Kotimaa

Kommentti: Kuinka voisimme äänestää Natosta, jos emme pysty keskustelemaan edes yhdestä työpaperista

Julkaistu:

Kuinka voisimme äänestää Natosta, jos emme kykene keskustelemaan edes yhdestä työpaperista ja muotokuvasta, erikoistoimittaja Arja Paananen kyselee.
Suomen turvallisuuspoliittinen Venäjä-keskustelu on keulinut viime päivinä oikein kunnolla.

Peistä on taitettu muun muassa siitä, millä nimellä turvallisuuskomitean julkisuuteen antamaa uhka-arviota pitää kutsua, olisiko sitä saanut lainkaan julkaista ja miksi se tuli julki juuri presidentinvaalitentin alla.

Nyt kun on selvää, että arvio on pelkkä asiantuntijaverkoston laatima työpaperi eli siis eräänlainen kokoelma ”ranskalaisia ajatusviivoja”, sen on väitetty vieneen uskottavuuden koko turvallisuuskomitealta.

Osa on sitä mieltä, että kyse on ilkkaremesmäisestä salaliittojen maalailusta. Toiset tuntuvat puolestaan olevan kannalla, että saattaahan se Venäjä joskus vähän terrorisoida ja salamurhaillakin, mutta eihän se meitä suomalaisia koske. Ja joka tapauksessa ei näistä asioista pitäisi ääneen puhua, ettei Suomen kansan turvallisuudentunne vain romutu – hyvien Venäjä-suhteiden romuttumisesta puhumattakaan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Yhä laajeneva ryhmä on puolestaan keskittynyt vaatimaan, että seuraavaksi pitää saada julki niiden ihmisten nimet, jotka ovat menneet paperin laatimaan.

Journalistien omassa somekuplassa toimittajat tivaavat nyt kollegoiltaan ja tutkijoilta, kuuluvatko nämä asiantuntijaryhmään. Muutamia nimiäkin on lueteltu kuin takuuvarmoina tapauksina. Asiantuntijaverkoston jäseniä on tähän mennessä nimitelty jo ex-ulkoministerin suulla ”pahauskoisiksi hölmöiksi” ja tasavallan presidentin suulla ”trollaajiksi”.

 

Mitä enemmän me riitelemme keskenämme työpaperista ja sen laatijoista, sitä enemmän me hajotamme omaa yhteiskuntaamme kahtia – mikä onkin Venäjän ensisijainen tavoite myös presidentinvaalivaikuttamisessa.

Orwellin tyyliin

Mielikuvitukseni ei riitä kuvittelemaan, millä kaikilla leimasanoilla työpaperin laadintaan osallistuneita henkilöitä ryhdyttäisiin nimittelemään, jos heidän nimensä tulisivat julki. Nämä henkilöt ovat varmasti uskoneet tekevänsä palvelusta isänmaalle, mutta nyt on aivan kuin he olisivat tehneet pahimmanlaatuisen ajatusrikoksen George Orwellin Vuonna 1984 -romaanin tyyliin.

Selvennykseksi sanon, että en itse ole ottanut osaa kyseisen työpaperin laadintaan, en ole mainitun asiantuntijaverkoston jäsen enkä tiedä yhtään sen jäsentä nimeltä.

Oma kantani on, että julki tullut paperi oli harmittavasti pelkän työpaperin tasoinen, vaikka sinänsä sen monissa kohdissa oli vinha perä. Jotkut sanamuodot oli muotoiltu huolimattomasti niin, että niihin sisältyy suuri väärin­ymmärryksen ja tahallisen väärintulkinnankin mahdollisuus.

Väljät muotoilut antavat tilaa jopa päätelmille, joiden mukaan paperi vihjailisi Sauli Niinistön uudelleenvalinnan tarkoittavan sitä, että samalla Kreml saisi läpi tavoitteensa nostaa oma ehdokkaansa Suomen presidentiksi. Sanotaanhan paperissa muun muassa, että ”Venäjän kannalta toivottava lopputulos voi olla, että istuva presidentti jatkaa”.

Ei siis ihme, jos Niinistöä vähän ärsyttää.

Paradoksaalista on, että samalla yksi paperissa mainituista uhkakuvista ryhtyy käymään toteen silmiemme edessä.

Mitä enemmän me riitelemme keskenämme työpaperista ja sen laatijoista, sitä enemmän me hajotamme omaa yhteiskuntaamme kahtia – mikä onkin Venäjän ensisijainen tavoite myös presidentinvaalivaikuttamisessa. Saattaa siis tosiaan käydä niin, että vaalien jälkeen Niinistö ”jatkaa, mutta väsyneenä, nöyryyttävän likakampanjan läpikäyneenä, joutuen harjoittamaan liennytystä radikalisoituneen ja polarisoituneen yhteiskunnan rauhoittamiseksi”.

