Palkkamurhat ja niiden yritykset ovat Suomessa äärimmäisen harvinaisia.
– Henkirikoksissa usein perätään, että tekoon pitäisi olla jokin ihmeellinen motiivi. Aika monissa suomalaisissa henkirikoksessa se motiivi on kuitenkin sivusta katsoen hyvin pieni. Jollakin tapaa nämä meidän muutamat harvinaiset palkkamurhatkin muistuttavat niitä, sillä maksettu tai luvattu summa on lähinnä nimellinen. Hyvin pienestä rahasta voidaan tehdä henkirikos, vaikka rahaa ei ole vielä nähtykään, rikoskomisario Mika Ihaksinen keskusrikospoliisista kertoo.
Toteuttamisen kynnykseen voi Ihaksisen mukaan liittyä myös muita vaikuttimia kuin pelkkä raha. Uhrista voidaan maalata teon toteuttajalle vääristynyt kuva. Rikollispiireissä kyse voi olla rahan lisäksi esimerkiksi kostosta.
– Ei Suomessa ole henkilöitä, jotka työkseen tappaisivat ihmisiä rahasta. Meidän henkirikokset ovat pääasiassa hetken mielijohteessa tehtyjä. Sen sijaan meiltä löytyy henkilöitä esimerkiksi huumemaailmasta, jotka jatkuvasti pahoinpitelevät velkoja periessään, Ihaksinen.
Murhasta tuomitaan elinkautinen vankeusrangaistus. Se langetetaan myös murhaan yllyttäneelle, mikäli tekijä ja teettäjä eivät ole syyntakeettomia.
IS kertoo Suomea kuohuttaneista palkkamurhista ja yhdestä sellaisen yrityksestä, jonka tekijänä oli uhrin oma alaikäinen lapsi.
1. 16-vuotias tyttö yritti murhauttaa äitinsä
16-vuotias tyttö tilasi oman äitinsä murhan ja lupasi teosta kaverilleen palkkioksi 30 000 euroa tammikuussa 2008. Tyttö kaavaili saavansa rahat kasaan mm. perintörahoista.
– Olin juovuksissa lähes päivittäin, aika sekavassa mielentilassa. En voi sanoa, että olisin ymmärtänyt, mitä olin tekemässä, tyttö kertoi oikeudessa.
”Muistan sanoneeni, että haluaisin äitini hengiltä.
Tekoon johti tytön mukaan pitkä viha–rakkaussuhde äitiin. Tekohetkellä hän oli karkuteillä sijoituspaikastaan.
– Muistan sanoneeni, että haluaisin äitini hengiltä. Tähän (kaverini) sanoi heti, että hän voi hoitaa asian, tyttö kertoi esitutkinnassa.
Pahaa aavistamaton äiti avasi Helsingin Pasilassa kotiovensa ovikelloa soittaneelle nuorelle miehelle, joka pääsi peitetarinan avulla sisään. Nuorukainen kertoi, että äidin tytär oli pudonnut parvekkeelta ja oli sairaalassa.
Äiti päästi miehen sisään ja meni vessaan vaihtamaan vaatteita lähteäkseen sairaalaan. Samalla toinen nuorukainen tuli sisään viritetyn varsijousen kanssa ja piiloutui makuuhuoneeseen.
Kun äiti palasi ja kumartui silittämään koiraansa, hän tunsi päässään erittäin lujan ja terävän iskun. Makuuhuoneessa piileskellyt oli ampunut äitiä varsijousella takaraivoon.
Kaverin laatiman suunnitelman mukaan äidin olisi pitänyt menettää tajuntansa, jolloin kaveri olisi viiltänyt äidin kurkun auki puukolla. Kaverin oli tarkoitus myös pistää injektioruiskulla nikotiinia äitiin ja siten viimeistellä teko.
”Katsoin poikaa, näin silmistä, että hän halusi minun kuolevan.
Päähän haavoittunut ja aivotärähdyksen saanut äiti onnistui kuitenkin pakenemaan parvekkeelle ja hälyttämään apua.
– Luulin, että löin pään naulaan. Kädelläni tunsin veren. Katsoin poikaa, näin silmistä, että hän halusi minun kuolevan. Tajusin, että teko liittyy tyttäreeni jollakin lailla. Luulin, että se on kosto jostakin tyttärelleni. En voinut kuvitellakaan, että tyttäreni järjestäisi minun murhan, äiti murtui oikeudessa.
Kun tyttö sai kuulla teon epäonnistumisesta, hän kiroili, syytti amatöörimäisen ampujan hankkimisesta ja sanoi hoitavansa asian itse loppuun. Tätä reagointiaan tyttö selitti oikeudessa luonteensa tulisuudella.
Tyttö sai viisi vuotta vankeutta nuorena henkilönä tehdystä yllytyksestä murhan yritykseen ja neljästä lievemmästä rikoksesta. Pidätyshetkellä tyttö löi poliisia pullolla päähän. Toimeksiannon ottanut, tekohetkellä 19-vuotias tytön kaveri, tuomittiin hovioikeudessa seitsemän vuoden vankeusrangaistukseen.
Varsijousella äitiä ampunut tekohetkellä 20-vuotias mies jätettiin syyntakeettomana rangaistukseen tuomitsematta. Hänen todellisuudentajunsa oli vääristynyt mielisairauden takia.
Kaksi muuta miestä tuomittiin avunannosta murhan yritykseen. Toinen sai kolme vuotta ehdotonta ja toinen vuoden ehdollista. Ehdottoman vankeustuomion saanut ei toiminut tekijäkumppanina, ja oli vasta matkalla tekopaikalle ymmärtänyt, että tosi oli kyseessä. Hän oli kuitenkin luvannut ottaa syyt niskoilleen 10 000 euron korvauksesta ja näin toiminnallaan edistänyt rikosta.
Käräjäoikeus totesi, että oli sattumaa, että teko jäi yrityksen asteelle. ”Lopullinen vahinko on ollut hyvin lähellä ja estynyt varsin sattumanvaraisesta syystä eli nuolen osumakohdasta ja asianomistajan ripeästä toiminnasta.”
Kaikki ovat jo suorittaneet teosta saamansa vankeusrangaistuksen.
2. Autopommi räjähti keskellä Helsinkiä
Kampin autopommimies sanoi auttamis- ja näyttämishalun sekä rahan olleen hänen motiivinaan koko Suomea järkyttäneeseen henkirikokseen heinäkuussa 2002. Vartijana toimineen miehen itsensä valmistama, 3,75 kiloa dynamiittia sisältänyt pommi räjähti hotelli Helkan edessä Helsingin Kampissa ja surmasi 32-vuotiaan kalastajan. Pommi laukaistiin kauko-ohjaimella.
Pommimies oli seurannut uhriaan Ruskeasuon siirtolapuutarhan alueelta asti. Hän oli yrittänyt räjäyttää pommin useaan otteeseen Mannerheimintiellä. Hän sanoi oikeudessa, että hänen oli jo tarkoitus poistua paikalta, kun pommi lopulta ”vahingossa” räjähti.
Murhan palkkioksi oli sovittu 17 000 euroa. Teon tilannut halusi saada hengiltä naisystävänsä entisen miehen. Palkkamurhan tilaaja, pelinhoitajana työskennellyt mies, oli yrittänyt ensin itse surmata uhrin ampumalla joulukuussa 2001.
Yllytyksestä palkkamurhaan tuomittiin ns. välikätenä toiminut mies.
Kaikki kolme elinkautiseen vankeustuomioon tuomittua on sittemmin laskettu Helsingin hovioikeuden päätöksellä ehdonalaiseen vapauteen. Viimeisenä kolmikosta laskettiin vapaaksi pommimies viime vuoden maaliskuussa.
3. Palkkamurha – mutta ei ruumista
Keskusrikospoliisi tutkii nyt uudelleen Ruotsissa asuneen, turkkilaissyntyisen Volkan Ünsalin palkkamurhaa, joka tapahtui lokakuussa 2003 Helsingissä.
Murhasta tuomittiin elinkautisiin vankeusrangaistuksiin Ruotsissa asunut, chileläissyntyinen Leopoldo Fernando Gonzalez Carmona ja kolme suomalaismiestä, Ilkka Jani-Markus Leinonen, Raimo Juhani Andersson ja Janne Tapio Raninen. Ünsalin ruumista ei ole koskaan löytynyt, vain muutama veripisara vuosaarelaisasunnosta.
Murhan tekotapaa ei saatu koskaan varmuudella selville, mutta yhden tuomitun puheet ”valkoisesta haulikosta” antoi siitä viitteitä. Sillä viitataan kuristamiseen. Maisemataulun viereen roiskuneet veritipat johtuivat hovioikeuden mukaan siitä, että uhria oli pahoinpidelty ennen kuristamista.
Yksi tuomituista oli Volkanin lapsuudenystävä, ns. Solvallan-Jannena tunnettu Raninen. He olivat kasvaneet yhdessä Tukholman esikaupunkilähiöstä Jordbrossa. Ünsalin henkeä oli uhattu jo pitkään ja hän oli ollut todistajansuojeluohjelmassakin kahteen otteeseen, mutta irtaantunut siitä omasta tahdostaan.
Uhkaukset liittyvät yhä selvittämättä olevaan Ruotsin suurimpaan arvokuljetusryöstöön Arlandassa heinäkuussa 2002. Saalis oli noin 43–44 miljoonan Ruotsin kruunun arvoinen. Saalis jäi kateisiin ja rikos vanhentui ruotsalaislehtien mukaan tänä kesänä.
Ünsal otti yhteyttä Ruotsin poliisiin marraskuussa 2002 ja ilmoittautunut todistajaksi ryöstöön. Se oli lähtölaukaus uhkauksille ja motiivi surmaamiselle, jonka tilaaja oli hovioikeuden mukaan chileläissyntyinen mies.
Suomen poliisi taltioi yhden murhasta tuomitun keskustelun Hotelli Hesperiassa, jossa mies sanoi ”me saatii puol millii”.
Helsingin hovioikeudessa on IS:n kirjaamosta saaman tiedon mukaan vireillä kaikkien kolmen elinkautista rangaistusta suorittavan suomalaisen osalta anomus ehdonalaiseen vapauteen laskemisesta.
4. Taksinkuljettaja kiipesi huvilaan ja murhasi liikuntakyvyttömän vanhuksen
Helsinkiläinen taksinkuljettaja Ilpo Larha kiipesi paloportaita pitkin Helsingin Jollaksessa sijaitsevaan huvilaan aamuyöllä huhtikuussa 1992 ja murhasi Dan Wesson-revolverilla ampumalla liikuntarajoitteisen, Suomen Silkkikutomon omistajan 77-vuotiaan Wilhelm Högstenin.
Taloudenhoitaja ei heti päässyt hälyttämään apua, sillä talon puhelinlinjat oli katkaistu.
Raastuvanoikeudessa istunnon puheenjohtaja kuvasi tekoa ”rikoshistorian raukkamaisimmaksi”, koska nukkumassa ollut liikuntakyvytön vanhus oli ammuttu sänkyyn.
Murhan oli tilannut perintörahoja havitellut surmatun diplomiekonomipoika. Palkkioksi talousvaikeuksissa paininut surmatun poika oli luvannut puoli miljoonaa markkaa.
Larhan autonkuljettajana toimi leikkisotia järjestänyttä yritystä pyörittänyt mies. Kaikille langetettiin elinkautinen vankeusrangaistus.
Larhan osalta tarina ei ollut vielä loppu. Hän nimittäin pakeni Helsingin lääninvankilasta päivä sen jälkeen, kun Helsingin hovioikeus oli pysyttänyt silloisen raastuvanoikeuden tuomiot ennallaan kaikkien osalta. Hän pakeni yhdessä toisen vangin kanssa.
Helsingin lääninvankilan käytävää siivonnut Ilpo Larha veti Helsingin Sanomien jutun mukaan (31.3.1994) esille aseen ja otti vanginvartijan panttivangikseen. Tämän jälkeen Larha vapautti selliinsä lukitun toisen vangin ja karkurit jouduttiin panttivangin hengen turvaamiseksi päästämään vankilan portista kadulle.
Pakomatkansa alkuvaiheessa Larha ryösti pankin Helsingin Pitäjänmäessä ja ampui pankkivirkailijaa kohti, mutta ei osunut.
Poliisit etsivät kuumeisesti vaarallisena pidettyä Larhaa, kunnes kolmen viikon pakoilun jälkeen hänet paikallistettiin lahtelaisesta kerrostalosta. Yksi poliiseista haavoittui lievästi jalkaan Larhan ampumasta luodista, kun poliisit yrittivät sisään kerrostaloasuntoon.
Piiritys kesti 55 tuntia. Larha soitti piirityksen aikana paikallisradioon ja kertoi pystyvänsä räjäyttämään talon ilmaan, jos poliisit rynnäköivät sisään.
Asunnossa ollut pariskunta ja toinen vankikarkuri pakenivat asunnosta Larhan nukahdettua.
Kun poliisit vihdoin rynnäköivät sisään he löysivät Larhan kuolleena. Larha oli ampunut itsensä.
Presidentti Tarja Halonen armahti uhrin pojan 2006. Leikkisota-yrittäjä oli armahdettu jo edellisenä vuonna.
Oheisella videolla kerrotaan vielä yhdestä suomalaisesta palkkamurhasta.
