Litvinenkon murhaa tutkinut brittitoimittaja: ”Poloniumia ei osteta apteekista, jäljet viittaavat Rosatomiin”

Luke Harding sanoo pitävänsä Suomen uutta ydinvoimalahanketta ”erikoisena” sen vuoksi, että Aleksandr Litvinenkon murhassa käytetty polonium oli mitä todennäköisimmin peräisin Venäjän valtiollisen ydinenergiayhtiön reaktorista.

Kirjassaan Vaiennettu – Agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa Luke Harding esittää lukuisia todisteita siitä, kuinka Litvinenkon murhassa käytetty polonium ei voinut olla peräisin mistään muualta kuin Venäjältä.

29.10.2017 13:08

Venäjä karkotti toimittaja Luke Hardingin maasta vuonna 2011 eikä Harding ole sen jälkeen yrittänyt edes selvittää, olisiko hänen jälleen mahdollista saada viisumia Venäjälle.

– Kirjoittamieni kirjojen jälkeen olen varma, että en edelleenkään kuulu presidentti Vladimir Putinin joulukorttien lähetyslistalle, Harding vitsaili IS:n haastattelussa Helsingin Kirjamessuilla.

Kirjailija ja The Guardian -lehden toimittaja Luke Harding kävi Helsingin kirjamessuilla.

Venäjästä kirjoittamista Harding ei ole silti lopettanut, vaan hänen päätyönsä Guardianin tutkivana journalistina on Venäjään liittyvien asioiden selvittely.

Vuosi sitten Hardingilta ilmestyi kirja nimeltä A Very Expensive Poison, joka on käännetty nyt suomeksi nimellä Vaiennettu – Agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa (Into).

Kirjassaan Harding hyödyntää seikkaperäisesti Litvinenkon poloniummurhasta järjestettyä julkista tutkintaa, jonka loppuraportin tuomari Sir Robert Owen päätti vuonna 2016 kuohuttavaan lauseeseen:

– On todennäköistä, että FSB:n operaatiolla surmata herra Litvinenko oli herra Patrushevin ja myös presidentti Putinin hyväksyntä.

Nikolai Patrushev oli Aleksandr Litvinenkon murhan aikaan vuonna 2006 Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n päällikkö.

Nikolai Patrushev

Litvinenko itse oli Britanniaan loikannut FSB:n ex-agentti, joka oli syyttänyt julkisuudessa entistä työnantajaansa muun muassa Moskovan vuoden 1999 oudoista taloräjähdyksistä. Britannian ja Espanjan tiedustelupalveluita Litvinenko oli puolestaan auttanut tutkimaan epäilyjä, joiden mukaan Putin ja hänen lähipiirinsä olisivat sekaantuneet kansainväliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Hardingin kirja on hyytävää luettavaa, sillä Litvinenkon murhan lisäksi siinä käydään läpi useita muitakin Putinin vastustajien selvittämättömiä kuolemia. Litvinenkon kohtalo poikkeaa kuitenkin näistä kaikista muista siinä mielessä, että hänen kuolemastaan on tehty länsimaisin kriteerein perusteellinen tutkinta, minkä lisäksi Harding on suorittanut myös omia tutkimuksiaan.

Kaikkien todisteiden perusteella Harding sanookin olevansa varma, että Litvinenkon murha äärimmäisen harvinaisella, kalliilla ja alfasäteilynsä vuoksi vaikeasti havaittavalla polonium-210:lla oli Venäjän valtiollista tekoa.

Murhan käskyketjua ja Putinin roolia ei ole silti koskaan pystytty todistamaan aukottomasti, joten siksi Oweninkin raportti päätyi viittaamaan Putinin ”todennäköiseen” hyväksyntään.

Aleksandr Litvinenko sairaalassa.

Suomalaisia kirjan todisteluketjussa kiinnostanee erityisesti se, että siinä puhutaan useissa kohdissa Rosatomista – eli samasta Venäjän valtiollisesta ydinenergiayhtiöstä, jolta Suomi on nyt ostamassa Hanhikiven ydinvoimalan Pyhäjoelle.

– Mielestäni on erikoista, että Suomi on tehnyt Venäjän kanssa kaupan ydinvoimalasta. Litvinenkon murha oli valtiollinen juoni. Poloniumia ei voi ostaa apteekista, vaan siihen tarvitaan ydinreaktori, Harding muistuttaa.

