Kotimaa

Kommentti: Nils Torvaldsin taustalla leijuu taistolaisuuden haamu

Julkaistu:

Rkp:n presidenttiehdokkaan, EU-edustaja Nils Torvaldsin taustalla leijuu 70-luvun taistolaisuuden haamu, kirjoittaa politiikan erikois­toimittaja Timo Haapala.
Nils Torvaldsin taistolaisuudesta voisi moni sanoa - ja sanookin - että kuka niitä muistaa, vanhoja asioita.

Mutta niitäkin on, jotka tietävät Nils Torvaldista muutakin kuin hänen Nato-myönteisen kantansa.

Vanhoja tovereita on koko joukko ja heidän lisäkseen mm. tohtori, ex-suurlähettiläs Alpo Rusi, jotka palauttavat Torvaldsin taistolaisajat mieleen. Torvaldsia kovempaa Neuvostoliiton myötäilijää punaisella 1970-luvulla saa etsiä. Taistolaisuus oli Skp:n vähemmistösiipi.

Siinä pelissä joillekin itsenäisyyskin oli kauppatavaraa, mikä on syytä varsinkin monien EU-kriitikoiden syytä muistaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Osa saattaa muistaa väärinkin, eipä silti. IS:n nettihaastattelussa Torvalds kieltää esimerkiksi Rusin Iltalehden lokakuisessa kolumnissaan esittämän väitteen, että Torvalds olisi kannattanut Neuvostoliiton ja Varsovan liiton Tsekkoslovakian miehitystä 1968.

Mutta, haloo yksi tarkennus!

Ei hän kannattanutkaan – siis vielä silloin.

Mutta liityttyään Skp:hen vuonna 1969 hän alkoi kannattaa miehitystä sosialismin nimissä, kuten monet muutkin. Sillä uskontunnustuksella tuli varmimmin Neuvostoliiton hyväksyntä. Torvalds erosi Skp:stä 1982, toimittuaan sen kaadereissa kolmetoista vuotta.


Skp:täkin – jopa Skp:n keskuskomiteaa – tärkeämpi Torvaldsille oli taistolaisten Arbetartidningen Enhetin päätoimittajan paikka. Tiedonantajan ruotsinkielinen vastine sai taloudellisesta tukea Neuvostoliiton kommunistiselta puolueelta Nkp:ltä. Paikka avasi myös väylän taistolaisten kovimpaan ytimeen, joka piti salaseuramaisia pienen päättävän piirin kokouksia.

Lehti kaatui talousvaikeuksiin ja Torvalds joutui olemaan vähän aikaa duunarinakin Wärtsilän telakalla ennen kuin pääsi 1982 Svenska Yleen, missä hän teki ei tehtävissä varsinaisen työuransa, mm. kirjeenvaihtajana Moskovassa ja Washingtonissa.


Torvalds opiskeli 1975–77 Moskovan puoluekoulussa, jossa hän teki taloustieteen lopputyönsä. Monet ihmettelevät, minkä sortin taloustieteestä oli kyse, sillä koulun varsinainen tehtävä oli vallankumouksen suunnittelu.

Alpo Rusin mukaan Torvaldsin valinta olisi potentiaalinen turvallisuusriski, koska Neuvostoliiton aikana hänestä on kerätty aineistoa, jota Venäjä voisi käyttää nyt hyväkseen.

Sinänsä huvittavaa, että ehdokkaista juuri Torvalds pitää Venäjän informaatiovaikuttamisen uhkaa kaikkein relevanteimpana.

Sellainenkin huhu kylillä kulkee, että pankkiiri, entinen taistolainen itsekin, Björn Wahlroos olisi yksi Torvaldsin kampanjan rahoittajista. Eihän se olisi ihme: Kummankin herran Nato-kannat ovat samanlaiset. Tuskinpa metsäjätti UPM:n hallitusta muiden hommiensa ohessa hoitavaa Wahlroosia haittaa sekään, että Torvaldsilla on näkyvä ja ennen kaikkea oikea rooli EU-parlamentissa lulucf-neuvotteluissa.


Tuoreimman mittauksen mukaan Natoa kannattaa Suomessa 22 prosenttia.

Torvaldsin oma kannatus on yksi prosentti, mikä on vähemän kuin tukimuksen virhemarginaali. Se kertoo, etteivät edes kaikki rkp:läiset, joita on maassa mittauksesta toiseen noin neljä prosenttia, hyväksy ehdokastaan. Murinaa Nato-linjasta on kuultu mm. Eva Biaudet’n suusta, vaikka Rkp:n virallinen linja on, että Suomi on vuoteen 2025 mennessä Naton jäsen.

Enemmän monia rkp:läisiä karsastuttaa nimenomaan Torvaldsin menneisyys. Joillekin porvari-rkp:läisille se on vain kerta kaikkiaan liikaa, vaikka viime eurovaaleissa hän sai 29 355 ääntä ja jatkoi parlamenttiuraansa.

Joka tapauksessa Torvalds tuo arvokkaan lisän vaalitentteihin. Yleissivistys tuo aromia ja EU-edustajan sarkasmi on pirteä mauste.

Jotakin väriä vaaleihin tuo myös Torvaldsin EU-kollega Paavo Väyrynen, nyt jo neljättä kertaa. Torvaldsille Väyrysen ilmoitus, että kannattajakortit ovat kasassa, oli loistouutinen - toisin kuin esimerkiksi keskustan Matti Vanhaselle tai PS:n Laura Huhtasaarelle. Torvalds kehuikin IS:n haastattelussa, että Väyrynen on mainettaan parempi, joskin hänen pitkä muistinsa saattaa olla kantajalle myös rasite.

Vastaparit tukevat toisiaan.

Maakunnista saattaa löytyä vielä Väyryselle kannatustakin, missä medianäkyvyydestä on suuri apu. Jostakin näihin vaaleihin täytyy puhinaa saada, joten olkoon se vaikka Väyrynen, sillä kansanjoukot eivät osaa Torvaldsin analytiikalle hurrata.

Etsi vaalikoneella itsellesi sopivaa ehdokasta

Ilta-Sanomien Vaalikoneella voit etsiä itsellesi sopivaa presidenttiehdokasta. Kun olet vastannut 27 kysymykseen, saat eteesi ehdokkaan, jonka vastaukset ovat lähinnä omiasi. Samalla pääset tarkastelemaan kaikkien presidenttiehdokkaiden vastauksia.

Ilta-Sanomien Vaalikoneen löydät osoitteesta is.fi/vaalikone.

Vaalikoneessa ehdokkaat vastaavat Naton lisäksi muun muassa kysymyksiin EU:sta, Venäjästä, presidentin valtaoikeuksista ja maahanmuuttopolitiikasta.

Ehdokkailta kysytään myös, pitäisikö eutanasia laillistaa, tulisiko kreationismia opettaa kouluissa ja pitäisikö väkivalta- ja seksuaalirikollisten tuomioita koventaa.