Venäläisturisteja virtaa Suomeen yllättävästä syystä – näitä hamstrataan nyt kaupoista

Julkaistu:

Turismi
Pietarilaiset ostosmatkailijat säälivät niitä maanmiehiään, joiden on syötävä venäläisiä juustoja.
Aamukuuden ja -seitsemän tienoilla Pietarissa käy kova kuhina, kun kymmenet linja-autot ja pikkubussit starttaavat joka päivä kohti Suomea muutamilta turistifirmojen käyttämiltä keräyspysäkeiltä.

Krimin kaappausta seuranneiden pakotteiden ja talouskriisin tuoma pahin shokki on nyt ohi, ja venäläisturistien uusi aalto suuntaa jälleen innolla Suomeen.

IS hyppäsi pietarilaisten ostosmatkailijoiden bussin kyytiin Pietarin Suomen asemalta, josta matka jatkui kohti Lappeenrantaa.

Iso linja-auto oli täynnä viimeistä penkkiä myöten ja jokaisella matkalaisella oli etukäteen mielessään tarkka lista niistä tarvikkeista, joita oli lähdetty hakemaan. Kun oltiin vielä Venäjän puolella, moni soitteli viime hetken puheluja läheisilleen, josko heillä olisi erityisiä toiveita Suomesta tuotavaksi.


Yksi mattimyöhäisistä ostoslistan laatijoista oli IS:n pietarilainen valokuvaaja Aleksandr Belenki, joka oli saanut vaimoltaan käskyn toimia juustokuriirina työmatkan ohessa.

– Edamia, parmesania ja cheddaria, Belenki varmisti vaimon toivelistan puhelimitse.

Sana ”juusto” paljastuikin todelliseksi taikasanaksi, sillä jokainen Lappeenrannassa päivän aikana haastateltu venäläinen mainitsi juustojen haun yhdeksi Suomeen tulonsa syyksi.

– Venäläisiä juustoja ei voi syödä, ne ovat aivan kauheita, puuskahtivat esimerkiksi pietarilaiset Marina Igosheva ja Marina Klimova, jotka käyvät muutaman kerran kuukaudessa Lappeenrannassa ostoksilla.

 

Minun käy sääliksi siperialaisia maanmiehiämme. He syövät siellä kaukanameidän venäläisiä juustojamme.

– Mutta hyvähän meidän on Suomessa käydä, kun asumme itse tässä lähellä. Suoraan sanoen minun käy sääliksi siperialaisia maanmiehiämme. He elävät siellä kaukana ja syövät sitten pakosta meidän venäläisiä juustojamme, Igosheva puuskahti.

Sen jälkeen kun Venäjä otti käyttöön Eurooppaa kohtaan suunnatut vastapakotteet Krimin kaappauksen jälkeen, juustoista on tullut venäläisten mielessä jonkinlainen vedenjakaja merkitsemään aikaa ennen Krimiä ja aikaa Krimin jälkeen.

Pietarin kauppojen hyllyt ovat nykyisin täynnä erilaisia venäläisjuustoja toinen toistaan kauniimmissa paketeissa, joten ensi vilkaisulta tilanne näyttää oikein hyvältä.


Ikävä totuus kuitenkin on, että moni venäläisjuusto ei maistu miltään – tai maistuu jopa pahalta eikä käyttäydy ruoanvalmistuksessa kuten kyseisen juustolajin pitäisi käyttäytyä. Ääriesimerkki tästä lienee vuoden takainen Komsomolskaja Pravda -lehden suorittama koe, jossa ”raejuustovalmiste” paloi sinisellä liekillä roihuten.

Juustot ovat vahva houkutin myös pietarilaisille Irina ja Sergei Jefremoville, jotka käyvät Lappeenrannassa säännöllisesti ostoksilla.

– Suomesta haemme parempaa laatua ja kiinnostavia erilaisia tuotteita. Ruoanlaitto on meille harrastus, ja joskus tekee mieli hemmotella itseään, Sergei Jefremov kertoi.

 

Venäläisiä juustoja ei voi syödä, ne ovat aivan kauheita.

Juustojen suhteen pariskunta myöntää siirtyneensä jo jonkinlaisen hifistelyn asteelle. Enää eivät riitä suomalaisjuustot.

