Kotimaa

Kommentti: Julki vuodettu nauha avaa Venäjän uuden Suomen-suurlähettilään ajattelua – palaavatko ”kotivenäläiset”?

Julkaistu:

Nettiin vuotanut slovakialainen haastattelunauha vuodelta 2014 kertoo Venäjän uuden suurlähettilään ajatuksista jotain sellaista, joka myös meidän suomalaisten on hyvä tietää, erikoistoimittaja Arja Paananen kirjoittaa.
Venäjän uudesta suurlähettiläästä Pavel Kuznetsovista, 59, tiedetään Suomessa hämmästyttävän vähän ottaen huomioon, että hän palveli Tehtaankadulla kokonaiset kymmenen vuotta uransa alkuaikoina.

Kun Kuznetsov saapui Helsinkiin vastavalmistuneena Mgimo-yliopiston ulkosuhde-eksperttinä 1980, Neuvostoliitto eli Leonid Brezhnevin ajan syvintä pysähtyneisyyden kautta. Maailmanvallankumouksen toivossa Moskovasta jaettiin silti yhä avokätisesti rahaa eri maiden kommunistipuolueille, Suomi mukaan lukien.

Suomessa elettiin vielä tuolloin Urho Kekkosen aikaa. Neuvostoliiton diplomaatit ohjailivat maamme politiikkaa niin sanottujen ”kotiryssien” avulla, ja vasta jälkeenpäin olemme itse heränneet siihen, kuinka suomettuneita me olimmekaan.

Kun Kekkonen lopulta syksyllä 1981 esitti eronpyyntönsä muistiongelmiensa vuoksi, hänen sairautensa tuli yllätyksenä monille suomalaisille, mutta tuskin Kuznetsoville ja hänen kollegoilleen. Merkkejä sairaudesta oli nimittäin nähty jo Kekkosen Neuvostoliiton-matkoilla 1970-luvun lopulla, ja siitä lähtien Tehtaankadulla oli kannettu huolta siitä, kuinka Suomen seuraavaksi presidentiksi saataisiin varmistettua ystävällismielisen ”Paasikiven–Kekkosen-linjan” jatkaja.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kuznetsov ehti sittemmin elää Suomessa hyvän tovin Mauno Koiviston aikaa, sillä hänen ensimmäinen pestinsä Tehtaankadulla päättyi vasta 1985.



Seuraavan viisivuotiskautensa Kuznetsov oli Helsingissä 1991–1996, eli juuri Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Ajanjakso oli venäläisille diplomaateille poikkeuksellisen vaikea.

Länsi oli voittanut kylmän sodan ja nyt diplomaattien piti opetella edustamaan uutta Venäjää, jonka silloinen heikkouden tila nolotti, eikä demokraattisten ihanteidenkaan omaksuminen ollut helppoa. Lännessä kuitenkin uskottiin Moskovan linjanmuutokseen niin, että jo 1994 Venäjä otettiin mukaan Naton rauhankumppanuusohjelmaan.

Kuznetsovin vanhoilta Suomen-ajoilta on tähän mennessä tullut julkisuuteen hyvin vähän henkilöitä, jotka olisivat kertoneet tuntevansa hänet.

 

Sittemmin on paljastunut, että Kuznetsov sanoi haastattelun julkaisemattomassa osiossa paljon muutakin, josta myös meidän Suomessa on hyvä tietää.

Epäselvää onkin, oliko Kuznetsov nuorena diplomaattina itse kenenkään suomalaisen vaikuttajan kotikontakti vai tekikö hän kenties lähetystössä jotain työtä, johon ei kuulunut avoin yhteydenpito suomalaispoliitikkoihin. Mutta ainakin kulttuurialan vaikuttajiin Kuznetsov piti yhteyttä, kertoo eräs hänet lähemmin tuntenut.

– Pasha oli mukava mies ja hän tuntui olevan aito Suomen ystävä. Joskus istuimme iltaa hänen kanssaan ja vähän juopottelimme, suomalaismies muisteli IS:lle nimettömänä.

Vuosina 1999–2004 Kuznetsov työskenteli ministerineuvoksena Venäjän Viron-lähetystössä. Näin jälkeenpäin voi sanoa, että hänen Viron-kautensa ei päättynyt riemukkaasti. Moskovan nykynäkemyksen mukaan vuosi 2004 oli suorastaan katastrofaalinen Venäjän kokemien uhkakuvien kannalta, kun kaikki kolme Neuvostoliitosta itsenäistynyttä Baltian maata liittyivät yhteistuumin sekä Euroopan unionin että puolustusliitto Naton jäseniksi.

Kuznetsovin ura jatkoi kuitenkin nousuaan, ja vuonna 2010 hän yleni suurlähettilääksi Bratislavaan. Pesti Slovakiassa ei välttämättä ollut kaikkein helpoin venäläisdiplomaatille, sillä maassa muistellaan yhä vuoden 1968 tapahtumia, kun Neuvostoliitto miehitti silloisen Tshekkoslovakian.

Kuznetsovin Slovakian-kausi päättyi syyskuussa 2014 vain puoli vuotta sen jälkeen, kun Venäjä oli kaapannut Krimin.

Vähän ennen Moskovaan paluutaan Kuznetsov ehti antaa haastattelun slovakialaiselle Zem & Vek -lehdelle (Maa ja Aika), jota kuvaillaan avoimen venäläismyönteiseksi ja länsivastaiseksi julkaisuksi. Lehti on herättänyt huomiota myös julkaisemalla erilaisia salaliittoteorioita sekä juutalais- ja homovastaista materiaalia.

Haastattelussa Kuznetsov paalutti, että maailman on nyt yksinkertaisesti pakko hyväksyä Ukrainalle kuulunut Krim osaksi Venäjää, miellyttipä se muita tai ei.

