New Yorkissa tapahtui raaka rikos, jonka tekijää kuvattiin ”Viiltäjä-Jackiksi” ja ”seksuaaliseksi pervertikoksi” – syylliseksi paljastui suomalainen mies - Kotimaa - Ilta-Sanomat

New Yorkissa tapahtui raaka rikos, jonka tekijää kuvattiin ”Viiltäjä-Jackiksi” ja ”seksuaaliseksi pervertikoksi” – syylliseksi paljastui suomalainen mies

Joulun alla 1903 New Yorkia kauhistutti prostituoidun murhannut suomalainen merimies Emil Tötterman. Sähkötuolin hän vältti, koska oli sotasankari.

18.11.2017 10:00

Joulukuun 21. vuonna 1903 newyorkilaisetsivät Cronin ja Hennessey etsivät kuumeisesti murhaajaa, joka oli edellisenä iltana surmannut raa’asti teräaseella Sarah Martin -nimisen prostituoidun.

Huonomaineisessa majatalossa uhrin kanssa ryypiskelleestä miehestä oli onneksi kuvaus, ja hän oli kaiken lisäksi jättänyt naisen huoneeseen johtolankoja. Niistä selvisi muun muassa laiva, jolla hän työskenteli. Oli myös vanhat kengät ja kuitteja ostoksista.

South Streetillä sijainneesta merimies­unionin huoneistosta löytyikin pian siniseen villapaitaan ja uusiin kenkiin pukeutunut mies, jolla oli ”pienet häijyt silmät”. Poliisille nopea kiinniotto oli suurmenestys. Lehdistö oli jo ehtinyt nimetä miehen New Yorkin Viiltäjä-Jackiksi lontoolaisen sarjamurhaajan mukaan.

Kuulusteluissa mies kiisti syyllisyytensä, mutta alibi ja epämääräiset selitykset öisestä vaeltelusta kaupungilla eivät pitäneet. Todistajat kertoivat miehen vastaavan majatalossa nähtyä miestä ”eriskummallisia silmiä” ja keinuvaa kävelytyyliä myöten.

Kumaraharteinen mies, jolla oli vaaleahkot hiukset, korkeat poskipäät ja roikkuvat viikset, kertoi olevansa suomalainen. Hänen oikea nimensä oli Emil Tötterman, vaikka hän esiintyikin välillä nimellä Karl Nilson.

Töttermanin asiaa ei auttanut kuunari Fred B. Belanon kapteenin Orlando C. Sawyerin todistus poliisille. Tötterman oli noussut laivasta maihin murhailtana.

– Totterman, jos se on hänen oikea nimensä, työskenteli laivassani, joka lähti New Yorkista Portlandiin Maineen 10. marraskuuta, nimellä Carl Nilson. Hän oli synkkämielinen kaveri ja huomasin, että hän kantoi pahannäköistä veistä. Siinä oli kapea, noin 15 sentin terä ja hänellä oli se aina mukanaan. En pitänyt hänestä ja päätin irtisanoa hänen palveluksensa heti kun pääsimme takaisin, Sawyer kuvaili.

Rikoksen raakuudesta johtuen – Sarah Martin oli ensin kuristettu, sitten puukotettu ja silvottu – Töttermania kuulusteli joukko psykologeja, jotka totesivat miehen olevan täysissä hengen voimissa, vaikka jälki viittasikin ”seksuaaliseen pervertikkoon”.

Oikeudenkäynti päätyi pikku-uutiseksi myös muutamiin suomalaislehtiin alkuvuonna 1904. Hufvudstadsbladetin tammikuinen artikkeli, joka oli aiemmin julkaistu Finska Amerikanaren -julkaisussa, kysyi otsikossaan ”Todetaanko suomalainen Jack syyttömäksi?” Töttermanin tavannut kirjoittaja ”G.B” oli vakuuttunut syyttömyydestä.

