Helsinkiläiset Anu Kattelus ja Mika Helin istuvat Sikalan puiston, eli Vuorimiehenpuistikon laidalla sähkömuuntajan vieressä Helsingin Ullanlinnassa. Kaapin kylkeen on kiinnitetty valokuvia miehestä, jonka tunsivat ”kaikki”.
Muistopaikka on pystytetty helsinkiläiselle Arskalle, joka kuoli lauantaina. Maassa on hautakynttilöitä, tölkeittäin olutta, ruusuja ja yksi kannabiskasvin lehti.
Ullanlinnan Arska oli kaupungin kiltein kadunmies, kuvailevat muistopaikalle saapuneet ystävät. Jotkut tunsivat miehen monen kymmenen vuoden ajalta. Osa koulunpenkiltä, osa puistosta.
Anu Kattelus ja Mika Helin tunsivat Arskan pitkältä ajalta. Ystävykset vahtivat muistopaikkaa.
Ihmiset kulkevat puiston kulman ohi ja pysähtyvät hetkeksi. Äiti ja lapsi tiputtavat kolikon Katteluksen viereen pieneen purkkiin. Rahankeräys on hautajaisseppelettä varten, sanoo Helin.
Puiston lähellä asuva Annmari kertoo, että alueen asukkaat muistivat Arskaa myös tämän elinaikana. Nainen muistelee kuitanneensa miehen ostokset lähikaupassa monta kertaa.
Ystävät ovat kiinnittäneet sähkömuuntajan kylkeen valokuvia.
Joukko nuoria poikia pysähtyy muistopaikalle.
– Arska oli legenda, sanoo yksi nuorista.
– Arska sanoi, ettei tarvitse plektraa soittaessaan kitaraa, koska hänen kynnet olivat niin pitkät, muistaa toinen.
Nuoret kertovat, että Arska tervehti koulumatkalaisia aina kun he kohtasivat. Kaikilla läsnäolijoilla on sama muisto.
– ”Rock’n roll”, ”terve” tai ”moro äijät”, hän huusi, sanoo eräs.
Arska on tullut helsinkiläisille tutuksi juuri iloisesta tervehdyksestään. Puiston laidalle saapunut John Lagerbohm kuvailee edesmennyttä ystäväänsä lahjakkaaksi tarinankertojaksi ja taitavaksi keskustelijaksi, jonka tunsivat niin juristit, maailman tähdet ja kaikki, jotka kulkivat Ullanlinnassa.
– Hän oli kiinnostunut ihmisistä.
Ihmiset kertovat, että Arska oli puistossa aina, kesähelteillä ja talvipakkasilla, ja mies tervehti kaikkia. Siten asukkaat oppivat tuntemaan hänet.
Keskiviikkoiltapäivänä muistopaikalla oli paljon väkeä.
Joku kertoo, että Arskan ystävä ja muusikko Andy McCoy pistäytyi paikan päällä tuomassa miehelle oluen muistoksi.
Lagerbohmin mukaan Arskan löysi aina puistosta. Aurinkoisina päivinä mies paistatteli kadunkulmassa, sateella läheisen lippakioskin suojassa.
– Se nauru, se kuului tämän paikan äänimaailmaan, Lagerbohm sanoo.
Ihmiset pyyhkivät vetisteleviä silmiään. Puiston laidalla seisoo kadunkulkijoita, lapsia, iäkkäitä rouvia ja koiria. Paikalle tullut koiranulkoiluttaja kertoo, että Arska tiesi, miten koiria käsitellään. Nainen sanoo, että hänen arka koiransa pelkäsi kaikkia, paitsi Arskaa.
– Arska huusi jo kaukaa, että ketkäs ne siellä tepsuttelee, nainen muistaa.
Anu Kattelus syleilee Arskalle tuttua Selene-koiraa.
Ystävä Helin iloitsee, että ihmiset ovat osallistuneet rahankeräykseen. Häntä myös harmittaa, sillä yön aikana joku oli pihistänyt sähkömuuntajan luota valkoisen ruusun ja pullon väkijuomaa. Ystävät toivovat, että ihmiset kunnioittaisivat Arskan muistoa.
– Täältä puuttuu jotain, sen tuntee. Arska jätti tämän paikan tyhjäksi, Helin sanoo.
Hautakynttilät ja kukkakimput koristavat Kapteeninkadun varressa.