Mies tuomittiin Keski-Suomen käräjäoikeudessa aiemmin myös törkeästä kuolemantuottamuksesta, mutta tältä osin hovioikeus hylkäsi syytteen.
Rikokset tapahtuivat kesällä 2013 Jämsässä sijaitsevalla kesäasunnolla. Uhri oli lääkärin äiti, jolla oli tapahtuma-aikaan ikää 86 vuotta. Äiti sairasti muun muassa osteoporoosia ja dementiaa.
Lääkäri otti toimintakyvyltään heikon äitinsä hoidettavakseen kesäksi, vaikka mökillä ei ollut sähköä, juoksevaa vettä eikä sisävessaa. Huonosti liikkunut vanhus ei kyennyt huolehtimaan päivittäisistä tarpeistaan eikä tekemään päätöksiä omaan terveydentilaansa ja asumiseensa liittyen.
Yhteinen kesä päättyi äidin kuolemaan syyskuun alussa. Syytteen mukaan lääkäri otti marjastamaan lähtiessään riskin jättäessään äitinsä mökkiin yksin 4,5 tunniksi. Lähtiessään poika sitoi äitinsä tuoliin kiinni kahdella vyöllä.
Poika oli ryhtynyt sitomaan äitiään tuoliin sen jälkeen, kun tämä oli pari viikkoa aikaisemmin kaatunut ja saanut haavan kasvoihinsa. Poika jätti äitinsä sidottuna tuoliin marjastamisen ajaksi myös kaksi päivää ennen tämän kuolemaa.
Ensimmäinen marjaretki sujui ongelmitta, mutta kun poika palasi jälkimmäisellä kerralla metsästä, löysi hän äitinsä tuolista elottomana. Kertomansa mukaan poika yritti elvyttää äitiään tunnin, minkä jälkeen hän ajoi poliisiasemalle kertomaan tapahtuneesta. Pojalla ei ollut käytössään puhelinta.
Kuoleman jälkeen äidin kylkiluissa todettiin murtumia. Lisäksi hänellä havaittiin oireita keuhkokuumeesta. Lopullinen kuolinsyy jäi selvityksistä huolimatta epäselväksi.
Syyttäjä katsoi, ettei poika ollut kesän aikana noudattanut hoitopalavereissa annettuja suosituksia ja aiheutti näin äidilleen hengitystoimintaa heikentäneet murtumat, jotka johtivat tulehdusoireisiin. Poika oli muun muassa sijoittanut äidin hetekan niin, että tämä oli pudonnut muutamia kertoja lattialle. Lisäksi poika oli aiheuttanut äidilleen kipua siirtelemällä häntä yksin, vaikka siirtämiseen olisi tarvittu kahta avustajaa.
Sosiaalityön seurantaraportissa pojan kerrottiin vastanneen, että ”pienestä putoamisesta ei ole suurta haittaa”. Siirtämisistä poika sanoi, että ”tietynasteinen kipu kuuluu elämään”.
Kylkiluiden murtumien syntymissyytä ei saatu selville. Oikeuslääkärin todistuksen perusteella hovioikeus katsoi kuitenkin, etteivät murtumat ole voineet tulla elvytyksestä vaan ennen kuolemaa.
Hovioikeus päätteli, ettei äidillä ollut sellaisia murtumiin tai keuhkokuumeeseen viittaavia oireita tai vammoja, josta lääkäripojan olisi tullut olla tietoinen marjaan lähtiessään.
– Mahdollista murtumien aiheutumista tuolissa sidottuna istuessa ei voida pitää (pojan) menettelyn ennakoitavana seurauksena, hovioikeus linjasi ja kumosi törkeää kuolemantuottamusta koskeneen syytteen.
Heitteillepanoon lääkäri syyllistyi kesäkuun alkupuolella käydessään Helsingissä hoitamassa asioitaan. Lääkäri jätti lähti mökiltä aamulla kello seitsemän ja jätti äitinsä makaamaan sänkyyn.
Kun lääkäri palasi takaisin illalla kello 23, äiti oli poissa. Mökillä oli käynyt iltapäivällä vieras, joka löysi äidin makaamasta sängyssä, joka oli märkänä virtsasta. Sängyn viereisellä pöydällä oli appelsiininpaloja, näkkileipää ja vesipullo.
Vieras toimitti äidin sairaalaan, jossa hänellä todettiin ainakin virtsarakontulehdus, molemminpuoliset lantiomurtumat ja lannenikaman murtuma. Äiti oli sairaalassa viikon verran. Tämän jälkeen hän kotiutui pojan pyynnöstä takaisin mökille.
Pahoinpitelyn tekoaika oli koko kesä. Pojan katsottiin hoitaneen äitiään epäsiisteissä oloissa ja puutteellisesti.
Koska poika ei halunnut käyttää äidillään vaippoja niiden hautovuuden vuoksi, äiti joutui makaamaan usein pitkiä aikoja märässä vuoteessa. Virtsa ja uloste aiheuttivat äidille ihon ärtymistä. Huonon hygienian vuoksi myös äidin päänahka oli likainen ja karstoittunut.
Pahoinpitelyyn oikeus katsoi pojan syyllistyneen myös siksi, että äiti oli pudonnut muutaman kerran huonosti sijoitetulta hetekalta.
Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden pojalle langettaman kymmenen kuukauden ehdollisen vankeustuomion. Rangaistus aleni 80 päiväsakkoon. Maksettavaa tuli 480 euroa.