– Että hän voisi tehdä moisen kauhistuttavan rikoksen ja murhata tuon onnettoman naisen vaikutti minusta heti ensisilmäyksellä mahdottomalta tai vähintäänkin epätodennäköiseltä. Täytyy minun kuitenkin sanoa, että hänen silmissään oli merkillinen olemus enkä pystynyt lyhyen yhteisen hetkemme aikana saamaan selvää kuvaa hänen mielensä liikkeistä, kirjoittaja kuvaili.

Amerikkalaisen lehdistön antama kuva oli päinvastainen. Kun Tötterman sai kuulla tuomionsa, hänen kerrotaan kohauttaneen olkapäitään ja todenneen: ”Sellaista se elämä on”.

– Ei sitä kannata enempää kaivella nyt, puhuisin mieluummin ruuasta. Minulla on hirveä nälkä, hänen raportoidaan vastanneen kyselyihin teon motiivista.

Sing Singin vankila.

Oikeudenkäynnin jälkeen Töttermanin asianajaja toimitti kirjallisen lausunnon, jossa Tötterman kertoi havahtuneensa naisen päältä veitsen kanssa eikä yksinkertaisesti muistanut, mitä oli tapahtunut. Vaikka juttu perustui lähinnä aihetodisteisiin, syyttäjät vaativat kuolemantuomiota.

Töttermanin taustasta ei Yhdysvalloissa ensin osattu kertoa mitään. Siinä vaiheessa, kun hänet tuomittiin sähkötuoliin, paljastui jotain yllättävää. Kuolemantuomio muutettiin kesällä 1905 elinkautiseksi vankeudeksi vain päiviä ennen määrättyä teloitusta.

Perusteena olivat Töttermanin palkitut sotasaavutukset. Vuonna 1898 Yhdysvaltojen ja Espanjan sodan meritaistelussa mies oli osoittanut poikkeuksellista urheutta.

Tötterman kertoi iäkseen 29 vuotta, mikä miehen pidätyskuvaa katsoessa on ehkä vaikea uskoa. Ikää epäiltiinkin tuoreeltaan ja ennen kaikkea niiden keskuudessa, jotka uskoivat, että Tötterman olisi voinut murhata naisia Lontoossa alkuperäisenä Viiltäjä-Jackinä jo 15 vuotta aiemmin.

Sisäänottopaperit pahamaineiseen Sing Singin vankilaan vuonna 1904 kertovat, että kyseessä oli pitkähkö mies, 181 senttiä, joka painoi noin 80 kiloa. Hänellä oli siniset silmät ja vaaleanruskeat hiukset ja monelta osin keskimääräiset kasvonpiirteet, vaikka naama olikin pitkänlainen. Protestanttinen Tötterman tupakoi, joi ajoittain liikaa ja hänellä oli käsivarsissaan lukuisia ankkuritatuointeja ja yksi erityinen, jossa itkevän enkelin ohessa oli teksti ”sisareni muistolle”.

Vuoden 1905 väestölaskennassa hänen synnyinmaakseen ilmoitettiin Venäjä. Viisi vuotta myöhemmin tiedot muuttuvat ja tarkentuvat: hänen kerrotaan olevan naimaton ja tuossa listassa Töttermanin sekä tämän vanhempien synnyinpaikka ilmoitetaan merkinnällä ”Fin. Swedish”. Töttermanin kerrotaan olevan luku- ja kirjoitustaitoinen ja osaavan sujuvaa englantia.

Töttermanin ensimmäisen maailmansodan aikaisessa armeijan rekisteröintilomakkeessa vuodelta 1918 näkyy ensi kertaa tarkka syntymäaika, 28. huhtikuuta 1875. Hänen ammattinsa on ”vanki” ja työnantajansa ”New Yorkin osavaltio”. Fyysisiä poikkeavuuksia ei löydy. Paperista löytyy myös uusi vihje hänen taustastaan: ”veljiä Suomessa”.

Kesällä 1916 Tötterman pääsi taas New York Timesin sivuille: mies karkaa!

