Kotimaa

Kommentti: Suomi on yhä armopalojen varassa – ja taustalla tahtipuikkoa heiluttaa roolinsa unohtanut professori

Julkaistu:

Kohuttujen tiedustelulakien uusiminen mutkistuu. Lähteekö oppositio toimimaan asiassa professori Martin Scheininin käskyjen mukaan? kysyy politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
Keskustan ryhmäjohtaja Antti Kaikkonen oli kutsunut kaikki eduskuntaryhmät perjantaiksi pohtimaan tiedustelulakien etenemistä ja varsinkin niiden säätämistä voimaan kiireellisessä järjestyksessä.

Se tarkoittaisi – tai sen ainakin piti tarkoittaa – että nykyinen eduskunta hyväksyy peruslain muutosta vaativan lakipaketin viiden kuudesosan enemmistöllä kiireelliseksi ja hyväksyy sen vielä ennen vaaleja lopullisesti kahden kolmasosan enemmistöllä. Tuolloin laki olisi voimassa ensi syksynä.

Kiireellisyyttä on ajanut hallitus pääministeri Juha Sipilän (kesk) johdolla, ja tulitukea on tullut myös presidentti Sauli Niinistöltä.

Yllätys oli melkoinen, kun kaiken hösäämisen ja kiirehtimisen jälkeen selvisi, että eduskunta saa lakipaketit eteensä aikaisintaan ensi vuoden alussa. Se on hallituksen kannalta noloa, varsinkin Turun puukotusten jälkeisen keskustelun mainingeissa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Vielä keväällä ”varma tieto” oli, että eduskunta saa lakipaketin käsiteltäväkseen tänä syksynä. Jo kesällä hallituksessa tajuttiin että aika ei riitä, vaikka lausuntokierros onkin käyty.

Ehditäänkö ennen vaaleja?

Tavoite on yhä, että paketti viedään kiireellisenä läpi ja että uudet lait ovat voimassa ennen vaaleja, mutta tästäkään ei kannata enää olla varma.

Voi olla, voi olla olematta.

Lakien tarve ei ole poistunut minnekään, päinvastoin. Lisäksi kannattaa muistaa, että muun muassa Ruotsi on ollut jo kauan siinä asemassa, mihin Suomi vasta pyrkii: Ruotsi voi esimerkiksi seurata suomalaisten tietoliikennettä, Suomi itse ei.

Suurta huutoa asiasta ei ole naapurin kansankodissa kuultu, toisin kuin Suomessa.

Tilanne on enemmän kuin nolo. Suomi ja suomalaistiedustelu ovat armopalojen varassa. Niitäkään ei ehkä jatkossa tihku, ellei ole vastakauppatavaraa.

Kansallinen turvallisuus ja keinot sen ylläpitämiseksi näinä terrorismin aikoina eivät ole ihan sellainen vitsi, jollaista jotkut siitä yrittävät vääntää. Puheet laajasta massavalvonnasta ovat puolestaan käsittämättömiä, sellaiseen eivät mitkään voimavarat riittäisi.

Sdp ratkaisee

Mutta yksi asia on varma: ilman opposition tukea tiedustelulakeja ei muuteta tällä vaalikaudella.

Käytännössä kyse on Sdp:n 35 kansanedustajan ryhmästä. Se päättää, mitä tehdään. Ilman Sdp:tä lakipakettia ei saada kiireelliseksi.

Kiireelliseksi julistamiseen tarvitaan 167 edustajan enemmistö. Vasemmistoliitto ei vastusta itse lakimuutoksia, mutta vastustaa kiireellisyyttä, mitä sopii ihmetellä. Ainakin osa vihreistä seuraa esimerkkiä. Rkp, kristilliset ja perussuomalaiset saataneen kiireellisyyden taakse.

On yhä mahdollista ja jopa todennäköistä, että eduskunta hyväksyy lait kiireellisenä vielä tällä vaalikaudella.

Mutta kokkeja soppaan tulee koko ajan lisää, mikä ei taatusti helpota valmistelua.

