Tapanilan joukkoraiskauksen oikeuskäsittely sai tänään päätöksensä, kun Korkein oikeus antoi asiassa antoi asiassa tuomionsa.
Tuomiot eivät juuri muuttuneet: tekoaikaan 18-vuotiaan Mustafa Nur Mohamedin rangaistus aleni kahdella kuukaudella ja lopputuloksena oli kaksi vuotta ja kaksi kuukautta ehdotonta vankeutta. Kaksi alaikäistä tekijää – huomautettakoon, että emme IS:ssä julkaise alaikäisten tekijöiden nimiä – tuomittiin vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeuteen.
Se, pitäisikö seksuaalirikoksista tuomita ankarammin kuin nykyisin, on oma keskustelunsa, mutta olipa rangaistusten pituudesta mitä mieltä tahansa, ovat Korkeimman oikeuden perustelut rangaistusta lieventävistä asioista Tapanilan jutun tapauksessa käsittämättömiä.
Kypsymättömyys ja julkisuus
Kerrataan tapaus niin kuin Korkeimman oikeuden julkinen seloste sen kertoo:
”A:n kotiportin luona X on tullut A:n eteen ja pitänyt häntä lantion seudulta kiinni. Y on pitänyt kättään ensin A:n harteilla ja sitten tämän suulla ja Mohamed on tullut A:n viereen. A:n kotiin meno on pysäytetty ja hänen liikkumistaan on estetty eikä hän ole aluksi voinut turvautua myöskään avunhuutoihin puolustautuakseen kolmen nuoren miehen ylivoimaa vastaan. Y on työntänyt sormensa A:n emättimeen ja Mohamed samanaikaisesti A:n peräaukkoon X:n pitäessä edelleen A:sta kiinni. (...) A:n mukaan tunkeutumiset tekivät kipeää ja hänen arvionsa mukaan tapahtumat kotiportilla kestivät muutamia minuutteja.”
Korkein oikeus piti – kuten kuuluu – sormilla tapahtuvaa penetraatiota yhtä lailla vakavana kuin sitä, että penetraatio olisi tehty peniksellä. Sitä vastoin rangaistusta lieventävinä asioina pidettiin muun muassa tekijöiden nuorta ikää: ”Kaikkien vastaajien syyllisyyttä arvioitaessa on ilmeistä, että rikoksen tekemiseen on vaikuttanut ikään liittyvä kypsymättömyys”.
Silläkin uhalla, että luen oikeuden julkista selostetta kuin piru Raamattua, todetaan tässä nyt: Kypsymättömyyttä on haistattelu. Kypsymättömyyttä on ovien paiskominen. Kypsymättömyyttä on moni asia maan ja taivaan väliltä, mutta ei joukkoraiskaus.
Rangaistusta määrättäessä otettiin myös huomioon, kuinka tapauksen saama julkisuus vaikutti tekijöiden elämään. He joutuivat keskeyttämään koulunkäynnin, heitä uhkailtiin ja alaikäiset tekijät joutuivat lastensuojelutoimien kohteeksi.
Oikeuden mukaan ”julkisuutta ja siitä aiheutuneita seurauksia on tässä tapauksessa pidettävä poikkeuksellisina ja ennakoimattomina”. Ei ole. Ennakoimatonta olisi se, jos lastensuojelutoimenpiteisiin ei ryhdyttäisi sellaisen nuoren kohdalla, joka syyllistyy joukkoraiskaukseen.
Emeritaprofessori: ”Kaunokirjallisuutta”
Keskustelin lyhyesti tapauksesta raiskaustuomioita tutkineen rikosoikeuden emeritaprofessorin Terttu Utriaisen kanssa. Hän sanoo Tapanilan jutun perusteiden ”lähentelevän kaunokirjallisuutta”, vaikka selosteessa siteerataankin ahkerasti hallituksen esityksiä.
– Lastensuojelutoimenpiteisiin lähdetään jo silloin, jos alaikäinen syyllistyy varkauksiin tai koulupinnaukseen. Nämä perustelut menevät sosiaalikirjallisuuden puolelle, vaikka rangaistuksia ei juuri lievennetty. Näillä perusteilla pystyisi perustelemaan minkä tahansa rikoksen rangaistuksen alentamista, sillä yleensä vankeusrangaistuksesta tulee sosiaalisia haittoja – niin alaikäisille kuin aikuisille.
– Tämä tekijöihin suuntautuva perustelutyyli meillä on tosin ollut 1970-luvulta lähtien. Keksitään mahdollisimman paljon perusteluita, jotta saadaan rangaistusta alemmaksi. Kyllä ne perustelut pitäisi kirjoittaa niin, että ne ovat uskottavia rikosoikeusjärjestelmän kannalta, ja niin ettei uhrin kärsimyksiä vähätellä.
Utriainen kiinnittää huomiota myös kohtaan, jossa KKO mainitsee ankaroittamisperusteena sen, että raiskaus tapahtuu kotirauhaa rikkoen.
– Oikeuskäytännössä on kotirauhan rikkomisen raiskauksissa katsottu vievän tekoa törkeämpään suuntaan. Niin tulisi katsoa myös niissä tapauksissa, jolloin raiskauksilla rikotaan katurauhaa.