Kotimaa

Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro syyttää: Osa miehistä vähättelee seksuaalista ahdistelua

Julkaistu:

Ahdistelu
”Sinä mies, joka kirjoitat: tämä koskee kaikkia. Olet erehtynyt. Et tiedä, mistä puhut.”
Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro ei pidä siitä, että jotkut miehet yrittävät yleistää seksuaalisen ahdistelun ja häirinnän koskevan heitä samalla tavalla kuin naisia.

Siksi hän ei halua jakaa omaa kokemustaan miesten kanssa.

Kyseessä on sosiaalisen median #metoo -kampanja, joka sai alkunsa Hollywood-tuottaja Harvey Weinsteinin ahdisteluvyyhdistä. Kampanjaa laajeni matkan varrella. Alunperin saatteessa puhuteltiin naisia, pian kaikkia ihmisiä. Osanottajia pyydettiin avautumaan omista ikävistä kokemuksistaan.

Aro on kokenut osan miehistä vähätelleen kampanjaa ja ongelmaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Itse en menisi päsmäröimään keskusteluun, jossa miehet avautuvat julkisilla paikoilla kokemastaan väkivallan uhasta tai peloistaan joutua tappeluun, koska naisena minulta puuttuu se kokemus, Aro vertaa.

Vastaavasti hän ei kaipaa miehiä rapauttamaan yliolkaisella yleistämisellään seksuaalisen ahdistelun sukupuolittuneita rakenteita ja hidastamaan niiden korjaamista.

Aro kirjoitti blogissaan: ”Sinä mies, joka kirjoitat: tämä koskee kaikkia. Olet erehtynyt. Et tiedä, mistä puhut.”

Hän ilmoittaa tiukasti: ”Tätä kokemusta en jaa kanssasi.”

Aro korostaa, että hän ei blogissaan tähdännyt niihin miehiin, jotka ovat osallistuneet kampanjaan kertomalla omista kokemuksistaan ahdistelun uhreina.

Hän löytää miehille hedelmällisemmän roolin kuin mitätöijän.

– Nythän moni mies on herännyt miettimään, onko hän ollut yksi häiritsijöitä tai sen hiljaisista hyväksyjistä ja se on hienoa, koska silloin tunnustetaan, että kyseessä on sukupuolittunut ongelma, Aro sanoo.

Aro kokee lähes fyysisenä pahan olon tunteena, jos joku kiistää tosiasian, että häiritsijät ovat ”systemaattisesti miehiä, ovat historiallisesti aina olleet ja ovat yhä miehiä”. Se on hänelle kuin ”vielä yksi epätoivottu käsi vartalolla”.

– Kaikkein tärkeintä olisi puhua siitä, miksi ahdistelu kohdistuu nuoriin naisiin. Kyse on vallasta, Aro sanoo.

Aron mielestä kaikki häirintäkokemukset ovat henkilökohtaisia ja siksi erilaisia.

Yleisenä kokemuksena ne kuuluvat kuitenkin vain niille ihmisille, ”jotka elävät tyttöinä tai tulevat nähdyiksi sellaisina tai ovat haavoittuvassa asemassa olevia aikuisia naisia: asunnottomia, vammaisia, sairaalassa, vastaanottokeskuksessa, sodassa”.

Aro kelpuuttaa mukaan myös transmiehet ja homot ja ne, joiden kokemus sukupuolesta tai seksuaalisuudesta on erilainen kuin (hetero)miesten. Olennaista on Aron mielestä se, ”ettei koe samaa kerran, vaan toistuvasti, koska on aina se heikompi ja tulee kohdelluksi sellaisena.”

Hän listaa ei-miehille kuuluviksi avainkokemuksiksi ”toistuvan kaltoin kohtelun sisäistämisen, häpeän tuntemisen siitä, että on vääränlainen ja/tai vähempiarvoinen ja ehkä itse syyllinen”.

#metoo-kampanjassa häirinnän tai ahdistelun uhrit muistelevat traumaattisia kokemuksiaan, joista eivät ole ehkä aikaisemmin halunneet julkisesti puhua. Myös Aro aloittaa bloginsa henkilökohtaisella esimerkillä.

Aro muistelee äskeistä kotimaista #lääppijät -kampanjaa, johon tuli mukaan miehiä kertomaan omista kokemuksistaan.

– Se liudensi ongelmaa ja muutti sen kisailuksi. Ongelmaa ei voida ratkaista, ellei ymmärretä sen laajuutta ja syitä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt