Mauno Koivisto tuki Mihail Gorbatshovia loppuun asti - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Mauno Koivisto tuki Mihail Gorbatshovia loppuun asti

Mihail Gorbatshov Suomessa. Suomessa neuvostojohtajasta pidettiin vielä, kun hän oli menettänyt suosionsa kotimaassa.

Mihail Gorbatshov Suomessa. Suomessa neuvostojohtajasta pidettiin vielä, kun hän oli menettänyt suosionsa kotimaassa.

Julkaistu: 14.8.2017 8:01

Uusi kirja käsittelee Mauno Koiviston 12 vuotta kestäneitä kahta presidenttikautta.

Presidentti Mauno Koivisto oli kiintynyt neuvostojohtaja Mihail Gorbatshoviin ja oli hidas hyväksymään sen, että valta siirtyi käytännössä Venäjän presidentille Boris Jeltsinille elokuussa 1991. Tuolloin Jeltsin kukisti vanhoillisten kommunistien vallankaappausyrityksen ja Gorbatshov joutui sivuraiteelle. Kehitys johti nopeasti koko Neuvostoliiton hajoamiseen.

Asiaa käsitellään valtiotieteen tohtori Risto Hauvosen uudessa kirjassa Taistelu Koivistosta (Sigillum). Kirjan mukaan Suomen ja Koiviston varovaista linjaa varsinkin Baltian suhteen ei aina ymmärretty Pohjoismaissakaan. Tanskan ulkoministeri Uffe Elleman-Jensen kritisoi sitä, että Suomi ei tarpeeksi ”kovin sanoin” tuominnut kaappausta.

– Mihin vihollisia tarvitaan, kun ystävätkin ovat tällaisia, Koivisto vastasi tv-haastattelussa tanskalaiselle.

Koivistoa on moitittiin noihin aikoihin myös passiivisuudesta itsenäistyvien Baltian maiden asiassa. Hänen väitettiin suhtautuvan jopa kyynisesti Viron, Latvian ja Liettuan itsenäistymishankkeisiin.

Kirjan mukaan tässä saatettiin ”lentää Viron propagandan levittämään ansalankaan”. Tallinnan ja Helsingin tilanne oli erilainen.

”Suurissa kysymyksissä tunne menee valitettavasti usein järjen edelle”, Hauvonen kirjoittaa. Yhdysvallat ja Saksa olivat yhtä varovaisia kuin Suomi. Kaikki halusivat nähdä, miten vallasta kamppailevalle viimeiselle neuvostojohtajalle Gorbatshoville kävisi.

Koivisto kuitenkin piti tiukasti kiinni Suomen eduista. Kun YYA-sopimuksen määräyksistä haluttiin eroon, Koivisto piti Moskovaan yhteyttä KGB:n agentin Felix Karasevin kautta ja ohitti vastahakoisen Neuvostoliiton ulkoministeriön.

Hauvosen kirja käsittelee koko Koiviston 12 vuotta kestäneitä kahta presidenttikautta. Hänen mukaansa Koivisto nousi presidentiksi vuonna 1982 huolimatta teollisuuden ja elinkeinoelämän vastustuksesta. Suomalaisten teollisuuspomojen, ja Neuvostoliiton, suosikki Urho Kekkosen seuraajaksi oli keskustapuolueen Ahti Karjalainen. Nokian pääjohtajan Kari Kairamon johdolla neuvoteltiin KGB-diplomaatti Viktor Vladimirovin kanssa Karjalaisen tukemisesta.

Lopulta Karjalainen ei kuitenkaan päässyt edes puoleensa presidenttiehdokkaaksi vaan kilvan voitti Johannes Virolainen.

Hauvosen mukaan rahamääriä, joilla Karjalaista tuettiin ei tiedetä vieläkään, mutta ne olivat Suomen oloissa suuria. Hauvonen kirjoittaa, että teollisuus vastusti turhaan myös Koiviston uudelleenvalintaa vuonna 1986.

Mihail Gorbatshov Suomessa. Suomessa neuvostojohtajasta pidettiin vielä, kun hän oli menettänyt suosionsa kotimaassa.

Mihail Gorbatshov Suomessa. Suomessa neuvostojohtajasta pidettiin vielä, kun hän oli menettänyt suosionsa kotimaassa.

Vuonna 1985 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johtoon noussut Mihail Gorbatshov oli aluksi suosittu uudistaja. Talousvaikeudet kuitenkin pahentuivat ja vanhoilliset kommunistit kääntyivät Gorbatshovia vastaan.

Elokuun 19. 1991 Gorbatshovia vastaan aloitettiin vallankaappausyritys, jossa oli mukana puoluepomoja ja upseereja. Gorbatshov pantiin kotiarestiin.

Venäjän Neuvostasavallan presidentti Boris Jeltsin oli kääntynyt Gorbatshovia vastaan, mutta vastusti myös vanhoillisten kaappausta. Rohkeasti esiintynyt Jeltsin sai kansanjoukot kaappaajia vastaan.

Kaappaus kukistui, mutta sen seurauksena Gorbatshov ja kommunistipuolue menettivät valtansa. Neuvostoliitto hajosi.

Tuoreimmat osastosta