Jasmin oli lähdössä työpaikan pukuhuoneesta, kun raiskaaja hiipi taakse

Julkaistu:

Työpaikallaan raiskattu Jasmin toivoo tulevaisuudessa pystyvänsä auttamaan erityisesti raiskattuja nuoria.
Se oli ihan tavallinen lauantai lokakuussa 2010. Viimeiset asiakkaat olivat lähteneet Helsingin Malmin Citymarketista, ja myyjänä työskennellyt Jasmin lähti työkaveriensa kanssa pukuhuoneeseen väestönsuojatiloihin.

Muut houkuttelivat Jasminia oluelle työpäivän päätteeksi, mutta Jasmin ei lähtenyt, kun sunnuntainakin oli edessä työvuoro.

– Jäin yksin pukuhuoneeseen. Ystäväni huikkasi vielä lähtiessään, että ”varo kummituksia”. Minulla oli jo takki päällä, kun havahduin siihen, että tumma mies hiipi taakseni.

Siitä alkoi Jasminin, 46, yli kaksi tuntia kestänyt elämän pahin painajainen.

 

Raiskauksen jälkeen parisuhteen luomisessa voi olla vaikeuksia, koska on vaikea luottaa.

Jasmin on yksi kymmenestä rohkeasta suomalaisesta, jotka kertovat selviytymistarinansa Teemu Potapoffin ja Julius Konttisen kirjassa Selviytyjät, kirja elämästä (Docendo).

– Kaupassa siivoojana työskennellyt mies raiskasi minut kolme kertaa. Hänellä oli hullunkiilto silmissään. Pelkäsin kuolevani. Onneksi jäin henkiin ja pystyin jatkamaan elämääni, Jasmin kertoo kauniissa kodissaan Espoossa.

Jo raiskausyönä hän teki päätöksen, että selviää teosta. Raiskauksen aikana hän ajatteli vain, että hänen täytyy pelastaa itsensä.

– Tajusin, ettei minua kuule kukaan ja minun täytyy yrittää pysyä rauhallisena. Sisälläni velloi viha ja halusin teon aikana tappaa raiskaajan. Hän sitoi minut. Se oli vaikeinta, koska olin vangittuna sikiöasennossa. Hän piti veistä kurkullani ja teki myös itselleen teon aikana kaulan katkaisuliikkeitä ja ranteiden viiltämisliikkeitä. Pelkäsin, että hän silpoo minut. Mietin, kuka työkavereista minut löytää aamulla ja jätin heille jo mielessäni jäähyväiset, Jasmin kertoo ja hakee vettä.

Raskaat muistot kuristavat kurkusta yhä.

– Ajattelin koko ajan, että en anna raiskaajan tunkeutua ajatuksiini, vaikka hän kehooni tunkeutuikin. Se antoi minulle voimaa, etten antanut hänelle mieltäni.

Mies pakotti Jasminin myymälätiloihin, mistä hän yritti ryöstää rahaa. Raiskaaja katkaisi veitsellä valvontakameran johdot. Kassakaappia mies ei saanut auki, mutta pohjakassalaatikosta hän löysi runsaat 5 600 euroa. Rahat jäivät lattialle, kun mies pakeni paikalta.

Jasmin soitti hätäkeskukseen, ensin hätäisesti, sitten rauhallisemmin, kun tajusi, ettei mies pääse enää takaisin, koska Jasminin avaimet olivat lattialla.

– Poliisit tulivat tosi nopeasti. Sanoin poliiseille, että sain uuden elämän, koska olin pelännyt niin paljon kuolevani, Jasmin kertaa.

– Toipumiseni alkoi jo raiskausyönä. Silloin tein päätöksen selviytymisestä. Sain työpaikan kautta nopeasti apua ja pääsin purkamaan tapahtunutta psykologille. Minua auttoi myös se, että mies jäi kiinni. Kertoisin aivan toisenlaista tarinaa, jos hän olisi ehtinyt paeta ulkomaille. Hänellähän oli jo lentoliput valmiina.

 

Se antoi minulle voimaa, etten antanut hänelle mieltäni.

Jasmin päätti tulla kasvoillaan rohkeasti julkisuuteen.

