Digiloikka voi uuvuttaa opettajia: ”Tuntuu, ettei tunteja ehdi suunnitella, kun täytyy viestitellä Wilmassa” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Digiloikka voi uuvuttaa opettajia: ”Tuntuu, ettei tunteja ehdi suunnitella, kun täytyy viestitellä Wilmassa”

Osa opettajista uupuu digitalisaation tuomien muutosten ja suurten ryhmäkokojen takia.

28.9.2017 6:45

Emeritusprofessori, kasvatustieteilijä Kari Uusikylä kirjoitti blogissaan kirjeestä, jonka oli saanut työhönsä uupuneelta ja kyynistyneeltä opettajalta.

Opettaja oli hypännyt digiloikasta virkavapaalle, koska koki, että työssä ei ollut enää aikaa opettamiselle tai oppilaan kuuntelemiselle ”kaiken sälän hoitamisen keskellä”.

Uusikylän mielestä digitalisaatio kuormittaa opettajia, koska se on saanut liian suuren roolin, muuttunut rengistä isännäksi.

– Esitellään tällaisia uusia vempaimia ja välineitä, jotka ratkaisevat kaiken.

Digiloikka peruskouluissa on ollut yksi Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeista. Digitaidot ovat painopisteenä myös opetussuunnitelmassa, joka uudistettiin syksyllä 2016.

Miten käy itse opettamisen?

Uusikylän mielestä digivisioiden alle on jäänyt olennaisin eli oppilaiden opettaminen.

– Pilkataan, että opettaja paasaa, kaataa lapsen päähän tietomyrkkyä, kun kaikki tieto olisi jo taskusssa valmiina. Tämä suorastaan loukkaa minua, koska olen ollut 35 vuotta yliopistolla töissä, ja alusta lähtien on korostettu oppilaskeskeisyyttä ja oppilaiden oma-aloitteisuutta. Opettajat ovat akateemisia ammattilaisia, eivät kanssaoppijoita tai oppilaiden valmentajia, Uusikylä sanoo.

– Olen tutkinut paljon oppilaiden parhaimpia ja huonoimpia koulumuistoja. On ollut tärkeää, miten opettaja on kohdannut oppilaan. Turvallinen aikuinen on paljon tärkeämpi asia kuin se, että aina olisi uudet vehkeet.

 Opettajat ovat akateemisia ammattilaisia, eivät kanssaoppijoita tai oppilaiden valmentajia.

Uusikylän mukaan uupuminen ei johdu yksistään digitalisaatiosta, vaan siitä, että opettamiseen kuulumattomien töiden määrä on lisääntynyt.

Vuosi sitten uudistetussa opetussuunnitelmassa painotetaan digitaalisuuden lisäksi ainerajat ylittävää, ilmiölähtöistä oppimista ja entistä enemmän yksilöllisyyttä, oppilaslähtöisyyttä.

Opettajien ammattiliiton tammikuussa 2016 julkaiseman selvityksen mukaan valtaosa peruskoulun opettajista suhtautuu digiloikkaan myönteisesti.

Kuitenkin 53 prosenttia perusasteen opettajista koki tuolloin tieto- ja viestintäteknologiset valmiutensa opetuskäytössä heikoiksi tai enintään kohtalaisiksi. Lisäksi suuri osa opettajista koki saamansa täydennyskoulutuksen riittämättömäksi.

OAJ:n koulutuspäällikkö Nina Lahtisen mukaan ongelma on iso, kun siihen yhdistetään suuret ryhmäkoot, oppilaiden erilaiset lähtövalmiudet ja ajatus yhä yksilöllisemmästä opettamisesta.

– Kyllä siinä voi tyrmistyä, kun tämä uusi opetussuunnitelma kertoo, että yksilöllisemmin opetetaan ja ilmiöviikkoa on, mutta ryhmäkoot ja tuen tarve kasvavat. Opettajasta voi tuntua siltä, ettei hän pysty kaikkeen.

Kunnissa eroja

Digiloikkaa ei ole Lahtisen mukaan pystytty toteuttamaan samalla tavoin joka kunnassa, koska kaikkialla ei ole ollut tarvittavia välineitä tai resursseja.

– Opettajilla ei ole aina laitteita, verkko ei toimi ja koulutusta on saatu liian vähän.

Viime vuoden lopulla Opetushallitushallitus rahoitti digitutor-toimintaa, jossa opettajat saivat apua omassa koulussaan toimivalta digitutorilta. Lahtinen näkee sen positiivisena.

– Kynnys digiloikkaan ei ole niin suuri, kun joku on auttamassa ja askeleet digin suuntaan tehdään pedagogisista lähtökohdista.

Oma huolenaiheensa ovat sitten itse opetukseen kuulumaton, työaikaa vievä paperityö, josta on kantautunut OAJ:lle entistä enemmän huolta opettajilta viime aikoina.

Muu tekeminen vie aikaa opetukselta

Alakoulussa opettajana työskentelevä nainen kertoo kuormittuvansa, kun on paljon sellaista tehtävää, mikä vie aikaa opetukselta.

– Tuntuu ettei tunteja ehdi suunnitella, kun päivän päätteeksi täytyy viestitellä Wilmassa, täyttää lomakkeita, sopia tapaamisia huoltoryhmien ja erilaisten tiimien kanssa. Suunnitellaan ilmiöoppimiskokonaisuuksia ja askarrellaan materiaaleja.

Nimettömänä pysyttelevä opettaja kertoo olevansa vielä uransa alussa, mutta kertoo työnsä olevan toisinaan kohtuuttoman raskasta.

– Opettajakunta on loputtoman tunnollista. Taustalla on aina vahva ajatus siitä, että työmme on tärkeää ja oppilaista huolehtiminen on sydämen asia. Ei anna luonto ja moraali periksi etsiä matalaa kohtaa aidasta.

Opettaja kertoo tuntien kuluvan usein esimerkiksi netistä ja vapaa-ajalta kouluun siirtyneiden kiusaamisvyyhtien selvittämiseen.

– En ehdi purkamaan näitä tilanteita, yksilöllistämään 20 oppilaalle, sisäistämään kaikkea pykäläviidakkoa tukitoimista ja maahanmuuttajien opettamisesta, suunnittelemaan ja valmistelemaan ”ilmiöitä”. Kotona olen poikki.

Digiloikkaa hän kokee saaneensa toteuttaa sopivan rennosti.

– Olen saanut poimia mahdollisuuksista ne, jotka hyödyttävät ja helpottavat opetusta.

Kirjojen hylkäämistä hän ei silti kannata.

– Mikäli koulussamme siirryttäisiin täyteen kirjattomuuteen, ahdistuisin kyllä. Digitaalisuus on hyvä renki, mutta huono isäntä. Virtuaalisten ja digitaalisten materiaalien on oltava yksi väline muiden mukana, ei ainoa.

Ahdistaako digiloikka? Onko se maailman mahtavin asia? Vai jotain siltä väliltä? Keskustele!

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?