Mikä saa ihmisen puukottamaan itseään vatsaan eduskuntatalon portaiden juurella?
Mistä maasta tekijät ovat kotoisin, ja oliko välikohtauksella mitään muuta yhteyttä Turun puukotustragediaan kuin se, että nytkin kyse oli turvapaikanhakijoista ja aseena oli veitsi?
Tätä kaikkea on pohdittu Suomessa viime perjantaista lähtien, kun julkisuuteen levisi tieto eduskuntatalon edustalla tapahtuneesta puukotuksesta.
Samaan aikaan toisaalla venäläiset Aleksandr, 19, ja Nikita, 22, ovat seuranneet ihmeissään tapauksen uutisointia. Suomen viranomaiset ovat tähän mennessä tiedottaneet vaitiolovelvollisuuteensa vedoten julkisuuteen lähinnä vain sen, että rikosta ei epäillä, sivulliset eivät olleet vaarassa ja tekijöiden motiivina oli halu ”kiinnittää huomiota turvapaikkaprosessiin”.
– Edes sitä ei ole kerrottu julkisuuteen, että me olemme homopari Venäjältä ja haemme turvapaikkaa sen vuoksi, että meitä vainotaan kotimaassamme seksuaalisuutemme vuoksi, Aleksandr ja Nikita ihmettelevät.
– Tuntuu kuin Suomessa vaiettaisiin tarkoituksella meidän ongelmistamme tai että teidän viranomaisenne eivät ymmärtäisi, että meillä LGBT-ihmisillä on Venäjällä todellinen hätä.
Venäläismiehet puukottivat itseään eduskuntatalon portailla viime perjantaina.
Miehet saivat kielteisen turvapaikkapäätöksen niin kutsutussa nopeutetussa menettelyssä ja käännytys Venäjälle uhattiin panna toimeen pikavauhdilla. Seurauksena oli epätoivo, jonka seurauksena miehet puukottivat itseään eduskuntatalon edessä.
– Emme voi mennä Venäjälle odottamaan, hyväksytäänkö valituksemme. Jos palaisimme takaisin, meidät laitettaisiin vuosiksi vankilaan tai tapettaisiin kadulla, he perustelevat.
Miehet eivät halua kertoa julkisuuteen sukunimiään eikä edes tarkkaa kotipaikkaansa, jotta heidän ystävilleen ja sukulaisilleen ei koituisi lisää vaikeuksia. Heidän mukaansa tieto heidän henkilöllisyydestään näyttää silti menneen Venäjälle, sillä heidän homoystävilleen on soiteltu loikkauksen jälkeen.
Aleksandr ja Nikita ottivat itse yhteyttä Ilta-Sanomiin sen jälkeen, kun he kokivat epäonnistuneensa kahdella eri tavalla: itsemurhayrityksestään huolimatta he jäivät henkiin ja joutuivat sen jälkeen huomaamaan, että edes heidän hätähuutonsa ei välittynyt selkeässä muodossa Suomen julkisuuteen.
– Kyse ei ollut pelkästä huomionhausta, vaan olimme valmistautuneet kuolemaan. Ajattelimme, että kuolemme mieluummin täällä Suomessa, sillä takaisin Venäjälle me emme missään nimessä aio palata, Nikita kuvailee.
– Emme ajatelleet vain itseämme, vaan halusimme, että teostamme olisi hyötyä muille venäläisille homopareille, jotta Suomessa tajuttaisiin heidän epätoivoinen tilanteensa. Valitsimme eduskuntatalon edustan tekopaikaksi juuri siksi, että lainsäätäjänne heräisivät, Aleksandr säestää.
–Kyse ei ollut pelkästä huomionhausta, Nikita sanoo. Aleksandrin puserossa näkyvät yhä veritahrat.
Aleksandr ja Nikita pääsivät sairaalasta pois lauantaina, mutta kumpikaan ei ole vielä ehtinyt pyykätä verisiä vaatteitaan. Käy ilmi, että Aleksandr selvisi lopulta vähäisemmillä vammoilla, vaikka hän iski itseään veitsellä kaksi kertaa. Nikitalla on vain yksi siististi tikattu haava, mutta hänen mukaansa se oli lähellä olla kohtalokas.
– Sairaalassa kuulin, että veitsi oli mennyt vain neljän millin päähän kriittisistä sisäelimistä.
Molemmat miehet korostavat haastattelussa useaan otteeseen sitä, että heillä ei ollut mitään tarkoitusta tai halua vahingoittaa ketään muita kuin itseään. Siksi tapahtunutta ei pidä heidän mukaansa kytkeä mitenkään Turkuun, sillä heidän taustansa ja motiivinsa olivat myös aivan toisenlaiset.
– Kun olimme puukottaneet itseämme, heitimme veitset heti pois kädestämme, ettei kenenkään tarvitsisi meitä pelätä, miehet korostavat.
– Mutta se tuli meille yllätyksenä, kuinka pian meitä tultiin hoitamaan.
Lue lisää päivän Ilta-Sanomien printtilehdestä tai päivän digitaalisesta näköislehdestä täältä.
