Kotimaa

Kirjeen kertomaa: ”Minä työskentelen kuin jumala”

Julkaistu:

kirjeen kertomaa
Taidemaalari Ellen Thesleff kirjoitti monta kirjettä päivässä. Kirjeessään sisarelleen Thyralle hän kertoo kenties ymmärtäneensä jotain, mitä kukaan ei ole ymmärtänyt ennen häntä.
Kaikki kukat ovat tänä vuonna niin suurenmoisia – ja valoisat yöt ja öiden ja päivien peilityyneys, kaikki on niin ihmeellistä.

Näin kirjoittaa taidemaalari Ellen Thesleff sisarelleen Thyra Castrénille 4.7.1912.

On heinäkuu. 42-vuo­tias Ellen on maalaamassa perheen kesä­huvilalla Casa Biancassa Muroleenkosken rannalla. Ruovedeltä on yli 200 kilometrin matka helsinkiläiseen Laajasalon kartanoon, jossa Thyra perheineen asuu.

Sisaruksilla on läheiset välit. Ellen kirjoittaa viidelle sisarukselleen monta kirjettä päivässä. Hän kirjoittaa myös aforismeja.

– Teksti ja tekstin tuottaminen oli tärkeää 1900-luvun avantgardessa. Taiteilijoilla kirjoittaminen oli identiteetin hakemista, taide- ja kulttuurihistorioitsija Hanna-Reetta Schreck sanoo. Schreck kertoo kirjoittamassaan elämäkerrassa Minä ­maalaan kuin jumala Ellen Thesleffin (1869–1954) tarinan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Hiljattain valmistunut urakka on ollut valtava. Hanna-Reetta Schreck on muun muassa kirjoittanut puhtaaksi lähes 1 000 Ellen Thesleffin kirjettä.

Nyt hän lehteilee varovasti yli sata vuotta vanhoja kirjeitä täällä Svenska Litteratursällskapetin arkistossa Helsingin Kruununhaassa. Ruotsiksi kirjoittaneen Thesleffin käsiala on pientä ja epäselvää. Hänen tapansa muodostaa kirjaimia on pitänyt opetella.


– Opettelin myös vanhaa ruotsia sanakirjoista.

Rakas Thyra – päätin, että illalla olisi aika munia vielä yksi kirje, koska olit sanonut niin ja minä niin kosketuin siitä – nyt istun täällä ylhäällä ikkunallani – koko talo nukkuu – minusta tuntuu aivan kuin itsekin nukkuisin juuri nyt – ulkona näen lohiperhoja – kissa hiipii – linnut laulavat ja suuri lehdokki ikkunallani tuoksuu vahvasti – nyt Gerda taitaa hieman voimistella – minä luulen, että herään.

– Hän puhui kielikuvilla ja käyttää rikasta ja epäkonventionaalista kieltä. Kirje on kirjoitettu kuin hurmiossa hyvin runollisesti, Hanna-Reetta Schreck sanoo.

Kirjeessä on aika napakasti paljon teemoja, toisaalta on perhe ja luonto, ja Ellen Thesleff ajattelee myös omaa taiteilijan identiteettiään.

– Pidin tästä kirjeestä paljon. Tärkein pihvi minulle kirjeessä on sen keskiosassa oleva pohdinta maalaamisesta, maisemasta ja luonnosta . Kirjeestä kuultaa myös, miten kiinnostavasti ja toisinaan helpon oloisesti ja kauniisti hän sitoi työnsä ja elämänsä.

” Ja ihmeellisintä kaikesta on, että minä työskentelen kuin jumala – jätän kangas kankaan jälkeen samalla innolla kuin ne aloittaessani. Vielä jää jotakin valmistakin – oi luoja – olen ymmärtänyt, että maalari on ensin väritaiteilija, sitten runoilija ja että jokainen päivän auringon hetki vaatii oman tekniikkansa – nyt olet kenties jo ymmärtänyt, että minä olen ymmärtänyt jotain, mitä kukaan ei ole ennen minua... Otin alas erään Michelangelon seinältäni – minusta se oli huono – kas niin – valmis”.

Hanna-Reetta Schreckin mielestä kirje on hyvä tapa mennä sisään taiteilijan fyysiseen maailmaan ja assosiointiin. Kirjeessä elävät hänen vanhat ihanteensa kuten Michelangelo. Nyt hän on ottanut tämän julisteen pois seinältä.


– Baudelaire kehotti taiteilijoita ottamaan katseen menneisyyteen, mutta samalla katsomaan moderniin ja ohikiitävään. Identiteetti ja ihanteet piti löytää itse. Ei ollut yhtä yhteistä nimittäjää, johon kaikki voisivat sitoutua.

Siihen aikaan ajateltiin, että taiteilijan pitää imeä itseensä ympäristöä, mutta hän ei voi ottaa sitä maalauksiinsa yksi yhteen.

– Tämä ”työskentelen kuin jumala” tarkoittaa, että luo jotain omaa ja uutta ympäristöstä tulevista impulsseista, eikä niin, että matkitaan tai kuvataan luontoa sellaisenaan.

Ellen Thesleffillä oli suuri usko itseensä, vaikka hänellä oli vaikeitakin vaiheita. 84-vuotiaaksi elänyt taidemaalari oli yksi Suomen ensimmäisistä ekspressionisteista ja sai vaikutteita Pariisista ja Firenzestä.

– Hänellä oli taiteen tekemisen eetos niin vahvana, että se kannatteli häntä.


Kirjeen lopussa Thesleff toivottaa hyvää yötä. ”En nuku, mutta nyt hämärtää ensimmäisen kerran”. Ikään kuin hän itsekin leikkisi sillä, että on puoliksi hereillä. Hän puhuu valveilla olosta ja unen tilasta. Se on Hanna-Reetta Schreckin mielestä kiinnostavaa ja liittyy modernin taiteen ideoihin.

– Mielentasojen tutkiminen kuului jo symbolismiin ja siitä eteenpäin moneen avantgardistiseen liikkeeseen, myös surrealismiin. Taiteilijat pohtivat Freudin löytämiä ihmismielen tasoja ja kerroksellisuutta.

– On tosi kiinnostavaa löytää kirjeestä sen omaan historialliseen aikaan liittyviä tasoja, jotka ovat edelleen olemassa. Olemme kiinni hyvin samanlaisissa keloissa, kun pohdimme itseämme, identiteettiämme ja suhdettamme maailmaan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt