Tutkimus: Viina maistui ylimmille upseereille sota-aikana – ”Silloin kun otettiin, otettiin raskaasti” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Tutkimus: Viina maistui ylimmille upseereille sota-aikana – ”Silloin kun otettiin, otettiin raskaasti”

Ylipäällikkö Mannerheim sieti kenraaliensa alkoholinkäyttöä, kunhan he eivät menettäneet hermojaan ja jos naama miellytti.

Kenraalimajuri Niilo Hersalon komentopaikassa kohotetaan malja Suomen lipulle 1942. Hersalon pataljoonankomentaja majuri Teira tuomittiin sotaylioikeudessa jatketusta juopumuksesta puolentoista vuoden vankeuteen.

20.10.2017 12:14

Ylimpien upseerien alkoholinkäyttö sota-aikana oli melko yleistä aina kenraalikuntaa myöten – nykymittapuulla arvioituna.

– Silloin kun otettiin, otettiin raskaasti. Kenraalien ja everstien joukossa oli hyvinkin harjaantuneita alkoholin käyttäjiä, sanoo aihetta tutkinut dosentti Lasse Laaksonen.

Legendaarisen Tyrjän rykmentin JR7:n komentajana 1941 kunnostautunut ja sitten Viipurin puolustuksessa 1944 romahtanut eversti Armas Kemppi on kuin tiivistelmä suomalaisista:

Marsalkan lounaalla lasit kilisivät.

Käyttää alkohoolia harvoin, mutta sitä nauttiesaan raju ja harkitsematon sekä vaikeasti hallittava”, kirjoitti kenraalimajuri Aarne Blick alaisestaan keväällä 1944.

Tieto ylimmän sotilasjohdon runsaasta alkoholinkäytöstä ei läheskään aina johtanut kurinpidollisiin toimiin. Raskasta juomista katsottiin sotavuosina läpi sormien, mikä oli meininki Suomessa työelämässäkin pitkälti 1980-luvulle saakka, vuorineuvostasoa myöten.

Esimerkiksi Päämajan operatiivisen johtajan kenraaliluutnantti A.F. Airon kosteat elämäntavat eivät johtaneet korjausliikkeisiin.

– Kyllä Airon alkoholinkäyttö tiedettiin aina valtakunnan ylintä johtoa myöten, mutta sille ei mahdettu mitään.

Joskus hyökkäystä johtanut kenraali saattoi kadota päiväkausiksi tavoittamattomiin. Näin pääsi käymään kenraalimajuri Taavetti Laatikaiselle, kun Kannasta vallattiin kiireellä takaisin elokuussa 1941. Tunnollinen esikuntapäällikkö everstiluutnantti Valo Nihtilä joutui omavaltaisesti siirtämään esikuntaa eteenpäin.

Hänen varsinainen esimiehensä kenraalimjuri K.L. Oesch oli loppuunpalamisen vuoksi toipumislomalla. Lopulta Nihtilä soitti Viipurin valtauksen lähestyessä Oeschille: ”Tule ihmeessä tänne, ei tästä mitään tule. Komentajaa en ole erinäisiin päiviin nähnyt. Hän on ollut ryyppäämässä”.

Joutilaisuus on paheiden äiti, ja tämä näkyi asemasotavaiheen aikana armeijassa everstitasoa myöten. Edellä mainittu surullisen hahmon eversti Kemppi sai asemasodan seesteisyydessä 1942 ”salonkiherranna” pitämänsä kenraalimajuri Martolan esimiehekseen ja taisi ratketa ryyppäämään kesken linnoitustöiden.

Dosentti Lasse Laaksonen kirjansa Viina, hermot ja rangaistukset - sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelmat 1918-1945 julkistustilaisuudessa Helsingissä 19. lokakuuta 2017.

Tapahtui kaikkea hassua, Kemppi niitteli viikatteella paikallisten tomaatteja ja antoi humalassa käskyjä teurastaa sikoja. Lopulta työläistaustainen Kemppi käyttäytyi humalassa niin sopimattomasti, että hänet lähetettiin kotirintamalle korkeiden kenraalien helpotukseksi.

Kolmen yliopiston dosentin Laaksosen tuore, sotilasylijohdon henkilökohtaisiin ongelmiin keskittynyt tutkimus ”Viina, hermot ja rangaistukset 1918–1945” piirtää kuvan armeijan korkeimman johdon alkoholinkäytöstä Suomen itsenäistymisestä viime sotien loppuvaiheisiin saakka.

Kyseessä on ensimmäinen ylimmän sotilasjohdon alkoholinkäyttöä kokonaisuutena käsitelevä tutkimus Suomessa.

Mutta kuinka on mahdollista saada valaistusta yli 70 vuotta vanhoihin tapahtumiin ja yksittäisen ihmisten alkoholinkäyttöön, josta usein vaiettiin?

Se on ollut työlästä, mutta ei mahdotonta.

– Lähde-aineistoa löytyy sieltä täältä, esimerkiksi tuomioistuinten papereita ja upseeriarvosteluja.

Kirjaan Laaksonen on kelpuuttanut tapauksia, jotka ovat todennettavissa.

– Paljon oli huhuja ja juoruja, jotka jätin pois.

Ylipäällikkö Mannerheimin katsannossa kenraalin alkoholinkäyttö ei ollut suuri synti, jos pystyi säilyttämään hermonsa vaikeissakin paikoissa.

Everstiluutnantti Sarkon nimipäivillä juoma ei loppunut kesken.

Rauhallisuus ja hyvä maine Mannerheimin silmissä pelasti esimerkiksi runsaaseen alkoholin käyttöön taipuvaiset A.F. Airon ja rintamakenraaliluutnantti Taavetti Laatikaisen. Airon eduksi vaikutti myös se, että Päämaja ja Mannerheim oli riippuvainen älyltään viiltävän terävästä Airosta.

Toista äärilaitaa edustaa alkoholin käytöllään kyseenalaista mainetta niittänyt kenraalimajuri K.M. Wallenius. Hän ei töpeksittyään päässyt edes sotamiehenä rintamalle. Mannerheim esti.

Läheltä piti -tapauksia saattoi olla, kuten Marskin syntymäpäivien yhteydessä 4.6.1944. Silloin Airo ei pitkäksi venyneen illanvieton jälkeen ollut ehtiä Mannerheimin syntymäpäiville, vaan krapulainen kenraali piti erikseen herätellä. Se oli pieni skandaali, mutta ei johtanut mihinkään.

Siitä viisi päivää, ja alkoi Neuvostoliiton suurhyökkäys.

Oliko ylimmän sotilasjohdon tai Päämajan alkoholinkäyttö niin runsasta, että se vaikutti sodankäyntiin?

– Kukaan ei ole krapulassa terävimmillään, dosentti Lasse Laaksonen muotoilee.

– Ei oltu aina ihan hereillä, kuten kesäkuun 1944 suurhyökkäyksen alla.

Sitten myös A.F. Airo terästäytyi ja hoiti tehtävänsä hyvin.

Laaksosen mukaan alkoholin raskas käyttö on sotilaiden elämäkerroissa usein pantu leikiksi tai selitetty parhain päin. Tutkija muistuttaa, että on tarpeen pitää mielessä historiallinen konteksti, jossa eläneitä henkilöitä arvioidaan.

– Viime aikoina on julkaistu paljon tutkimuksia, jossa sorrutaan moralisoimaan aikalaisten tekemisiä rauhan ajan nojatuolista, Laaksonen sanoo.

Vaikka Suomessa alkoholia käytetään paljon, maistui viski mm. Iso-Britannian pääministeri Winston Churchillille. Aikalaislähteiden mukaan hän joi kymmenkunta laimennettua viskiä päivässä – ja johti maataan sodassa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?