Luullaan, etten osaa olla rento, huumorintajuinen, kreisi ja leikkisä. Hymiö, hymiö, superhymiö, varppina osaan!
”Varppina osaan”! Rento stadin kundi ”repeilee” naurusta täällä työhuoneensa kirjahyllyssä.
Olen Erkki, suomalainen Jumala. Istun ylhäällä, katson alas suomalaisiani. Siellä ne törmäilevät toisiinsa, suomalaiset, eksyksissä, hukassa, suomalaisina, tyhminä ja sivistymättöminä.
Olen neuvonut suomalaisia Erkkinä, oman elämäni aatelisena. Huomauttanut suomalaisille viisasti: ”Älkää törmäilkö. Jos törmäilette, törmäätte.” Suomalaiset ovat kuunnelleet, ymmärtäneet hiljaisen viisauteni. ”Kiitos, Erkki!”, on varmaan monikin huokaissut.
Hetken aikaa olinkin siellä, missä kaltaiseni kuuluu. Ylhäällä, yläilmoissa, happivajeisena, pitämässä jumalatar Tarjan kanssa huolta Suomen ulkopolitiikasta. Sitten maailma muuttui ja putosin maailmankuululle ”pepulleni”, hymiö.
Olen aina halunnut muuttaa maailmaa, mutta viime vuosina maailma on muuttunut toiseen suuntaan kuin olen halunnut, hmmm.
Maailmaa hallitsee nykyään vääränlainen, historiaa ymmärtämätön, erkitön eliitti. Sellainen eliitti, jolla ei ole Erkin elämänkatsomusta ja -kokemusta kaikista lukemistaan kirjoista ja istumistaan kokouksista; sellainen, joka ei ymmärrä, että kauneinta maailmassa on pitkä, polveileva, kaarteleva virke, joka tulee Erkin suusta, ja joka ei näyttäisi johtavan mihinkään, mutta johtaa se, koska siinä virkkeessä on koko maailman tieto pelokkaan pälyilevässä muodossa.
”Minä olen Erkki Tuomioja, varovaisuuteni on rohkeaa, rohkeuteni varovaista, muut ovat väärässä, tähän muistutus historiasta.
Minä olen Erkki Tuomioja, varovaisuuteni on rohkeaa, rohkeuteni varovaista, muut ovat väärässä, tähän muistutus historiasta.
Viime aikoina tavallisimmatkin suomalaiset ovat muuttaneet harhojen maailmaan ja alkaneet viljellä puheessaan itse keksimiään sanoja niin kuin niissä olisi järkeä, merkitystä. Sellaisia sanoja kuin Nato, Venäjä, hyökkää, puolustus.
Nyt tuo sairaus on levinnyt toimittajiinkin, jotka eivät muista journalismin ensimmäistä ja toista sääntöä: ”1. Kysy ensin Erkiltä, 2. Kysy lisää Erkiltä”.
Viimeksi STT:n toimittaja kysyi Donald Trumpilta Venäjästä. Väärä kysymys. Toimittaja olisi voinut kysyä ilmastonmuutoksesta, ja jos olisi kysynyt, ilmastonmuutosta ei enää olisi, joten ilmastonmuutos on STT:n toimittajan vika.
Siksi minun oli Erkkinä puututtava asiaan. Ilmoitin: ”Jotenkin nolottaa etten sanoisi hävettää suomalaistoimittajan kysymys Suomen kannalta ilmeisen onnistuneen presidenttien tapaamisen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa, joka selkokielellä tarkoitti kysyä miten USA auttaisi Suomea jos Venäjä hyökkäisi.”
Aika monta virhettä tuossa virkkeessäni. Onneksi olen Erkki, niin ei jotenkaan nolota etten sanoisi hävetä.