 

Jos neuvostoaikaan Suomen asioihin sekaantumisen hoitivat ”kotiryssät”, niin saammeko nyt Kuznetsovin myötä meille uudet ”kotivenäläiset”, joilla olisi ehkä salkuissaan euroja jaettavaksi suomalaisille Venäjä-lojaaleille?

Kuznetsov muisteli myös, kuinka Moskovasta kannettiin ”matkalaukuissa dollareita” eri maiden kommunisti- ja sosialistipuolueille vielä neuvostoaikana, mutta uusi Venäjä ei ole tätä hänen mukaansa harrastanut. Sen sijaan hän syytti Yhdysvaltoja neuvostomenetelmien käyttämisestä, koska amerikkalaiset ovat hänen mukaansa tukeneet rahallisesti ”oransseja vallankumouksia” ja kansalaisjärjestöjä ”tyrkyttääkseen omaa ajattelutapaansa” muille maille.

Sittemmin on paljastunut, että Kuznetsov sanoi haastattelun julkaisemattomassa osiossa paljon muutakin, josta myös meidän Suomessa on hyvä tietää.

Krimillä syntynyt, kansainvälisesti arvostettu tutkija Anton Shehovtsov on julkaissut vastikään kirjan nimeltä Russia and the Western Far Right: Tango Noir. Teos käsittelee informaatiovaikuttamista ja Venäjän yhteyksiä länsimaiden äärioikeistolaisiin liikkeisiin.


Shehovtsov nostaa esille Kuznetsovin Zem & Vek -haastattelun, jonka alkuperäinen nauha on sittemmin vuotanut julkisuuteen.

Vuodetulla nauhalla Kuznetsov pahoittelee suorasanaisesti sitä, että Venäjä luopui neuvostoliittolaisesta tavasta sekaantua muiden maiden sisäisiin asioihin.

– Valitettavasti me lopetimme ulkopolitiikassamme väliintulon vuonna 1991 – sen mitä tapasimme kutsua puuttumiseksi muiden maiden sisäisiin asioihin – (lopetimme) muiden maiden poliittisten puolueiden tukemisen, ei poliittista (tukemista), mutta puhtaasti rahallisen tukemisen, Kuznetsov sanoo vuodetulla nauhalla.

– Uskon, että me palaamme tavalla tai toisella aktiivisempaan tukeen, eikä pelkästään poliittisen tason (tukeen), niille muiden maiden poliittisille voimille, jotka ovat valmiit yhteistyöhön Venäjän kanssa... Venäjä tulee lähivuosina kasvattamaan tukeaan Venäjälle lojaaleille poliittisille voimille muissa maissa, muun muassa Slovakiassa, Kuznetsov lupailee.

– Tukea (tulee) myös medialle. Venäjän valtava ongelmahan on se, että suurin osa Euroopan ja Yhdysvaltain mediasta on ostettua – sehän on selvää, keiden ostamia ne ovat ja kuka niitä hallitsee – ja se joka maksaa, niin se tilaa musiikin, Kuznetsov valittelee vihjaten siis, että länsimainen media on Yhdysvaltain talutusnuorassa.

 

Jos Kuznetsov teki ennustuksensa Venäjän paluusta ”aktiiviseen tukeen” vuonna 2014, niin elämmekö nyt itse asiassa jo sitä aikaa?

Kuznetsovin sensuroimattomat sanat kuulostavat suomalaisiin korviin karuilta. Eli jos neuvostoaikaan Suomen asioihin sekaantumisen hoitivat ”kotiryssät”, niin saammeko nyt Kuznetsovin myötä meille uudet ”kotivenäläiset”, joilla olisi ehkä salkuissaan euroja jaettavaksi suomalaisille Venäjä-lojaaleille? Ja jos Kuznetsov teki ennustuksensa Venäjän paluusta ”aktiiviseen tukeen” vuonna 2014, niin elämmekö nyt itse asiassa jo sitä aikaa?

Euroopassa on viime aikoina ihmetelty erilaisten äärioikeistolaisten puolueiden voittokulkua, ja ainakin joidenkin ääripuolueiden yhteyksistä Venäjään on saatu todisteita. Suomessa puolestaan on kannettu huolta esimerkiksi valeuutissivustoista, joiden levittämä materiaali näyttää palvelevan eritoten Venäjän etuja.

Kuznetsovia viime kuukausina tavanneet suomalaiset ovat luonnehtineet häntä poikkeuksetta arvostavin sanankääntein. Suomen kieltä osaavaa lähettilästä kuvaillaan kovan tason diplomaatiksi ja käytökseltään miellyttäväksi henkilöksi. Esimerkiksi pääministeri Juha Sipilä (kesk) tapasi Kuznetsovin vastikään Pietarissa ja kehui, kuinka hyvä vaikutelma hänestä jäi.


Kuznetsov on epäilemättä ammattimies. Voi myös ajatella niin, että Suomen kannalta onnetonta olisi ollut saada meille lähettilääksi esimerkiksi täysin suomea osaamaton ja maatamme tuntematon öykkärikäytöksinen venäläisdiplomaatti, sillä heitäkin olisi riittänyt Moskovassa lähetettäväksi.

Kun Kuznetsov poistui Bratislavasta, hän sai heinäkuussa 2014 Slovakian silloiselta ulkoministeriltä Miroslav Lajčákilta kultaisen ansiomerkin maiden välisten ”suhteiden syventämisestä ja rakentavasta yhteistyöstä”.

Nauha Kuznetsovin Zem & Vek -haastattelusta paljastui vasta kesäkuussa 2015. Sittemmin sitä on pidetty yhtenä todisteena Venäjän Slovakiaa vastaan harjoittamasta hybridivaikuttamisesta.