Itä-Suomen poliisilaitos rikkoi sekä tasa-arvolakia että yhdenvertaisuuslakia nimittäessään rikoskomisarioksi miehen, vaikka paikkaa haki myös ansioituneempi ja kokeneempi nainen. Poliisilaitos yritti selittää ratkaisuaan naispoliisia koskeneella rikostutkinnalla, mutta selitys ei mennyt läpi oikeudessa.
Vanhempana rikosylikonstaapelina toiminut nainen haki määräaikaista rikoskomisarion virkaa joulukuussa 2014. Kuukausi myöhemmin tehtävään valittiin miespuolinen vanhempi konstaapeli, joka myös täytti muodolliset kelpoisuusvaatimukset.
Poliisilaitos perusteli valintaansa sillä, että huumepoliisina toiminutta naista epäiltiin virkavelvollisuuden rikkomisesta ns. Aarnio-tutkinnan yhteydessä. Poliisilaitos katsoi, että aluksi jopa törkeästä virkavelvollisuuden rikkomisesta epäilty nainen oli epäilyn vuoksi soveltumaton virkaan.
Epäily koski sitä, että naispoliisi oli kahden muun poliisin kanssa lopettanut törkeää huumausainerikosta koskevan esitutkinnan. Näin poliisi olisi epäilyn mukaan estänyt Aarnion tapaukseen liittyvän naisen joutumista asiassa epäillyksi.
Poliiseja koskenut epäily osoittautui lopulta perusteettomaksi. Hovioikeus katsoi, että poliisilaitos olisi voinut rikoskomisariota valitessaan perehtyä esitutkintamateriaaliin ja todeta, ettei naispoliisi syyllistynyt virkavelvollisuuden rikkomiseen. Tutkijan roolissa nainen ei olisi edes voinut keskeyttää esitutkintaa.
Oikeus totesi myös, että poliisijohdon merkinnät rikoskomisarion valintaa koskevassa nimitysmuistiossa olivat vääriä. Muistiossa väitettiin virheellisesti, ettei nainen olisi nimityspäätöstä tehtäessä toiminut lainkaan paljastavassa rikostutkintayksikössä.
Poliisijohto yritti vielä hovioikeudessa apulaispoliisipäällikön suulla todistaa, että naispoliisin tehtäväkuvaa oli muutettu. Apulaispoliisipäällikkö kertoi, ettei vienyt asiakirjoja henkilöstöhallintoon vaan piti ne omassa pöytälaatikossaan, ”koska kysymyksessä oli ollut niin lyhytaikainen järjestely”.
– Eroavaisuudet (apulaispoliisipäällikön) käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa esittämissä kertomuksissa antavat aiheen epäillä nimitysmuistion perusteluiden paikkansapitävyyttä, hovioikeus kirjasi ratkaisuunsa.
Naispoliisi vetosi käräjillä myös siihen, että muitakin poliiseja on nimitetty merkittäviin tehtäviin, vaikka he ovat nimityshetkellä olleet epäiltynä rikoksista. Nainen viittasi asiassa aina poliisin ylijohtaja Seppo Kolehmaisen nimitykseen saakka.
Käräjäoikeus yhtyi näkemykseen, eikä hovioikeudellakaan ollut asiaan huomautettavaa.
Naispoliisi arvioi itse, että hänen syrjäyttämisensä johtui ”hänen sukupuolestaan ja/tai hänen vahvoista mielipiteistään poliisilaitoksen sisällä ja omien oikeuksiensa puolustamisessa omassa rikosepäilyissään, jotka asiat on osittain kohdistuneet poliisilaitoksen esimiehiin.”
Naisen mukaan poliisilaitoksella on aiempikin tapaus, jossa naispuolisia työntekijöitä ei ole kohdeltu virkanimityksissä tasapuolisesti.
Suomen valtio määrättiin maksamaan vääryydestä kärsineelle naispoliisille lakien rikkomisesta 10 000 euroa ja ansionmenetyksestä 12 600 euroa. Valtio saa maksaakseen myös naisen oikeudenkäyntikuluja 11 500 euroa.
