Maarianhaminan lähistöllä kuului marraskuisena iltana 1963 räjähdystä muistuttava pamaus.
Metallinen romukasa paloi metsän keskellä valtavana liekkimerenä. Romukasa oli lentoyhtiö Aeron eli nykyisen Finnairin reittilentokone. Se oli tulossa Helsingistä Turun kautta Maarianhaminaan.
Koneen kappaleita metsästä.
Oli sumuinen sää. Jostain syystä DC-3-lentokone lähestyi Maarianhaminan kenttää liian matalalta. Kone osui puihin, syöksyi maata kohti, syttyi palamaan.
Onnettomuudessa kuoli 22 henkeä, muun muassa koneen lentäjä Pekka Marttinen ja perämies Pekka Yli-Niemi. Hengissä selvisivät lentoemäntä ja kaksi miesmatkustajaa.
Onnettomuustutkijat tulivat siihen tulokseen, että teknisten seikkojen takia lentäjällä oli virheellinen käsitys lentokorkeudesta. He löysivät puutteita niin koneen korkeusmittareista kuin kentän lentomajakoista ja lähestymisvaloista.
HS:ssa 10.11.-63 julkaistun kuvan teksti: Sinne tänne kallioiseen metsään on sinkoillut koneen siipien osia ja kappale runkoa törröttää surullisena jätteenä omalla tahollaan.
Maarianhaminan onnettomuutta tutkiessa paljastui lisäksi, että koneessa oli salamatkustaja.
Toimittaja Pekka Nykänen perehtyi uudessa Kuolemanlento -kirjassaan onnettomuuden laajaan aineistoon. Hänen mielestään Maarianhaminassa tutkijat kieltäytyivät tunnistamasta turman todellista syytä.
– Olen vakuuttunut, että onnettomuus olisi vältetty, jos Antti Joensuu olisi jäänyt lennolta pois, Nykänen täräyttää kirjassaan.
Antti Joensuu oli koneen kohuttu salamatkustaja.
Koneen potkuri.
Hän oli entinen sotasankari ja liikelentäjä. Pitkä-Jimiksi kutsuttu värikäs persoona oli vuosien varrella joutunut hankaluuksiin työnantajansa Aeron kanssa. Hän sai potkut yhtiöstä.
Joensuu oli lennolla liputtomana matkustajana. Lentäjä Marttinen oli päästänyt vanhan tuttavansa ohjaamoon.
Lentäjä-ässällä kiire
Mitä ohjaamassa todellisuudessa tapahtuu, jää ikuiseksi mysteeriksi. Kaikki ohjaamossa olleet menehtyivät. Koneessa ei ollut nykyisiä mustia laatikoita, jotka olisivat tallentaneet koneen tapahtumia.
Onnettomuus tapahtui marraskuussa 1963.
Kirjailija, toimittaja Pekka Nykäsen mielestä tutkijat sivuuttivat liian helposti psykologiset tekijät.
Aikalaiset olivat poikkeuksellisen yksimielisiä lentäjä Pekka Marttisen luonteesta. Hän oli jäyhä, pikkutarkka, tiukka.
Tunnontarkka lentäjä ei olisi laskeutunut kehnoissa oloissa Maarianhaminan kentälle, vaan olisi kääntänyt koneensa.
Toimittaja Nykänen muistuttaa, että kohtalokkaalla lennolla ohjaamossa istui lentäjä Marttisen olan takaa alan suuri auktoriteetti, ihailtu lentäjä-ässä Joensuu.
Onnettomuudessa kuoli 22 ihmistä.
Joensuulla oli kiire päästä Helsingistä Maarianhaminaan ahvenanmaalaisen mahtimiehen, laivanvarustaja Edgar Eriksonin luo. Hänen oli tarkoitus purjehti Eriksonin purjevene Uuteenkaupunkiin.
Joensuu ei ainakaan ollut kääntymisen kannalla.
– Ja pitää muistaa sen aikainen lentokulttuuri. Ylösvedot ovat nykyään arkipäivää, noihin aikoihin ylösvedon tehnyt DC-kolmosen kapteeni oli maitoparta, Nykänen kirjoittaa.
Suomen Smolensk?
Toimittaja Nykäsen mielestä Maarianhaminan kuolemanlento saattoi olla Suomen Smolensk.
Asetelma on samanlainen kuin huhtikuussa 2010. Puolan presidenttiä Lech Kaczynskyä ja korkea-arvoisia virkamiehiä kuljettanut Tupolev lähestyi sankassa sumussa Venäjän Smolenskin sotilaskenttää.
Kentältä puuttuivat tarkkuuslähestymislaitteet.
Onnettomuuskoneen jäännöksiä tutkitaan metsässä.
Kone osui puhui, kiepsahti ympäri ja syttyi tuleen.
Mustista laatikoista paljastui, että ohjaamossa oli ulkopuolinen ihminen ennen syöksyä. Ääni tunnistettiin Puolan ilmavoimien komentajaksi. Tutkinnan mukaan korkeiden virkamiesten läsnäolo painosti miehistöä laskeutumaan kehnoista oloista piittaamatta.