Kirjassaan Harding esittää lukuisia todisteita siitä, kuinka Litvinenkon murhassa käytetty polonium ei voinut olla peräisin mistään muualta kuin Venäjältä - ja mikäli se todella oli peräisin Venäjältä, niin ainoa mahdollinen valmistuspaikka on silloin ollut jokin Rosatomin alainen ydinlaitos.

Venäjän valtio on kiistänyt jyrkästi, että sillä olisi mitään tekemistä Litvinenkon murhan kanssa, mutta se ei ole silti suostunut luovuttamaan murhan tekijöiksi epäiltyjä Andrei Lugovoita ja Dmitri Kovtunia Britanniaan kuulusteltaviksi. Päinvastoin: päätekijäksi epäilty Lugovoi on sittemmin palkittu Putinin myöntämällä kunniamerkillä ansioistaan isänmaan hyväksi ja hän nauttii yhä myös kansanedustajan asemaan kuuluvaa syytesuojaa.

Andrei Lugovoi (oik.) ja Dmitri Kovtuni

Rosatomin toimitusjohtaja Sergei Kirijenko on puolestaan todennut julkisuuteen, että poloniumin tuotantoa valvotaan Venäjällä erittäin tiukasti.

– En usko, että kukaan on varastanut sieltä, Kirijenko on perustellut Venäjän syyttömyyttä.

Hardingin mukaan Kirijenkon puheet valvonnasta ja varastamattomuudesta vain vahvistavat päätelmää siitä, että polonium on aine, jonka hankkimiseen taviaan lupa korkealta valtion johdolta.

–On todennäköistä, että FSB:n operaatiolla surmata herra Litvinenko oli herra Patrushevin ja myös presidentti Putinin hyväksyntä, Luke Harding sanoo.

– On ollut myös byrokraattinen peittelyoperaatio. Ei voi vain kävellä sisään ja ottaa ainetta, vaan täytyy kirjoittaa alle papereita, jolloin Rosatomin johdon on tiedettävä, presidentinhallinnon on tiedettävä ja FSB:n on tiedettävä, Harding muistuttaa.

Eri asia sen sijaan on, kuka on tiennyt ja missä vaiheessa, mihin Rosatomin laitoksesta peräisin olevaa poloniumia lopulta käytetään. Hardingin mukaan on kuitenkin epätodennäköistä, että edes FSB voisi saada ainetta haltuunsa ilman presidentinhallinnon lupaa ja kontrollia.

Hardingin mukaan brittitutkimuksissa on selvinnyt, että ainoastaan Venäjä valmistaa nykyisin poloniumia sellaisia määriä, mitä laitettiin Litvinenkon kohtaloksi koituneeseen teekuppiin. Aine puoliintuu 138 päivässä, joten sitä ei voi edes olla valmiina varastossa odottamassa pitkiä aikoja. Myös lukuisat muut aihetodisteet viittaavat siihen, että aine tuli Venäjältä. Esimerkiksi Lugovoin käyttämästä British Airwaysin lentokoneesta löytyi jälkiä poloniumista siltä paikalta, jossa hän oli istunut lentäessään Moskovasta Lontooseen.

Ei kuitenkaan tiedetä tarkkaan, millainen oli Litvinenkon murhassa käytetyn poloniumin valmistusketju Venäjällä. Mahdollisesti päärooli oli Majakin ydinlaitoksella Ozerskissa Tsheljabinskin lähellä, Avangardin ydinlaitoksella Sarovissa sekä viime kädessä FSB:lle kuuluvalla ”myrkkylaboratoriolla” Moskovassa.

Aleksandr Litvinenkon leski Marina Litvinenko.

Kun Litvinenkon murhatutkinta valmistui 2016, hänen Marina-leskensä vaati Britanniaa säätämään pakotteita muun muassa Rosatomia vastaan. Britannian hallitus ei ole tähän kuitenkaan ryhtynyt, mutta miksi ei?

– Varmaankin siitä samasta syystä, miksi Suomeen tulee venäläinen ydinvoimala. On käytännönläheinen halu tehdä heidän kanssaan bisnestä. Ajatellaan että venäläinen raha, öljy ja kaasu, auttavat brittitaloutta tai Suomen taloutta, Harding arvioi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?