Tytär kuoli tuhkarokkoon, isä perusti miljardisäätiön - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Tytär kuoli tuhkarokkoon, isä perusti miljardisäätiön

Harva tuntee Sigrid Juséliuksen säätiön, mutta sillä on lähes miljardin euron omaisuus – enemmän kuin Nobelin säätiöllä.

9.12.2017 14:00

Sigrid Juséliuksen säätiö on maamme suurin yksityinen lääketieteen tukija. Se on jakanut apurahoja vuodesta 1949. Yhdeksänkymmenen vuoden aikana sen pääomaa on kartutettu testamentin tekijän toiveen mukaisesti, taitavasti.

Samassa hengessä säätiö on myös suunnannut tukensa sellaisille lääketieteen aloille, joille on muuten vaikea saada rahoitusta.

Olipa kerran liikemies nimeltä Fritz Arthur Jusélius, joka oli syntynyt varakkaaseen kauppiasperheeseen Porissa vuonna 1855. Käytyään Turun kauppakoulun hän kävi harjoittelemassa toisten kauppiaitten alaisuudessa, mutta jatkoi sitten perheen yritystä leskeksi jääneen äitinsä apuna.

Vuorineuvos Fritz Arthur Jusélius rakennutti, vuokrasi, osti ja myi sahoja.­

Juséliuksesta tuli aikansa patruuna. Hän oli iso mies, joka rakasti nahkiaisia ja makkaraa. Hevosia hän piti parempina kuin autoja, jotka olivat vain ”maalattua peltiä”. Hän kuoli vuonna 1930 vuorineuvoksena. Isännän muotopuhdas baltialainen rotuhevonen ammuttiin saman tien vuorineuvoksen toivomuksen mukaisesti.

”Ef-Aa”, kuten häntä kutsuttiin, oli vanhan polven liikemies. Liiketoiminnan tarkoituksena oli ansaita rahaa, ei juuri muuta, aatteet saivat syrjäytyä kannattavaisuuden tieltä. ”Ei merkitse mitään, miten suuri liike on, vaan miten edullinen”, Juséliuksella oli tapana sanoa.

Liikemiehenä hän oli ilmeisen taitava ja käytti suhdanteita nopeasti hyväksi. Jusélius toimi eniten sahateollisuudessa. Hän rakennutti, vuokrasi, osti ja myi sahoja. Hän käytti niitä niin kauan kuin niitä tarvitsi, mutta hylkäsi kun ne olivat tehneet tehtävänsä eli sahanneet lankkuja.

Jusélius osti ja sahautti metsää Itä-Suomea ja Karjalaa myöten. Käsin sahatut lankut olivat hänen vaurautensa varsinainen lähde. Syrjäisillä seuduilla riitti halpaa työvoimaa ja sahurit olivat kiitollisia työnantajalle. ”Nälkäinen ajokoira metsästää parhaiten”, hän tapasi sanoa.

Ostajien mielestä käsin sahattu oli puutavarana laadukkaampaa, sillä se oli sahattu kaadolla eikä vettyneestä uittopuusta. Siksi hintakin oli parempi. Uskollisimmat ostajat Juséliuksella oli Espanjassa, jossa hän elämänsä aikana kävi yli kaksikymmentä kertaa.

Jusélius oli osakkaana tulitikkutehtaassa, Porin puuvillatehtaassa ja viinapolttimoissa. Suomen taloushistoriaan hän ei ole jättänyt suurta jälkeä, mutta Suomen tulevalle kulttuurielämälle sitäkin enemmän.

Ajatus testamenttilahjoituksesta syntyi, kun Juséliuksen ainoa tytär Sigrid sairastui tuhkarokkoon. Tauti oli ankara ja sitä seurasi joukko jälkitauteja.

Keuhkoihin levinnyt tuberkuloosi lopetti Sigridin elämän vain 11-vuotiaana hänen nimipäivänään 19. kesäkuuta 1898.

Siitä pitäen tytön muisto muodostui hänen isänsä elämän pääsisällöksi.

Hautajaispäivänä vuorineuvos käveli ystävänsä konsuli Walter Gallénin kanssa tuomiokirkon lähellä. Kun Sigridin kuolinkellot alkoivat soida, Gallén ehdotti, että he astuisivat kirkkoon. Jusélius pysähtyi Kaarina Maununtyttären hautakuorin eteen, kääntyi konsulin puoleen ja sanoi: ”Jotakin tämäntapaista tahtoisin rakennuttaa viimeiseksi lepopaikaksi Sigridille, itselleni ja rakkailleni”.

Tänä päivänäkin Sigrid Juséliuksen mausoleumi on jotakin ainutlaatuista. Se ei ole vain Porin kaupungin suurin nähtävyys, vaan taidelahja koko Suomelle.

Mausoleumin piirustukset tilattiin kuuluisalta kirkkoarkkitehdiltä Josef Stenbäckiltä. Rakennustyöt aloitettiin tammikuussa 1899 ja rakennus oli valmis, lukuun ottamatta seinämaalauksia, kolme vuotta myöhemmin keväällä.

Konsuli Walter Gallénin veli, taidemaalari Akseli Gallén-Kallela oli noussut maailmanmaineeseen vuonna 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä, jossa hänen Kalevala-aiheiset freskonsa herättivät suurta huomiota.

Jusélius halusi hänet rakennuksen kuvittajaksi. Taiteilija vetosi kiireisiinsä, mutta vuorineuvos ei antanut periksi. Gallén-Kallela kypsytteli ajatuksiaan ja vaatimuksiaan vuoden verran. Hän kävi neuvotteluja palkkion suuruudesta vielä toisen vuoden.

