Aiemmin Venäjä oli naapurimailleen ainoastaan haastava kumppani, mutta presidentti Vladimir Putinin kolmannella presidenttikaudella se on muuttunut häiriköksi ja turvallisuusuhkaksi.
Näin voisi kiteyttää eläkkeelle jääneen Moskovan-suurlähettilään Hannu Himasen päällimmäisen Venäjä-ajatuksen hänen uudessa kirjassaan Länttä vai itää – Suomi ja geopolitiikan paluu (Docendo).
Himasen mukaan on selvää, että kevättalven 2018 presidentinvaalit Suomessa ovat Venäjän näkökulmasta seuraava ja suorastaan poikkeuksellisen mielenkiintoinen informaatiovaikuttamisen kohde.
Himanen muistuttaa myös, että informaatiovaikuttamisen kaikkia menetelmiä on usein vaikea tunnistaa, sillä kyse on laajasta ja monipuolisesta keinojen paletista eikä se kaikki näy meille esimerkiksi median välityksellä.
Eli toisin sanoen: jos Venäjä ei esimerkiksi asetu vanhaan neuvostomalliin tukemaan jotain Suomen presidenttiehdokkaista, se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö Venäjä yrittäisi vaikuttaa meihin aktiivisesti vaalien aikana.
– Venäjällä on odotuksensa vaalien tuloksesta, mutta se tuskin näkyvästi asettuu tukemaan ketään ehdokkaista. Venäjä ei ole kiinnostunut vaaleista niiden itsensä vuoksi, vaan vaalit ovat sille myös oivallinen tilaisuus vaikuttaa Suomeen ja suomalaisiin, Himanen kirjoittaa.
Himasen mukaan Venäjää kiinnostaa ensi sijassa se, millaista ulkopolitiikkaa Suomi seuraavan presidentin johdolla toteuttaa. Keskeisenä tavoitteena on Suomen Nato-jäsenyyden estäminen.
– Venäjä haluaa varmistaa, ettei Suomi seuraavankaan presidenttikauden aikana liity Natoon. Se pyrkii myös varmistamaan, että EU pysyy heikkona ja hajanaisena ulko- ja turvallisuuspoliittisena toimijana, Himanen arvioi.
Himasen mukaan Venäjä on viime vuosina aktivoinut Suomesta puhuessaan vanhat kylmän sodan aikaiset käsitteet.
Esimerkiksi Putin viljelee mielellään Suomea koskevissa puheissaan termejä ”puolueettomuus”, riippumaton ja itsenäinen ulkopolitiikka”, ”hyvä naapuruus” ja ”ystävyys”. Näihin sanoihin sisältyy vahva propagandistinen arvolataus, jolla Venäjä käytännössä viestittää Suomelle, että meidän pitäisi etääntyä Euroopan unionista, hakeutua lähempään Venäjä-yhteystyöhön ja torjua aktiivisesti puheetkin Nato-jäsenyydestä.
Himasen mukaan on nähtävissä, että Venäjän muuttunut retoriikka ja taitava strateginen informaatiovaikuttaminen on tuottanut Suomessa tulosta viime aikoina.
– Venäjän narratiivi on usein huomaamatta omaksuttu sellaisenaan. Monet haluavat ymmärtää Venäjää ja muistuttavat, että vikaa on myös lännessä. Suomalainen tasapainoilu muistuttaa kylmän sodan aikaista puolueettomuuskompleksia ja halua asettua ”suurvaltaristiriitojen ulkopuolelle”, Himanen kirjoittaa.
Venäjä selittää nykyistä maailmantilannetta julkisuuteen niin, että EU ja Nato ovat olleen liian hanakoita laajentumaan kohti Venäjän rajoja ja ovat siten itse syypäitä kansainvälisen tilanteen kärjistymiseen. Itsensä Venäjä haluaa nähdä puolestaan vain ärsytettynä ja provosoituna uhrina, joka on pakotettu reagoimaan.
