Emma Mäklin on innokas eläintensuojelija. Viikko sitten sunnuntaina hän oli Uuraisilla pyydystämässä villikissoja.
– Tuli ilmoitus, että siellä on pieniä villikissanpentuja. Olin niitä etsimässä. Ne olisi otettu sijaiskotiin ja kesytykseen, sanoo Mäklin, joka toimii vapaaehtoisena Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistyksessä.
Kissoja ei tullut kuitenkaan vastaan. Mäklinin huomion herätti tien ylitse raahautuva eläin.
– Rymysin siellä metsässä jonkun aikaa ja yritin etsiä niitä pentuja. Sitten satuin kävelemään autotielle, kun pentuja ei löytynyt. Katsoin, mikä koira vai kettu raahautuu tien ylitse parin sadan metrin päässä. Se raahasi toista jalkaa perässään, Mäklin sanoo.
– Ensimmäinen ajatus oli, että pitäähän tuo kiinni saada, Mäklin selvittää.
Hän lähti haavi kädessä juoksemaan eläintä kohti. Näky löytöpaikalla yllätti.
– Siellä se puun alla makoili. Lätkäisin haavin päälle ja katsoin, että herranjumala, eihän se olekaan mikään koira tai kettu. Minun piti oikein varmistaa meidän eläinasiantuntijalta, oliko se ihan oikeasti ilves vai kuvittelinko minä vaan, Mäklin sanoo.
Ilves se toden totta oli. Ilves oli kuitenkin erittäin huonossa hapessa. Sen oikean takajalan luut olivat poikki.
– Jalka oli polven kohdalta ihan poikki ja ihossa isot haavat. Joka ikinen luu näkyi, sanoo Mäklin, joka ei ollut aiemmin nähnyt ilvestä luonnossa.
Ilveksen takajalan luu oli poikki
Hän soitti hätäkeskukseen, mutta paikalle ei tullut hetkeen ketään. Tällä välin Mäklin soitti Jyväskylän Omaeläinklinikalle, josta sanottiin, että ilvekseltä kannattaisi ottaa verinäytteet, minkä lisäksi sen jalka kannattaisi kuvauttaa.
Pian paikalle tulivat poliisin määräyksestä metsästäjät, jotka olivat aikeissa lopettaa ilveksen.
– Sitten niiden kanssa noin tunti siinä väännettiin, että yritettäisiin se ensin hoitaa, eikä heti lopetettaisi sitä, Mäklin sanoo.
– Juttelin puhelimessa parin poliisinkin kanssa, ja vihdoin tuli lupa, että se ilves saadaan viedä lääkäriin, Mäklin toteaa.
Ilves vietiin Jyväskylän Omaeläinklinikalle, jossa eläin nesteytettiin, minkä lisäksi sille annettiin antibiootteja.
Pirkoksi nimetty ilves sai vammoihinsa hoitoa.
– Se painoi seitsemän kiloa, vaikka tuon kokoisen ilveksen pitäisi painaa yli kaksikymmentä kiloa.
– Lääkäri sanoi, että haava siinä jalassa on noin 2–3 viikkoa vanha. Siinä ajassa eläin meni niin huonoon kuntoon.
Mäklin otti yhteyttä Mustasaaressa sijaitsevaan Nordic Wildlife Care -villieläinhoitolaan, joka lupasi ottaa Pirkoksi nimetyn ilveksen pidempiaikaiseen hoitoon.
– He lupasivat ottaa hoitoon, kun ilveksen elinarvot olivat niin hyvät, Mäklin sanoo.
Hän lähti ajamaan toisen vapaaehtoisen kanssa myöhään sunnuntai-illalla Pohjanmaata kohti. Ilves saapui uuteen kotiinsa varhain maanantaiaamulla.
Ilves on virkoamaan päin, kertoo villieläinhoitolan toiminnanjohtaja Markku Harju. Hänen mukaansa ilveksen jalka on määrä leikata sen jälkeen, kun jalan tulehdus on laantunut.
Ilves on paranemaan päin.
– Myös painoa pitää saada lisää, sillä se on vielä heikkokuntoinen. Se ei kestä vielä leikkausta.
– Mutta on se sen verran eläväinen, ettei sitä voi syliin enää ottaa. Kyllä se mua jo ihan kunnolla mätkii, kun ruokin sitä, Harju toteaa.
Ruoka onkin maittanut Pirkko-ilvekselle.
– Se on syönyt broilerinrintaa, mureutettua naudanpaistia ja kanaa. Parempaa ruokaa se on saanut kuin minä, Harju naurahtaa.
Hänen arvionsa mukaan Pirkko on maksimissaan muutaman vuoden ikäinen. Ilves jää pysyvästi villieläinhoitolaan, sillä sitä ei voida mahdollisen leikkauksenkaan jälkeen laskea luontoon. Villieläinhoitolalla on eläintarhalupa.
– Jos se nivel korjataan, niin se jää silti jäykäksi. Eli siitä ei ole luontoon lähtijäksi, Harju kertoo.
Pirkko-ilveksestä uutisoi ensin Keskisuomalainen-lehti.