Tilaaja oli oikukas mies, mutta niin oli taiteilijakin. Herrat riitelivät kuukausikaupalla sekä materiaaleista, tekotavasta, kuva-aiheista että – aina lopulta uudelleen rahasta.

Sigrid Juséliuksen mausoleumi on Porin kaupungin suurin nähtävyys. Sen siisällä on Akseli Gallén-Kallela ja Pekka Halosen maalauksia.­

Kesällä 1903 maalaustöihin ryhtyivät Gallén-Kallela ja Pekka Halonen. Joulun tienoissa väsyneet taiteilijat olivat saaneet työnsä tehtyä. Halosen panos jäi vähäisemmäksi. Lopputulos oli joka tapauksessa huikea ja nimenomaan Gallén-Kallelan työt mausoleumissa edustavat hänen parasta tuotantoaan.

Taidekriitikko Wenzel Hagelstam lausui jo vuonna 1904: ”Pieni temppeli kaukaisessa maailmansopukassa on muodostunut kaikille ajoille puhuvaksi todistukseksi taiteen saavutuksista kahdennenkymmenennen vuosisadan Suomessa.”

Samaan aikaan kun Jusélius alkoi hankkia mausoleumia, hänelle nousi ajatus säilyttää tyttärensä muisto vieläkin pysyvämmällä tavalla, joka koituisi laajemminkin ihmiskunnan hyväksi. Vuosia myöhemmin hän laati testamentin, jonka mukaan hänen jälkeen jäänyt omaisuutensa käytettäisiin lääketieteen tutkimuksiin.

Heti Suomen itsenäistyttyä Jusélius suunnitteli suuren kansainvälisen lääketieteellisen laitoksen perustamista Suomeen, ja nimenomaan Luvialle, jonne piti perustaa tutkimuslaitos ja sairaala. Siellä etevillä tiedemiehillä kaikkialta maailmasta olisi ollut tilaisuus antautua kaikessa rauhassa harjoittamaan tiedettä ja tekemään uusia kokeiluja.

Alan asiantuntijat saivat puhuttua Juséliukselle järkeä. Tutkimuslaitoksen perustaminen kaukaiseen Suomeen ja vieläpä yhteen sen syrjäiseen kolkkaan ei ehkä sittenkään palvelisi lahjoittajan tarkoitusperiä kovin tehokkaasti.

Vuorineuvos Jusélius teki testamentin Porissa toukokuun 3. päivänä 1927:

”Kun elämäni aikana minun läheisimpieni, ehkä enemmän kuin monen muun, on kohdannut sairaus ja inhimillisesti katsoen liian aikainen kuolema, testamenttaan täten jälkeen jättämäni omaisuuden, niillä poikkeuksilla ja ehdoilla, jotka käyvät ilmi mahdollisista myöhemmistä testamenttimääräyksistä ja jälkisäädöksistä, Sigrid Jusélius Stiftelse -nimiselle säätiölle, jonka tarkoituksena rahastoksi muodostetuista varoista jakaa avustuksia lääketieteellistä tutkimusta varten. Nykyisiin olosuhteisiin katsoen pidän erikoisesti bakteriologista tutkimusta huomioon otettavana, mutta voivat tulevaisuudessa mahdollisesti muut lääketieteelliset tutkimusalat ansaita vieläkin suurempaa huomiota.”

 Jusélius suunnitteli suuren kansainvälisen lääketieteellisen laitoksen perustamista Luvialle.

Hän määräsi vielä, että varoja on kartutettava ”sijoittamalla niitä sekä kotimaassa että ulkomailla maalais- ja kaupunkikiinteistöihin, varmoihin obligatioihin, ensikädessä valtionobligatioihin, varmoihin pörssissä noteerattuihin osakkeisiin sekä pankkitalletuksiin taikka lainaamalla niitä täysin turvaavaa panttivakuutta vastaan.” Vielä erikseen määrättiin, ettei hallituksen jäsenelle saa antaa lainaa säätiön varoista.

Testamentin toimeenpanijoiden ja perustettavan säätiön hallituksen jäsenten joukossa vilahtavat nimet Hjalmar Nordling, (H.J. Nortamona tunnettu lääkäri ja kirjailija), pankinjohtaja Risto Ryti, Porin pormestari Wilho Rewell ja ministeri Rafael Erich.

Luultavasti Jusélius otaksui omaisuutensa suuremmaksi kuin se oli. Niinpä kesti kauemmin, mitä hän oli laskenut, ennen kuin hänen määräämänsä summa säätiön pohjarahastoksi oli kertynyt. Jusélius itse ei ollut lainkaan huolissaan pääoman pitkästä kasvusuojasta.

”Sata vuotta”, hän selitti, ”on pitkä aika, kun se on edessä, mutta selän takana se on lyhyt.”

Aikaa lahjoituksesta on nyt kulunut yhdeksänkymmentä vuotta. Omaisuus on kasvanut noin miljardiin euroon.

Kaukonäköistä oli, että testamentin laatija alun pitäen tarkoitti toiminnan kansainväliseksi. ”Laitoksen tieteellisen toiminnan johdosta ja valvonnasta huolehtii neuvosto, johon kuuluu viisi jäsentä. Nämä valitaan siten, että Helsingin, Tukholman, Berliinin, Pariisin ja Oxfordin yliopistot valitsevat kukin yhden jäsenen.”

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?