Syvärillä Suomen puolesta taistellut Eino, 93, vaikuttui uudesta Tuntemattomasta sotilaasta: ”Tuollaista se oli”

Julkaistu:

IS vei kaksi sotaveteraania katsomaan uutta Tuntematonta sotilasta. Elokuva vaikutti realistisuudellaan.
Kolmen tunnin vyörytys on ohi. Sota palasi hetkeksi kahden vanhan miehen eteen elokuvana.

– Muistot herää. Tuollaista se oli.

Eino Pajunen, 93, tietää, mistä puhuu. Hän taisteli Suomen puolesta Syvärillä. Aku Louhimiehen uudelleenfilmatisointi Väinö Linnan romaaniklassikosta sijoittuu samoihin maisemiin.

– Filmi oli niin lähellä totuutta. Mitään ei tarvitse korjata. Noin kovia taisteluita moni ei kyllä käynyt, Pajunen sanoo.

Jyväskyläläinen Martti Mäkinen, 99, yhtyy kehuihin.

– Elokuva oli realistisempi ja yksityiskohtaisempi kuin Edvin Laineen versio. Jäljittelystä ei ollut kyse, vaikka jotkut arvostelijat ovat niin sanoneet.
  • Alla olevalta videolta voit katsoa miten Tuntematon sotilas -elokuvaa tehtiin.

Mäkinen on Pajusen tapaan syntyjään äänekoskelainen. Pikkupoikina 1930-luvun alussa he asuivat seinänaapureinakin. Kauaa ei mennyt, kun Mäkinen oli jo rintamalla. Pajunen seurasi perässä 18 vuotta täytettyään.

IS vei yhä harvalukuisemmaksi käyvää joukkoa edustavat miehet paikalliseen Kinomikkoon. Elokuvateatteri sijaitsee vain parin kivenheiton päässä kaksikon entisestä kotitalosta.


Reilu kymmenen vuotta sodan jälkeen Pajunen kävi samassa paikassa toimineessa Kino-Hirvessä katsomassa Laineen Tuntemattoman. Sota oli jättänyt tuolloin perhettä perustamassa olleeseen tehtaan työmieheen jäljen, joka painoi vuosikymmeniä.

– Olin hyvin herkkä. Sota oli mukana yöllä ja päivällä. Aina oli mielessä pistooli kädessä, että lataa, lataa.

– Kymmenen vuotta sitten aloin saada todellisuudesta kiinni. Kun aloin kertoa muille, mitä on sota, pääsin uudelleen pinnalle ja ymmärsin, että voin jälleen elää. Enää en pelkää mitään.

Niinpä uusi Tuntematonkaan ei Pajusta järkyttänyt. Mäkinenkään ei hetkahtanut.

– Olen tottunut, että kun realistisia juttuja pyritään saamaan julki, se on vaan kestettävä. Ampuminen on tällaisessa elokuvassa perusjuttu, kuten pitääkin. Realistisuutta ei ollut ainakaan liian vähän.

Mäkinen pitää Louhimiehen versiota hyvänä jatkona Laineen alkuperäiselle Tuntemattomalle.

– Uskon, että tämäkin elokuva elää pitkään. Olkoonkin, ettei meitä veteraanikatsojia enää kauaa ole.

Uudessa Tuntemattomassa Mäkistä harmitti yksi asia: vuorosanoista oli usein vaikea saada selvää.

– Mutta ei se haitannut, kun tapahtumat olivat tuttuja. Laineen elokuva oli tapahtumien ja henkilöiden suhteen muutenkin selvempi. Sellainen, joka ei osaa Laineen elokuvaa kuin aapista, varmasti kaipaisi myös selvyyttä.

Mäkinen uskoo, että huolella tehty uusi Tuntematon kelpaa myös nuorille katsojille.

– Elokuvassa korostettiin tiettyjä asioita niin tarkoituksenmukaisesti. Toivon, että nuoret ymmärtävät elokuvan sanoman.


Lapsuudenystävän toive saa Pajusen herkistymään ja miettimään, mitä tulevien polvien on syytä muistaa.

– Esi-isät ovat tehneet sen, että tämä on vapaa maa. Tätä ei olisi ilman meidän uhraustamme.

Sotaveteraanien näkemys on yksinkertainen.

– Ei koskaan enää, Pajunen tiivistää.

– Jos vähänkin ajattelee tämän elokuvan sisältöä ja tapahtumia, niin voi vain toivoa, ettei koskaan enää. Siitä ei jää epäselvyyttä, Mäkinen korostaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt