Matti Vanhanen oli niin viittä vaille valtiomiestason poliitikko. Seitsemän vuotta pääministerinä, järjestötehtävissä ja paluu eduskuntaan. Pääministeripuolueen hiljainen reservi, joka vedetään tarvittaessa esiin.
No, totuuden nimissä, olihan sitä hänellä aikoinaan yksityiselämässä ja vähän muutenkin kaikkea, mutta ei nyt niistä näin. Matti Vanhanen on ihan aidosti lähes valtiomiestason mies.
Viime vuonna Matti Vanhanen suostui keskustan presidenttiehdokkaaksi. Matti Vanhanen kulkee kohti katastrofia.
Katso yllä olevalta videolta, miten Vanhasen taival keskustan presidenttiehdokkaana alkoi.
Niinistön onnenlahjat
Presidentti Sauli Niinistö kommentoi viikonloppuna syytöksiä kaksilla rattailla ajamisesta presidentinvaaleissa (IS 2.10.). Niinistöä on arvosteltu siitä, että hänen vaalikampanjansa pyörii jo täysillä, mutta mies pysyy presidentinvirkansa takana päivänpolitiikalta piilossa. Arvostelijoiden joukossa on ollut myös Matti Vanhanen.
– Näitä presidentin tehtäviä en tee ehdokkaana, enkä halua sanoa, mikä minulle sopii, mutta minua saa kutsua niin kuin asianomaisia miellyttää, Niinistö kommentoi IS:lle.
Presidentti Niinistöä saa siis Niinistön mukaan kutsua myös presidenttiehdokkaaksi.
Niinistön mielestä hän ei esimerkiksi Valkoisessa talossa käydessään kampanjoi vaan hoitaa Suomen ulkomaansuhteita. Niinistön virkatehtäviin kuuluvat tapaamiset Donald Trumpin, Xi Jinpingin ja Vladimir Putinin kanssa. Matti Vanhasen presidentinvaalikampanjaan taas kuuluu seisominen nurmijärveläisen marketin edessä syyssateessa. Tasan ei käy onnenlahjat.
Tarja Halosellakin oli istuvan presidentin edut vuoden 2006 presidentinvaalissa. Silloin maailma oli vielä rauhallinen. Vuonna 2014 Venäjä valtasi Krimin ja sen jälkeen Suomen on taas täytynyt tehdä sellaista ulkopolitiikkaa, jossa tarvitaan presidenttiä. Iso vastuu, paljon näkyvyyttä. Paha siihen kenenkään on mitään sanoa.
Väyrystä olisi pitänyt kiittää
Ette ehkä muista, mutta vuonna 2006 myös Matti Vanhanen pyrki presidentiksi. Hän sai aivan kunnialliset 18,6 prosenttia äänistä ensi kierroksella. Toiselle kierrokselle Halosta vastaan meni Niinistö reilulla 24 prosentilla. Herrojen ero ei sittenkään ollut valtaisa. Oli itsestään selvää, että ison puolueen ehdokas saa kohtuullisen äänipotin.
Maailma muuttui vuonna 2012, kun SDP:n Paavo Lipponen, täysi valtiomies, sai vain 6,7 prosenttia äänistä. Siitä SDP:n alamäki toden teolla lähti.
Vuonna 2012 keskustan ehdokas Paavo Väyrynen sai ensi kierroksella 17,5 prosenttia äänistä ja hävisi vain reilun prosenttiyksikön kakkoskierrokselle menneelle vihreiden Pekka Haavistolle. Siitä käynnistyi keskustan nousu vuoden 2011 eduskuntavaalien nöyryytyksen jälkeen. Väyrystä, nykyistä vanhan puolueensa epähenkilöä, ei paljoa kiitelty. Aihetta olisi ollut.
Vanhanen tökittiin keskustan presidenttiehdokkaaksi ennätysvauhtia, jotta Väyrynen ei taas kiilaisi tehtävään jostain sivusta. Pääministeri Juha Sipilällä ei ollut halua ja aikaa alkaa itse Väyrystä tässä torjumaan.
Nyt keskustan sisäinen peli johtaa täyteen katastrofiin presidentinvaalissa. Vanhaselle on kyselyissä luvattu kahden, kolmen prosentin kannatusta. Se on tosi vähän pääministeripuolueelle. Vaaleihin on niin vähän aikaa, että kyselyjen tulokset muuttuvat kohta vaalituloksiksi.
Keskustalaiset äänestävät Niinistöä presidentiksi joukolla jo vaalin ensimmäisellä kierroksella tammikuussa 2018. Sitten on viimeistään reilun vuoden päästä eduskuntavaalit, joissa moni näistä keskustalaisista jatkaa kokoomuksen äänestämistä, vaikka Niinistö kuinka olisi kansanliikkeen ehdokas.
Matti Vanhasen paluu politiikkaan on saamassa hyvin ikävän käänteen.
