playboy-lehden perustaja Hugh Hefner kuolee 91-vuotiaana.
LOKAKUU
MARRASKUU
JOULUKUU

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt
    Tuoreimmat
    1. Juuri nyt
    2. Mahtivireinen Aleksander Barkov jätti venäläislegenda Pavel Buren taakseen tilastoissa – Olli Jokiseen on vielä matkaa
      NHL
    3. Temptation Island Suomi -sinkut Emma ja Jenna lupaavat hyvin kostean ja kiihkeän kauden: ”Kyllä siellä lippistä kudottiin”
      Viihde
    4. Formulalupaus Niko Kari sopimukseen F3-sarjan kärkitallin kanssa: ”Olen erittäin luottavainen”
      Formula 1
    5. Hollantiin siirtyvää Euroopan lääkevirastoa uhkaa jättilasku Lontoon tiloista – sopimus ulottuu vuoteen 2039
      Ulkomaat
    6. Keskustan varapuheenjohtaja Anne Bernerin lähdöstä: ”Kitkeryyttä olisi varmasti lieventänyt se, että ehdokkuudesta olisi kerrottu etukäteen”
      Kotimaa
    7. Kummelin sketsi päätyi FC Barcelonan julkaisuun – suurseura purki pettymystään sketsihahmon tuskalla
      Mestarien liiga
    8. Toinen vanhemmista pahoinpiteli pikkuvauvan hengenvaarallisesti – kumpikaan ei saa syytettä, koska varmuutta tekijästä ei saatu
      Kotimaa
    9. Sokkotestasimme 18 ja 239 euron kahvinkeittimessä valmistetun Juhla Mokan – toinen kahvi voitti lukemin 5–3
      Ajankohtaista
    10. Ystävä lähetti Jethro Rostedtille lomaparatiisista kuvan, joka sai kiinteistövälittäjän järkyttymään – paljastaa karun todellisuuden
      Viihde
    11. Kilpailu- ja kuluttajavirasto perää järeämpiä aseita pikavippifirmojen valvontaan: ”Keinot ovat 70-luvulta”
      Taloussanomat
    12. Näytä lisää