Scheininiä paheksutaan

Eduskunnassa on seurattu kummastuneena ja myös paheksuen erityisesti Firenzen yliopistollisen Eurooppa-instituutin suomalaisprofessori Martin Scheininin aktiivisuutta tiedustelulakien kiireellisyyden torppaamisessa.

Scheinin kuuluu eduskunnan perustuslakivaliokunnan käyttämiin asiantuntijoihin, mutta nyt professori näyttää unohtaneen roolinsa ja siirtyneen täydellisesti politiikan operatiiviselle puolelle ja pyrkivän jonkin sortin opposition henkiseksi johtajaksi, ellei peräti komissaariksi.

Politiikka ei ole toki Scheininille vierasta, sillä hänet valittiin jopa Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäseneksi puolueen edustajakokouksessa 1981.

Mitäpä vanhoista, mutta maanantaina Scheinin julkaisi Perustuslakiblogi-sivustolla Sdp:n, Vihreiden, Vasemmistoliiton ja Rkp:n eduskuntaryhmille suunnatun ”avoimen kirjeen”, jota voisi luonnehtia yhden sortin taisteluoppaaksi.

Siinä hän antaa poliittisia, suorastaan operationaalisia neuvoja, miten hallituksen esitys kiireellisyydestä pitää torpata. Scheinin mukaan hallitus on väärällä tiellä muuttaessaan kansallisen turvallisuuden perusteella perustuslain 10 §:n säännöstä yksityiselämän suojasta.

Yhdeksi vaihtoehdoksi Scheinin suosittelee neljän vuoden poikkeuslakia, jota opposition tulisi siis ajaa. Ajatus on kaiketi se, että laista voidaan neljän vuoden kuluttua luopua tarpeettomana tms.

Mutta poikkeuslaki!? Ne ovat enemmän kuin harvinaisia Suomen poliittisessa historiassa. Urho Kekkonen valittiin poikkeuslailla presidentiksi 1974.

Ehkä professori tietää, että neljän vuoden kuluttua mm. terrorismi on maailmasta loppunut. Joka tapauksessa esimerkiksi tiedustelu on toimintaa, jota ei tehdä neljän vuoden määräajan puitteissa.

Eduskunnassa Scheininin touhu herättää kummastusta. Eikä ainoastaan porvaripuolella, myös demarit ovat närkästyneitä pyytämättä tulleista neuvoista – hyvä ettei käskyistä.

Monta mutkaa yhä

Yksi mahdollisuus on, että eduskunta hyväksyy lakipaketin tällä vaalikaudella kahden kolmasosan enemmistöllä ja jättää sen lepäämään vaalien yli. Tuolloin seuraava eduskunta joko hylkää tai hyväksyy lain niin ikään kahden kolmasosan enemmistöllä. Muutoksia siihen ei voi enää tehdä.

Siksi paketti yritetään saada läpi tällä vaalikaudella. Se lienee myös Sdp:n tavoite, sillä ongelma ei poistu vaalien myötä minnekään – lait on uusittava. Asia voi olla Sdp:n omilla silmillä seuraavalla vaalikaudella.

Mutta monta mutkaa on matkassa.

Homma on suurempi kuin alun perin luultiin. Varsinkin sotilastiedustelun osalta lainvalmistelussa on puutteita, kerrotaan. Lainsäädännön arviointineuvosto joutunee lukemaan tekstit tarkasti, yhteensovittamista on paljon.

Yksi hyvä puoli lakien valmistelussa on kuitenkin ollut se, että kansanedustaja Tapani Töllin (kesk) johtama parlamentaarinen seurantaryhmä ja sen jäsenet ovat pysyneet poissa julkisuudesta.

Toivottavasti pysyvät jatkossakin.

Kokkeja on liikaa jo nyt.

Asia on niin herkkä, että bensiininheittäjiä ei juuri nyt tarvittaisi miltään taholta.

9.9. klo 16:32: Martin Scheinin toimii professorina Firenzessä, ei Åbo Akademissa Turussa, kuten alkuperäisessä tekstissä kerrottiin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt