Kotimaa

Suomessa on karmiva murhamuseo, jonne vain ani harva pääsee

Suomessa on karmiva murhamuseo, jonne vain ani harva pääsee

Julkaistu:

Vantaalla sijaitsevassa Keskusrikospoliisin rikosmuseossa on nähtävillä lähihistoriamme hyytävimpien rikosten todistusaineistoa.
KRP:n Rikosmuseo perustettiin vuonna 1937 ensisijaisesti poliisien koulutuskäyttöä varten. Museo ei ole avoin kaikelle kansalle ja syykin on selvä. Museossa on esillä näyttelykappaleita, joilla jokaisella on hyvin traaginen tarina. Ne ovat osa aitoja ja oikeita rikosjuttuja, joista yhdenkään ei toivoisi tapahtuneen.

Kaikissa huoneissa ei myöskään saa kuvata. Vuonna 2015 museo aukesi yhdeksi päiväksi yleisölle, mutta silloinkin esillä oli vain siistitty versio. Muuten vierailulle pääsee sovitusti vain poliisin henkilöstöä tai sen sidosryhmiä.

Rikosmuseon kokoelmiin kuuluu noin 6­000 esinettä, joista valtaosa on peräisin viimeiseltä vuosisadalta. Vanhin näyttelyesine on 1700-luvulta oleva Kuopion läänin kaulankatkaisukirves. Perusnäyttelyllä luodaan kokonaiskuvaa rikosten ja niiden selvittämisen historiasta Suomessa.

Rikosmuseo koostuu useammasta näyttelyhuoneesta, joista jokaisella on oma teema. Nähtävillä on rikoksen tekovälineitä laidasta laitaan, esimerkiksi Pekka-Eric Auvisen ja Matti Saaren kouluampumisissa käyttämät käsiaseet, likainen jogurttilautanen, jossa myrkkyhoitaja Aino Nykopp-Koski sekoitti surmissa käyttämiään lääkkeitä ja Suomen ainoassa poliittisessa murhassa käytetty ase. Sen lisäksi kokoelmiin kuuluu suuri joukko mitä eriskummallisimpia surmavälineitä herätyskellosta erilaisiin astaloihin.


Muun muassa seuraavat tapaukset ovat esillä rikosmuseossa.

Selvittämätön murha

17-vuotias Kyllikki Saari ei palannut kotiin nuorten iltahartaudesta toukokuussa 1953. Saarta etsittiin Isojoelta kuukausia, kunnes ruumis lopulta löytyi suomättäästä katoamispaikan lähettyviltä. Ruumis löytyi, kun eräs etsijöistä oli kiinnittänyt huomionsa suossa pystyssä törröttäneeseen männyn oksaan. Oksa oli työnnetty maahan merkitsemään ruumiin kätkemispaikkaa. Sen toinen pää oli teroitettu ja se oli painettu sammalmättään ja ruumiin vatsapeitteen läpi.

Ruumiin löytöpaikan lähettyviltä löytyi myöhemmin myös Saaren kenkä. Kengän sisään oli sullottu sukka, jonka uskottiin kuuluvan murhaajalle.

Rikosmuseossa on nähtävillä suossa törröttänyt oksa ja murhaajan sukka. Kyllikki Saaren tapaus on ainoa rikosmuseossa esillä oleva selvittämätön tutkinta.



Töölön tiirikkamies

Töölön tiirikkamies piinasi helsinkiläisiä 80-luvulla. Mies valitsi uhrinsa kodin ulkopuolella baarissa ja seurasi päihtyneitä naisia kotiin. Sen jälkeen tiirikkamies odotti, että uhrit nukahtaisivat. Yön pimeimpänä tuntina mies tiirikoi itsensä sisään. Välillä hän riisuutui, kosketteli nukkuvia naisia ja joskus myös raiskasi. Tiirikkamiestä ei häirinnyt edes se, että naisten vieressä saattoi toisinaan nukkua puoliso.

Kun poliisi pyysi havaintoja tiirikkamiehestä, selvisi, että uhreja oli useita kymmeniä. Monet eivät olleet aamulla krapulassa herättyään varmoja, olivatko nähneet painajaista vai oliko sängyn vieressä seissyt hahmo totta.

Tiirikkamies saatiin kiinni ja hän joutui vankilaan. Keväällä 2012 poliisi sai ilmoituksia Turun seudulla liikkuvasta vessakähmijästä ja Turun keskustassa asuntoihin murtautuvasta yöllisestä hiipparista. Touhua ehti jatkua kuukausia, kunnes mies jäi verekseltään kiinni yleisavaimien kanssa. Turun hiippariksi ja vessakourijaksi paljastui Töölön tiirikkamies.

Rikosmuseossa on nähtävillä Töölön tiirikkamiehen tiirikointivälineet.


Huumesalakuljetusvyyhti

Yksi rikosmuseon huoneista käsittelee järjestäytynyttä rikollisuutta. Nähtävillä on myös yksi tynnyri, joka piti sisällään hasista. Tynnyri liittyy vuoden 2012 tapaukseen, jossa hasista salakuljetettiin Hollannista Suomeen useita satoja kiloja. Huumelastit kuljetettiin tynnyreissä, joiden merkittiin sisältävän kyllästysainetta.

Tapauksen vuoksi vangittiin useita henkilöitä, joista yksi oli Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö, Jari Aarnio. Helsingin käräjäoikeuden mukaan Aarnio oli yksi tynnyrivyyhdin keskeisistä henkilöistä.

Aarnion tuomio ei ole vielä lainvoimainen, sillä sen käsittelyä jatketaan yhä hovioikeudessa.

Rikosmuseossa on nähtävillä tapaukseen liittyen muun muassa sininen hasistynnyri ja esitutkintamateriaaliin liittyviä valokuvia.


Kampaajamurha

53-vuotias nainen tuomittiin 11-vuodeksi vankilaan ystävättärensä murhasta vuonna 2009. Murha oli tapahtunut vuotta aiemmin tekijän asunnolla Itä-Helsingissä. Nainen oli kutsunut kampaajaystävättärensä kotiinsa lounaalle. Lounaaksi nainen valmisti kesäkeittoa ja jälkiruoaksi mustikkarahkaa. Rahkan sekaan hän sekoitti huumaavia lääkkeitä. Kun uhri menetti tajuntansa, tekijä haki keittiöveitsen ja surmasi hänet.

Yön tullen tekijä raahasi uhrinsa autoon ja vei ruumiin pois. Ruumis löytyi myöhemmin ja hänen henkilöllisyytensä jäljille päästiin muun muassa sormusten kaiverruksien takia. Puhelinliikenne paljasti yhteyden tekijään. Murhan motiivi oli tekijän kuvittelema suhde. Tekijä oli kiinnostunut eräästä miehestä ja saanut päähänsä, että kampaajaystävätär vokotteli ihastusta hänen selkänsä takana. Todellisuudessa kampaaja ja mies eivät olleet koskaan tavanneet.

Rikosmuseossa on nähtävillä tapaukseen liittyen Stockmannin kassakuitti ruoka-aineista ja keittiövälineitä.


8-vuotiaan tytön murha

Vasta kahdeksanvuotias Vilja Eerika kuoli toukokuussa 2012. Tytöstä oli tehty 11 lastensuojeluilmoitusta, mutta hän eli silti kuolemaansa edeltävän ajan isänsä ja äitipuolensa huostassa. Kuolemaan johti yöksi kiinni sitominen ja peitteeseen kääriminen. Vilja Eerika kuoli tukehtumalla. Ennen kuolemaansa tyttö oli kärsinyt erityisesti äitipuolensa hirvittävistä ”kasvatusmetodeista”. Äitipuoli ja isä tuomittiin muun muassa murhasta, vapaudenriistosta ja pahoinpitelystä elinkautisiin vankeusrangaistuksiin.

Suomen koko lastensuojelujärjestelmää ravisuttaneesta tapauksesta on rikosmuseossa nähtävillä Vilja Eerikan pinkki muovitiara.

Miljonääriperijättären sieppaus

Herlinin teollisuussukuun kuuluva 26-vuotias nainen siepattiin kodistaan toukokuussa 2009. Sieppaaja oli turkulainen juristi. Mies soitti uhrin ovikelloa, huumasi hänet ja sulloi kuljetuslaatikkoon. Sen jälkeen uhri kuljetettiin Turkuun. Mies oli suunnitellut sieppauksen huolella. Hän oli ostanut Turusta kaksion, jonne hän oli rakentanut äänieristetyn kopin. Sinne hän piilotti naisen.

Useita päiviä sieppaamisen jälkeen uhrin äiti saa kahdeksan miljoonan lunnasvaatimuksen ja käskyn olla sotkematta poliisia kuvioon. Poliisi kuitenkin sai tiedon tapauksesta ja sen selvittämiseen valjastettiin lähes 200 lainvalvojaa.

Sieppaaja antoi ohjeet lunnasrahojen luovuttamiseen ja ne luovutettiin. Sieppaajan onnistui jopa karistaa poliisi perästään, joka pelkäsi uhrin hengen puolesta. Saaliin saatuaan mies ehti olla vapaalla jalalla 14 tuntia, jonka aikana hän muun muassa piilotti rahat. Hän päästi siepatun naisen pois asunnosta ja poliisi lösi hänet pimeältä metsätieltä Vahdolta. Siepattu nainen oli kahden viikon vapaudenriiston jälkeen ulkoisesti kunnossa.

Lopulta poliisi sai sieppaajan kiinni tämän vankilana toimineesta asunnosta. Lunnasrahat löytyvät lähes kokonaan kuluvien viikkojen aikana.

Rikosmuseossa on tapaukseen liittyen nähtävillä muun muassa koko äänieristetty vankikoppi ja kuljetuslaatikko.


Yllä olevalla podcastilla toimittaja Miika Viljakainen lukee jutun Pihtiputaan neljästä poliisisurmasta. Myös poliisien murha-ase on näytteillä rikosmuseossa.




Lähde: IS-arkisto, Keskusrikospoliisi