Mannerheim innostui Hitlerin ritarirististä – ”Hän kysyi, kuinka sitä kannetaan” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Mannerheim innostui Hitlerin ritarirististä – ”Hän kysyi, kuinka sitä kannetaan”

Saksalainen kenraali huomasi Mannerheimin ”suuren persoonan” rasittavan ympäristöään, vaikka tulostakin tuli.

27.9.2017 13:00

Marsalkka Mannerheimin ”suuri persoona” rasitti välillä ympäristöään. Näin arvioi Hitlerin Suomen päämajaan lähettämä kenraali Walter Erfurth päiväkirjassaan vuonna 1941. Arvio perustui hänen luottamuksellisiin keskusteluihinsa suomalaisten kenraaleiden kanssa. Erfurth seurasi tyytyväisenä kuinka iloiseksi marsalkka tuli saksalaisten myöntämästä korkeasta kunniamerkistä.

Jutun alussa oleva video: Kuuntele salainen äänite miten Hitler puhui Mannerheimille Suomessa 4. kesäkuuta 1942.

Erfurthin mukaan Mannerheimin työinto oli valtava ja hän halusi tehdä kaiken itse ja tietää kaikesta mitä tapahtuu. Jos marsalkka ei saanut kuulla pienempiäkin yksityiskohtia, ”saattaa tulla räjähdys”.

Erfurth kuvaa Mannerheimia ”erittäin itsenäiseksi ajattelijaksi”, joka ”määrää aivan yksin mitä tehdään”. Kokenut Erfurth pohti nähneensä pitkän uransa aikana monen ylipäällikön toimintaa, mutta ”en ole tavannut toista generalissimusta, jonka esikunta olisi jäänyt samalla tavalla taka-alalle”.

Ainoa, joka tuli alaistensa arvostuksen suhteen Erfurthin mieleen oli Weimarin Saksan armeijaa johtanut kenraali Hans von Seeckt.

Mannerheim hermostui saksalaisten vaatimuksista

Erfurthin päiväkirjaa vuodelta 1941 esitellään valtiotieteen tohtori, eversti Pekka Visurin uudessa kirjassa Saksan kenraali Suomen päämajassa vuonna 1941 (Docendo). Kirja sisältää Erfurthin päiväkirjan lisäksi Visurin yli satasivuisen taustoituksen.

Mannerheimin päämajaan lähetetty jalkaväenkenraali Waldemar Erfurth oli paitsi kokenut upseeri myös sotahistorioitsija.­

Erfurth oli erittäin kokenut upseeri ja sotahistorioitsija, joka teki tarkkoja havaintoja Suomen pääesikunnan toiminnasta ja sen merkkihenkilöistä.

Hän kertoo, että suomalaiset upseerit valittivat marsalkkansa kiivaasta temperamentista ja sarkastisista huomautuksista. Erfurhia itseään pelotti elokuussa 1941, kun hänen piti välittää Hitlerin ja Saksan maavoimien esikunnan uudet toivomukset marsalkalle. Niihin liittyi Leningradin saartaminen ja Murmanskin valtauksessa auttaminen.

– Kuinka minun odotetaan tekevän tuon kaiken? marsalkka ihmetteli.

– Minulla ei ole moderneja aseita eikä ilmavoimia, mutta sen sijaan suuret tappiot.

Erfurthin mukaan Mannerheim piti kuitenkin tarkasti ”huolta erosta persoonani ja käsiteltävien palvelusasioiden välillä.”

Rautaristin ritariristi ilahdutti

Elokuun lopulla 1941 Erfurth pääsi kertomaan Mannerheimille, että tälle oli myönnetty rautaristin ritariristi. Tieto tuli saksalaiskenraalin kannalta oikealla hetkellä, sillä hänen piti samassa yhteydessä esittää Mannerheimille saksalaisten vaatimukset Suomen armeijan toimista Leningradin suunnalla. Asia oli vaikea. Erfurth toimi diplomaattisesti.

”Menin heti Mannerheimin puheille ja onnittelin Viipurin valtauksesta. Samalla ilmoitin Hitlerin lähettämästä sanomasta. Mannerheim oli silmin nähden yllättynyt ja iloinen. Hän kysyi, kuinka ritariristiä kannetaan”, Erfurth kirjoittaa.

Kun Erfurth luovutti marsalkalle Hitlerin allekirjoittaman sähkeen, Mannerheim ”huokasi, otti sähkeen vastaan juhlallisesti ja luki puolittain ääneen sen hitaasti läpi. Hän oli selvästi liikuttunut ja otti vastaan onnitteluni arvokkaasti.”

Kenraali Waldemar Erfuth seurasi oikealla, kun Hitler otti Mannerheimin vastaan Saksassa vuonna 1942.­

Mannerheim kertoi saaneensa 1. ja 2. luokan rautaristit jo vuonna 1918, jolloin hän komensi Suomen valkoisen armeijan joukkoja, jotka sotivat yhdessä keisari-Saksan armeijan kanssa. Erfurth vakuutti kunnianosoituksen suuruutta ja oli tyytyväinen, että ”vaikeissa merkeissä alkanut päivä” päättyi hyvin. Mannerheim ei kuitenkaan ollut suostunut saksalaisten vaatimuksiin.

Mannerheimin pöydässä ”aikansa parhaat tavat”

Erfurth sai usein ruokailla Mannerheimin kuuluisassa pöydässä. Rennommassa ympäristössä hän ylistää Mannerheimin kohteliaisuutta ja ”pienimpiin yksityiskohtiin ulottuvaa huomaavaisuutta pöytävieraita kohtaan”.

Erfurthin mielestä Mannerheimin esikunta oli ”omana aikanaan parhaiten hyvistä tavoista ja seremonioista kiinni pitävä yhteisö”. Ruoka oli hyvin valmistettua ja tarjoiltua, eikä ruokailua saanut häiritä muilla asioilla.

Erfurthin mielestä Mannerheim oli hyvä keskustelija, joka ”oli tuntenut lähes kaikki merkittävät henkilöt viimeisten 50 vuoden ajalta”. Marsalkan korkea ikä ei haitannut seurustelua, ”jota hän jaksoi jatkaa vierailla kielillä pitkään”.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?