Himasen mukaan osaan suomalaisista tämä selitysmalli uppoaa hyvin ja monet haluavat aidosti uskoa, että Suomen pitäisi esimerkiksi irtisanoutua Venäjän vastaisista pakotteista ja ottaa kaikessa toiminnassaan paremmin huomioon ”historian opetukset”. Tämän ajattelumallin mukaan ”Venäjän herkkä kuuntelu ja sen odotuksiin sopeutuminen olisi Suomelta valtioviisautta”, kun taas Suomen EU-jäsenyys oli virhe ja Natosta pitäisi pysyä kaukana.
Himanen itse ei kuulu tähän koulukuntaan, vaan hänen mielestään Suomen pitäisi nähdä tarkemmin Venäjän todelliset tavoitteet sen vääristelevän retoriikan takaa.
– Retoriikallaan Venäjä haluaa paitsi hajottaa länttä myös painostaa EU:n ja Naton jäsenmaita valitsemaan puolensa: joko meidän kanssamme tai meitä vastaan, Himanen kuvailee.
Mutta ei Venäjä tyydy pelkkään retoriikkaan. Himasen mukaan esimerkiksi kahdenväliset taloussuhteet ovat Putinin Venäjälle vaikuttamisen väline, eivät pelkästään molemminpuolisen hyödyn tavoittelua, kuten Suomessa ja laajemminkin lännessä vielä jokin aika sitten naivisti uskottiin win-win-ajattelun pohjalta.
Venäjä pyrkii Himasen mukaan vahvistamaan omaa asemaansa muiden kustannuksella esimerkiksi infrastruktuuri- ja energiahankkeissa, pohjoisilla alueilla, tieteellisessä yhteistyössä ja innovaatiotoiminnassa.
– Tämä ei tietenkään tarkoita, että yhteistyötä Venäjän kanssa näillä ja muilla aloilla pitäisi välttää, mieluumminkin päin vastoin. Tärkeää on kuitenkin nähdä, että Venäjän kauppapolitiikan rinnalla kulkee vaikuttamisen ja vaikutusvallan varjoagenda.
Venäjän Suomea kohtaan harjoittamasta painostuksesta yksi todiste oli Himasen mukaan talven 2015-2016 turvapaikanhakijavirta pohjoisten rajanylityspaikkojen kautta. Vaikka jotkut halusivat nähdä pakolaisvirran spontaanina ilmiönä, Himasen mukaan on selvää, ettei se olisi voinut suuntautua Suomeen ilman Venäjän rajoista vastaavan turvallisuuspalvelu FSB:n myötävaikutusta.
Venäjän viranomaiset halusivat Himasen mukaan todennäköisesti testata turvapaikanhakijoiden avulla Suomen ja Norjan rajaviranomaisten tapaa reagoida yllättävään tilanteeseen.
– Samalla heitä ehkä kiinnosti laajempi julkinen reaktio idästä tulevaan pakolaisvirtaan erityisesti tilanteessa, jossa EU-maissa ja pohjoismaissa vallitsi hermostunut ilmapiiri pakolaiskriisin takia. Venäjä voi halutessaan synnyttää rajalle hankalia tilanteita.
Suomen kannalta seuraava hankala tilanne saattaa muodostua Valko-Venäjälle, jonka loittonemista Moskovan vaikutuspiiristä Putin ei aio sallia.
– Valko-Venäjän ympärillä on epämukava, epävarma ja epätyydyttävä vakaus, jonkinlainen kauhun tasapaino. Suomen kannalta Valko-Venäjää koskeva kriisi olisi erittäin huono asia. Se olisi meitä vielä lähempänä kuin Ukraina ja liittyisi suoraan Baltian tilanteeseen, Himanen muistuttaa.
Vaikka Himanen ei suoranaisesti lähde ennustamaan tulevaisuutta, yhden hyvin synkän ennustuksen hän tekee.
– Venäjä haastaa olemassa olevan järjestyksen ja haluaa kasvattaa kansainvälistä vaikutusvaltaansa. Merkittävimmät muutokset ovat vasta edessä. Suomalaiseen identiteettiin kohdistuu kasvavaa painetta, jonka torjuminen onnistuu parhaiten terveen kansallisen itsetunnon pohjalta, Himanen kirjoittaa.