– Löysimme jo jokin aika sitten Lappeenrannan keskustaan tulleen espanjalaiskaupan, josta saa aitoja espanjalaisia juustoja, Sergei kertoi.

– Ja siellä meitä palvellaan aina venäjäksi, Irina säesti.

Kyse on Espa-marketista, jonka omistajapariskunta tuo itse Espanjasta maahan myös oliiveja ja oliiviöljyä, jotka ovat kaikki venäläisturistien himoitsemia ostoksia.

Alla ja Maksim Boden kertovat käyvänsä Lappeenrannassa jopa kahdeksan kertaa kuukaudessa ruokaostoksilla.

– En ole suostunut syömään venäläisiä juustoja ainakaan kymmeneen vuoteen. Haemme kaiken Suomesta, jopa leivän, Alla kertoi.

Maksimin mukaan Suomessa on mukava asioida, sillä silloin tietää, mitä ostaa.

– Suomessa on hyvä valvonta elintarvikkeiden laadun suhteen, toisin kuin meillä Venäjällä, hän perusteli.


Nuijamaan raja-aseman lähellä sijaitsevassa Laplandia-marketissa venäläiset ostosmatkailijat pakkasivat mukaan isoja paketteja venäläisturistien lempituotteita: kahvia, teetä, kaakaota, suklaata, oliiviöljyä, pesuaineita Fairystä ja Omosta alkaen.

Monesta ostoskärrystä löytyi yllättäen useampi paketti erilaisia vitamiineja sekä inkiväärihilloa, jotka näyttävät olevan jonkinlaisia uusia Suomi-ostosten hittejä.

Kun Irina Kondratenkoa pyysi luettelemaan suosikkiostoksiaan, hän mainitsi ensimmäisten joukossa juuri inkiväärihillon.

– Meiltä Pietarista inkiväärihilloa on vaikea löytää. Lisäksi ostan esimerkiksi ketsuppia ja teetä, sillä Suomessa ketsuppi ja jopa perinteinen Liptonin tee ovat parempia kuin ne aivan samat merkit Venäjällä, Kondratenko sanoi.

Kondratenkon puheet vahvistavat yleistä uskoa, että Venäjällä ei merkkituotteisiinkaan voi aina luottaa.

Aivan varmaa syytä tähän ei voi sanoa, mutta mahdollisia selityksiä on useita. Liikkeellä on joko tuoteväärennöksiä tai oikeat tuotteet eivät kierrä tarpeeksi nopeasti ollakseen tuoreita – tai sitten jotkin valmistajat tekevät tarkoituksella Venäjälle hieman heikkolaatuisempia tuotetta pitääkseen hinnat silti kilpailukykyisenä.


Inkiväärihillopurkki pomppaa myös Irina ja Sergei Jefremovin ostoskorista ensimmäisenä esiin.

– Nykyisin ovat muotia erilaiset terveystuotteet, joten inkiväärihillo sopii siihen trendiin hyvin, pariskunta kertoi.

Venäläiset käyttävät erilaisia hilloja teen kanssa makeutta antamaan. Inkiväärihillon uskotaan auttavan flunssaa vastaan.

Seka Kondratenko että Jefremovit kertovat ostavansa Suomesta aina myös kaikki vitamiinit ja muut luontaistuotteet, kuten omega-rasvahapot.

Mutta miksi ihmeessä luontaistuotteita Suomesta, ovathan venäläiset apteekit hyvin varustettuja?

– Vaikka olenkin venäläinen patriootti, niin luotan suomalaisten vitamiinien olevan taatummin aidosti sitä, mitä niissä luvataankin, Kondratenko selitti.

Venäläiset saavat tuoda kotimaahansa viisi kiloa elintarvikkeita, jotka ovat maan omien vastapakotteiden alaisina. Sääntöjen mukaan niiden on oltava tehdaspakattuja, mutta Venäjän tullissa tuoreen kalan tuojia katsotaan silti yleensä läpi sormien.


– Pakkaattehan kalat varmuudeksi niin, etteivät ne törrötä kassista tullimiehen silmiin, oppaamme neuvoi rajalle tultaessa.

Neuvo osoittautui hyväksi. Venäjän rajamiehet silmäilivät ostosmatkalaisten kasseja ainoastaan pintapuolisesti, ja vain pari matkalaista otettiin kasseineen punnitukseen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt