Kotimaa

Eero Huovisen kolumni: Se vanha vainooja

Julkaistu:

kolumni
Vanhaa vainoojaa kuuluu vähän varoa, mutta enemmän sopii luottaa Jumalan sanaan, kirjoittaa Eero Huovinen.
Lokakuun viimeisenä päivänä vuonna 1517 Martti Luther naulasi 95 teesiä Wittenbergin linnankirkon oveen. Siitä alkoi reformaatio eli uskonpuhdistus.

Lokakuun viimeisenä päivänä vuonna 1939 Juho Kusti Paasikivi ja Väinö Tanner lähtivät Moskovaan neuvottelemaan rauhasta. Helsingin rautatieasemalla kansa veisasi Martti Lutherin virttä Jumala ompi linnamme.

Suomalaiset halusivat hädän hetkellä turvata Jumalaan. Mutta virren sanoilla veisaajat myös paikansivat ja nimesivät suunnan, josta uhka tuli. ”Se vanha vainooja, kavala, kauhea, on kiivas kiukkuinen ja julma hirmuinen.”

Vuosisatojen aikana Lutherin virsi on usein valjastettu kansallisiin ja poliittisiin tarkoituksiin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kun Kustaa II Aadolf aloitti Lützenin taistelun vuonna 1632, hakkapeliitat veisasivat Jumala ompi linnamme. Pari vuosisataa myöhemmin virsi kelpasi taistelulauluksi hyökkäävää Napoleonia vastaan. Adolf Hitler ja myöhemmin DDR hyödynsivät virttä propagandassaan.

Helmikuun 1899 manifestin jälkeen suomalaiset kukittivat hyvänä tsaarina pidetyn Aleksanteri II:n patsaan Helsingin Senaatintorilla ja veisasivat Lutherin virren protestiksi Venäjän sortotoimia vastaan. Myöhemmin sitä laulettiin vallankumouslauluna Marseljeesin ja Internationaalin kanssa.

Ei kulunut kuin kymmenkunta vuotta, kun virrestä tuli yhdessä Jääkärien marssin kanssa valkoisten tunnuslaulu punaisia ja bolshevisteja vastaan.

Talvisodan alla virsi yhdisti kansaa. Kun Turku julistaa joulurauhan, suomalaiset kautta maan seuraavat, miten Porilaisten marssi, Maamme-laulu ja Jumala ompi linnamme soitetaan ja lauletaan.

Politiikka, aatteet ja uskonto limittyvät toisiinsa ja aika usein myös sekoittuvat, valitettavasti.

Kuka on se vainooja, josta virressä veisataan?

Yhtäältä yksikössä ”se vanha vainooja” ja ”hän”, jonka vain Herra voittaa. Toisaalta vainooja johtaa ”helvetin joukkoja” ja ”valheen valtoja”. Heitä maailma on Lutherin mielestä täynnä. ”Jos täyttyisikin maailma nyt valheen enkeleistä.”

Pahan olemassaoloa ei tarvitse todistaa. Vielä vähän aikaa sitten sanottiin, ettei toisen maailmansodan kauhuja saa milloinkaan toistaa. Nyt samat tuhon voimat uhkaavat taas päästä irti.

Luther uskoi, että kaiken pahan takana on Sielunvihollinen, Perkele, Saatana, Valheiden Isä ja Vääryyksien Äiti. Ahkera ja kekseliäs tyyppi. Saa aikaan globaalia pahaa.

Mikä lääkkeeksi vainoojaa vastaan?

Lutherin virsi turvaa vain sanaan. Sana pahaa vastaan riittää. ”Ne yksi sana kaataa.” Saksankielisessä virressä Luther myöntää, että Jumalan sana näyttää vähäiseltä. Pienennysmuodolla se on vain ”Wörtlein”, pikku sana, sananen.

Silti tähän pieneen sanaan kätkeytyy paljon dynaamisuutta. Vaikka sana vaikuttaa mitättömältä, siihen sisältyy kaikkivaltiaan Jumalan voima.

Vanhaa vainoojaa kuuluu vähän varoa, mutta enemmän sopii luottaa Jumalan sanaan.

Hyvää pyhäinpäivää.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Helsingin piispa

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt