Kun Katrina, 66, käy äitinsä luona, tämän keittiön pöydältä löytyy koskematon aamupuurolautanen.
– Kotihoidon hoitajat antavat ruoan, mutta ne jäävät lähes aina syömättä, kun kukaan ei ole vieressä kannustamassa. Kun minä istun alas ja sanon, että syöpäs nyt välillä, lusikka menee suuhun. Muuten hän unohtaa syömisen kokonaan, Katrina kertoo.
Ilta-Sanomat kertoi viikko sitten hankolaisen kotihoidossa olleen muistisairaan naisen menehtyneen aliravitsemukseen. Hoitopäiväkirjan merkintöjen perusteella vanhus ei ollut syönyt eikä juonut – paitsi suklaata ja Omar-karkkeja. Hanko teki oman sisäisen tutkimuksen asiasta ja tiedotti torstaina, ettei nainen ollut jäänyt ilman hoitoa.
Katrina liikuttui tapauksesta ja otti yhteyttä Ilta-Sanomien toimitukseen kertoakseen heidän tarinansa.
Katrinan äiti, 94-vuotias vanhus asuu kotonaan Keravan keskustassa sijaitsevassa kerrostalossa kuudennessa kerroksessa. Välillä hissi on poissa käytöstä, mutta silläkään ei enää ole niin paljoa väliä. Alzheimeria sairastava äiti ei enää uskalla omin avuin nousta sängystään, ulos lähtemisestä puhumattakaan.
”Kotihoidon hoitajat antavat ruoan, mutta ne jäävät lähes aina syömättä, kun kukaan ei ole vieressä kannustamassa.
Äiti odottaa aamuisin sängyssään siihen saakka, että kotihoidon hoitaja saapuu aamupuuron laittoon. Hoitajat käyvät hänen luonaan kolmesti, aamulla ja päivällä 15 minuuttia kerrallaan. Hiljattain iltakäyntiä pidennettiin vartista puoleen tuntiin.
– Eräänä aamuna siskoni meni yhdeltätoista käymään ja hoitaja oli juuri tullut sinne. Äitini oli siis siihen saakka odottanut sängyssään, Katrina kertoo.
Sängystä nouseminen pelottaa, koska aiemmin äiti on kaatunut muutaman kerran sitä yrittäessään. Hänellä on kädessään ranneke, jonka nappia painamalla hän voisi pyytää apua. Muisti on kuitenkin sen verran hauras, ettei äiti enää osaa ranneketta käyttää.
Alzheimeria sairastava äiti ei enää uskalla omin avuin nousta sängystään. Kuvituskuva.
Hakemus hylätty kolmesti
Tytär sisarineen on yrittänyt hakea äidilleen kaupungin laitoshoitopaikkaa kolmesti, tuloksetta. Viime viikolla tulleen viimeisimmän päätöksen mukaan äidin katsotaan olevan niin hyvässä kunnossa, että pärjää yksin kotona. Yksityiseen hoitopaikkaan ei eläke riitä.
Keravan vanhuspoliittisen ohjelman mukaan kaupungin tavoite on, että vähintään 90 prosenttia yli 75-vuotiaista asuu edelleen kotona. Vuonna 2015 kotona asuvien osuus oli 92,9 prosenttia. Ohjelman mukaan pääpaino palveluiden kehittämisessä on kotona asumista tukevissa palveluissa.
”Kertaalleen hän oli kolmekin viikkoa ilman kylpyä, koska ei asiakasta voi sinne pakottaa.
Kotihoidon lisäksi äidin luona käy kahdesti viikossa siivoamassa veteraanipalveluiden apulainen. Äiti palveli lääkintälottana, ja sotavuodet hän muistaa yhä terävästi lähimuistin hapertumisesta huolimatta.
Pesulle tai syömään ei voi pakottaa
Vanhuspalveluiden resurssien niukkuus näkyy äidin arjessa. Kylvettäminen tapahtuu kerran viikossa tiistaisin.
– Yhtenä viikkona huomasin hänen olevan samoissa vaatteissa vielä torstainakin, minkä vuoksi soitin kotihoitoon kysyäkseni asiasta. Hän oli ilmoittanut olevansa niin väsy, ettei halua kylpyyn. Kertaalleen hän oli kolmekin viikkoa ilman kylpyä, koska ei asiakasta voi sinne pakottaa, Katrina kuvailee.
Samantapaisesti on käynyt syömisen kanssa, sillä äitiä ei voi väkisinkään syöttää. Tyttären mielestä riittäisi, jos hoitaja ehtisi hetken aikaa opastaa syömisessä.
– Ei tietenkään ketään voi pakottaa syömään, mutta jos muutaman minuutin ajan joku katsoisi, että edes muutama lusikallinen menisi suuhun. Lääkkeet kuitenkin pakotetaan ottamaan. Se tuntuu vähän hullulta.
Katrinan äiti ei ole päässyt laitokseen hakemuksista huolimatta.
”Yksinkö minun on tänne kuoltava?”, äiti soitti ja kysyi
Perusteena hylkäyspäätökselle on ollut myös omaisten apu. Katrina käy äitinsä luona lähes päivittäin, lukuun ottamatta päiviä, jolloin Helsingissä asuvat sisko tai veli käyvät äitiään tervehtimässä.
– Eivät viranomaiset saa omaisiin vedota. Ei tätä voi omaisten harteille laittaa. Itse olen juuri syövästä ja masennuksesta toipunut. On kerta kaikkiaan raskasta katsoa päivittäin sitä, kun ihminen menee niin huonoon kuntoon.
– Vanhuksille pitäisi pystyä takaamaan arvokas ja turvallinen loppuelämä. Äidin tilanne ahdistaa minua ihan hirveästi, Katrina sanoo.
”On kerta kaikkiaan raskasta katsoa päivittäin sitä, kun ihminen menee niin huonoon kuntoon.
Toisinaan menee päiviä, ettei äidillä ole aavistustakaan, miten puhelinta käytetään. Kuitenkin aiemmin tänä vuonna hän soitti lyhyen ajan sisään kolmeen otteeseen tyttärelleen. Viimeisin, saman sanoman sisältänyt puhelu tuli elokuun puolivälissä. Katrinan mukaan äidin sanat ovat jääneet soimaan päähän.
– Ettekö te saa minua mihinkään laitokseen? Yksinkö minun on tänne kuoltava? äiti kysyi.
Päivitys kello 19.10: Lisätty tieto, että Hanko tutki viikko sitten tapahtuneen kuolintapauksen ja päätyi tulokseen, ettei nainen ollut jäänyt ilman hoitoa.