Luottovangin asemaan noussut Tötterman oli jo jonkin aikaa toiminut työnjohtajana vankilan ulkopuolella olevalla työmaalla. Tötterman jäi usein paikalle muita pidempään, mutta palasi aina vankilaan yöksi. Eräänä elokuisena päivänä marjanpoiminnan päätteeksi näin ei tapahtunut. Vankilan äärimmäisen noloon tilanteeseen saattanut mies ehti pakoilla kahdeksan kuukautta, kunnes hänet löydettiin Detroitista.

Vuonna 1926 alkoi kaikessa hiljaisuudessa vilkas kirjeenvaihto Merimieslähetyksen ja Suomen New Yorkin -konsulaatin välillä. Merimieslähetyksen tiedustelu­osaston pastori halusi selvittää, olisiko Töttermania mahdollista saada vapaaksi – olihan tuomiota kertaalleen jo lievennetty sotasaavutusten vuoksi. Avuksi haettiin myös kirjallinen todistus Töttermanin veljenpojalta Suomesta, jossa tämä vakuutti huolehtivansa sedästään, jos tämä pääsisi kotiin.

Konsulaatin vastauksesta käy ilmi, että ainoa tie vaikuttaa asiaan oli ”armonpyyntöteitse” joltakin arvovaltaiselta taholta. Suosituskirjeitä hankittiinkin muun muassa New Yorkin merimieskirkon norjalaispastorilta, joka oli vakuuttunut siitä, ettei Tötterman ansainnut pitkää rangaistustaan eikä ollut edes saanut reilua oikeudenkäyntiä. Töttermanin vankilapako oli kuitenkin ongelma. Konsulaatti antoi ymmärtää, että miehen vapautuminen olisi toteutunut jo vuosia aiemmin, jollei ”hän olisi karannut ja pilannut asiaansa”.

Joulukuun alussa 1929 asiat saivat uuden käänteen, kun muuan eläköitynyt laivaston lääkäri Archibald Fauntleroy ja sen myötä Yhdysvaltojen veteraaniliitto kiinnostuivat asiasta. Pian alkoi kirjeenvaihto Fauntleroyn ja vankilan johdon välillä.

”Tötterman on erinomainen mekaanikko ja ahkera työntekijä. Mielestäni hän ei olisi epätoivottu kansalainen missään maassa. Kuitenkin hän haluaisi palata takaisin Suomeen ja olen vakuuttunut, että tuon maan pääkonsuli ei vastusta hänen passinsa tunnustamista”, vankilanjohtaja Lewis S. Lawes vastasi tohtorille.

Vain kolme viikkoa myöhemmin, jouluna 1929, sai 25 vuotta vankilassa istunut Tötterman armahduksen silloiselta kuvernööriltä ja myöhemmältä presidentiltä Franklin D. Rooseveltilta.

Suomen ulkoministeriön 20. joulukuuta 1929 päivätyistä asiakirjoista selviää, että Töttermanille annettiin 60 päivää aikaa poistua Yhdysvalloista. Hän sai passin ja lipun Kööpenhaminaan suuntaavaan laivaan 7. tammikuuta 1930, mistä hänen oli määrä jatkaa Suomeen. Helsinkiläiseen pankkiin talletettiin Töttermania odottamaan tämän rahoja 788,01 dollaria, jotka hän saisi konsulaatin kirjettä vastaan.

Miten Töttermanille sitten kävi? Vaikuttaa siltä, että hän todella palasi Suomeen. Suvun tietojen mukaan mies muutti tuossa vaiheessa varsin iäkkään sukulaisensa luo pääkaupunkiseudulle ja eli vielä 40-luvun alussa, mutta tarkemmat tiedot miehen loppuajoista ovat painuneet unohduksiin aikalaisten kuoltua.

”Merimies. Osallistui Espanjan sotaan. Nauttii amerikkalaista eläkettä”, tiivistyy tuon poikkeuksellisen elämän eläneen miehen tarina sukulaisen muistiinpanoissa.

Lähteet: Scranton Republican, Evening World, The New York Times, World Encyclopedia of 20th Century Murder, US Census Records, Suomen ulkoministeriö

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?