– Häpeä kuuluu raiskaajalle, ei uhrille. Halusin raiskaajani julkiseen häpeäpaaluun. Halusin hänen kasvonsa julki. Oikeudenkäynnissä tunsin voimakasta vihaa häntä kohtaan. Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, en tunne häntä kohtaan mitään. En anna hänen pilata elämääni. Eniten toivon, ettei hän enää raiskaisi, ettei kukaan enää joutuisi hänen uhrikseen.

Jasminin oma elämä meni raiskauksen jälkeen uusiksi.

– Aloitin tammikuussa lähihoitajaopinnot. Aion suuntautua mielenterveys- ja päihdepuolelle. Olen tosi onnellinen, että minulla oli uskallusta lähteä opiskelemaan. Suurin haaveeni on jatkaa opintoja ja valmistua seksuaalineuvojaksi ja tehdä tulevaisuudessa töitä erityisesti raiskattujen nuorten kanssa. Uskon, että voin kokemukseni kautta auttaa heitä selviytymään, Jasmin sanoo.

 

Häpeä kuuluu raiskaajalle, ei uhrille.

Raiskauksen jälkeen Jasmin ajatteli, että pysyy sinkkuna. Tammikuussa 2014 hän tapasi kuitenkin ”sielunkumppaninsa”.

– Raiskauksen jälkeen parisuhteen luomisessa voi olla vaikeuksia, koska on vaikea luottaa. Nyt olen onnellinen ja uskon tulevaisuuteen. Minulla on todella hyvä olla.

Jasmin toivoisi, että yhteiskunta pitäisi paremmin uhrien puolta.

– Ehdollinen tuomio raiskauksesta mitätöi uhrin kokemuksen. Seksuaalirikoksissa tuomioiden pitäisi olla ehdottomia eikä kukaan ensikertalainen saisi päästä vapaaksi puolet tuomiosta istuttuaan.

”Aina on huominen”

Teemu Potapoffin ja Julius Konttisen kirjassa 10 suomalaista kertoo oman selviytymistarinansa. Aiheet ovat rankkoja kuten oman lapsen kuolema, koulukiusaaminen, mielenterveysongelmat, lapsettomuus, seksuaalinen hyväksikäyttö, vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä eroaminen, syöpään sairastuminen ja läheisen syövälle menettäminen.

– Kirjan tarkoitus on luoda toivoa paremmasta rohkeiden ihmisten esimerkkien kautta. Olen kiitollinen näille rohkeille ihmisille, jotka avasivat oman kohtalonsa. Kirjan on tarkoitus toimia vertaistukea saman kokeneille, Potapoff kertoo.

Rankinta Potapoffille oli nimimerkillä Anneli kirjassa esiintyvän naisen tarina.

– Hän on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi lapsena. Minulla tuli kyynel silmäkulmaan häntä kuunnellessani, vaikka en ole kovin hyvä näyttämään tunteitani. Annelin on vaikea sietää toisen ihmisen kosketusta kokemansa takia. Se oli minulle hieno hetki, kun hän kysyi haastattelun päätteeksi, saako halata minua. Silloin tuntui, että kirjan tarkoitus on tässä. Olin jollakin tapaa voittanut hänen luottamuksensa.

Mistä olet itse selviytynyt?

– Olen alkoholistiperheestä. Olen kiitollinen siitä, että olen päässyt tällaiseen pisteeseen. Yhdestäkään vastoinkäymisestä minun ei ole tarvinnut selvitä yksin, aina on ollut ihmisiä ympärillä auttamassa, ystäviä ja läheisiä. Ilman heitä tuskin olisin tässä.

Raiskaus

  • Jasminin raiskaaja Emmanuel Kwasi Sabi tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa törkeästä raiskauksesta, törkeän ryöstön yrityksestä, törkeästä vapaudenriistosta ja lievästä petoksesta 8,5 vuoden vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus piti tekoa erityisen raakana ja julmana.
  • Helsingin hovioikeus alensi tuomion seitsemäksi vuodeksi vankeutta.
  • Mielentilatutkimuksessa mies todettiin syyntakeiseksi, mutta heikkolahjaiseksi.