Huolimaton muotoilu on syynä myös siihen, miksi paperin yhdeksäs kohta –ääritapauksessa salamurha tai terrori-isku – pomppaa niin silmille.


Niinistö ei ole ”Kremlin oma ehdokas”

En usko, että Venäjällä olisi näiden presidentinvaalien aikaan mitään tarvetta ryhtyä ääritekoihin Suomessa – puhumattakaan siitä, että se yrittäisi nostaa jotain omaa ehdokastaan salamurhan avulla. Niinistön oletettu voitto tulee sopimaan Kremlille aivan hyvin, mutta mikään ”Kremlin oma ehdokas” Niinistö ei ole – sekin tässä selvennykseksi sanottakoon.

En ole kuitenkaan samaa mieltä niiden kriitikoiden kanssa, joiden mielestä Venäjään kytkeytyvän salamurhan ja terrori-iskun mahdollisuutta ei saisi nostaa esille lainkaan.

Euroopassa on olemassa tuore tapaus vuodelta 2016, kun Montenegro kertoi paljastaneensa Venäjän agenttien suunnitteleman vallankaappaus- ja salamurhasuunnitelman. Epäilyjen mukaan tavoitteena oli nostaa valtaan Venäjä-mielinen oppositio ja tarvittaessa jopa murhata silloinen pääministeri Milo Dukanović, jotta saataisiin pysäytettyä loppusuoralla ollut Naton jäsenyyshanke.

Venäjä on kiistänyt osallisuutensa salajuoneen, mutta toissa päivänä tuli tieto, että se on antanut yhtenä syytettynä olevalle montenegrolaiselle Ananie Nikicille turvapaikan. Päätekijöiksi epäiltyjä kahta venäläistä agenttia ei ole myöskään saatu oikeuden eteen, mutta Natoon Montenegro on sittemmin jo liittynyt.

Jos Venäjä siis oli valmis turvautumaan tällaiseen tekoon piskuisessa ja omilta rajoiltaan kaukana sijaitsevassa Montenegrossa, niin millaisiin tekoihin se olisi valmis ryhtymään Suomen Nato-jäsenyyden estääkseen? Myös tätä pitäisi kyetä pohtimaan meillä ilman, että tulee syytetyksi ajatusrikoksesta kenenkään taholta.

Mielenosoitusten ”etäjohto” Venäjällä

Yhdysvalloissa käynnissä olevassa vaalivaikutustutkinnassa on löytynyt puolestaan viitteitä siitä, että Venäjään kytköksissä olleet trollitilit yrittivät usuttaa amerikkalaisia väkivaltaan toisiaan vastaan.

Texasiin kutsuttiin yhtä aikaa jopa koolle kaksi erillistä mielenosoitusta – toinen islamia vastaan ja toinen islamin puolesta – ja molempien mielenosoitusten ”etäjohto” näyttääkin tulleen Venäjältä. Ei liene aivan mahdotonta myös Suomessa?

Julkisuudessa on nähty myös erikoinen Moskovan ex-suurlähettiläiden väittely. Pelin käynnisti Hannu Himanen ehdottamalla, että Suomen pitäisi liittyä Natoon pikaisesti ja ilman kansanäänestystä. René Nybergin mielestä Himanen meni kuitenkin ”Nato-kannassaan fiktion puolelle”, mikä ”ei ole ammattieettisesti kestävää”.

Mittelö sai jopa huvittavia piirteitä, kun ex-suurlähettiläät sivaltelivat toisiaan yleisönosastolla siitä, kuka oli maalauttanut J.K. Paasikiven muotokuvasta ”väreiltään räikeän” kopion ja kuka oli sittemmin ”esteetikkona” siirrättänyt sen pois työhuoneesta.

Itse mietin tätä kaikkea kuohuntaa seuratessani, kuinka ihmeessä me ikinä kykenisimme äänestämään asiapohjalta jostain niin isosta asiasta kuin Natosta?

Ehdotankin, että järjestämme Nato-äänestyksen korvaajaksi Twitter-kansanäänestyksen siitä, missä kohtaa Suomen Moskovan-suurlähetystöä Paasikiven muotokuvan pitää sijaita. Myös Kremlin trollit saavat osallistua.

Kun asia on ratkaistu, järjestetään Moskovassa yhteinen ja ystävällismielinen ripustajaisjuhla. Muotokuvan taakse seinään muurataan turvallisuuskomitean asiantuntijaverkoston työpaperi aikakapselissa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt