Luotolan perhe on Suomen vanhin elokuvasuku: ”Elokuvateatterit ovat perheeni. Se ei ole pelkkää bisnestä” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Luotolan perhe on Suomen vanhin elokuvasuku: ”Elokuvateatterit ovat perheeni. Se ei ole pelkkää bisnestä”

Lappeenrantalainen Merja Luotola-Maarnela ja tytär Linda Maarnela elokuvateatteri Nuijamiehessä syksyllä 2016.

Lappeenrantalainen Merja Luotola-Maarnela ja tytär Linda Maarnela elokuvateatteri Nuijamiehessä syksyllä 2016.

Julkaistu: 21.6.2017 19:56

Luotolan perheellä on ollut elokuvateatteri Lappeenrannassa vuodesta 1929. Nyt kahta teatteria luotsaavat kolmas ja neljäs sukupolvi.

Merja Luotola-Maarnela, 51, näki lapsena menestysmusikaali The Sound of Musicin yli 20 kertaa.

– Istuin aina oikeassa aitiossa samalla paikalla numero neljä, ja tanssin kaverini Riitan kanssa kohtauksia, Merja Luotola-Maarnela muistelee.

Elokuvateatterit Nuijamies ja Kino-Aula olivat elokuvaperheen lapselle kuin toinen koti. Merjalla oli tapana hyppiä ruutua teatterin aulassa, kun hän odotti vanhempiensa Matti ja Raija Luotolan työpäivän päättymistä.

– Vanhempani tapasivat, kun äitini haki töitä täältä. Mammani Linda Luotola otti hänet töihin ja oli vielä sanonut, että Matti hei, mä otin sulle vaimon tänne.

Merja Luotola-Maarnelakin jäi elokuva-alalle, vaikka hän nuorena ajatteli, ettei tule ikinä perheyritykseen.

– Se oli irtiottoa. Sitten, kun tuli oikea tilanne, jatkanko vai en, päätös oli selvä.

– Tämä on minulle elämäntapa. Elokuvateatterit ovat perheeni. Se ei ole pelkkää bisnestä.

Edistyksellinen liikemies ei pelännyt riskejä

Luotolat ovat suku, joka on pisimpään omistanut Suomessa yhtäjaksoisesti elokuvateatterin. Perheen elokuvatarina alkoi Lappeenrannassa jo vuonna 1929, jolloin Merjan isoisä Jussi Luotola osti elokuvateatteri Kinostarin.

– Jussi oli edistyksellinen liikemies, joka ei pelännyt ottaa riskejä, Merja Luotola-Maarnela kertoo.

– Jussi aloitti Lauritsalassa ja avasi nopeasti toisen teatterin Kino-Pirtin.

Tänä päivänä Luotoloilla on Valtakadulla kaksi elokuvateatteria, Nuijamies ja Kino-Aula. Jussi Luotola rakennutti yli 400-paikkaisen Kino-Aulan 1938 nykyiseen paikkaan, jossa se yhä toimii, nyt 208-paikkaisena. Elokuvateatteri on tyyliltään funktionalismia. Aulan koristekuvioinen lattia on alkuperäinen.

Ohjaaja Markku Pölönen kävi täällä ja sanoi, että hän kahlitsee itsensä rakennukseen kiinni, mikäli tämä kaunis elokuvateatteri joskus yritetään kaataa.

Jussi Luotolan kuoltua vuonna 1947 teatterin johtamista jatkoi hänen vaimonsa Linda Luotola, jonka alaisuudessa avattiin toinen teatteri Nuijamies vuonna 1954. Linda jäi Jussin kuoleman jälkeen neljän alaikäisen lapsen kanssa jatkamaan toimintaa.

– Naisia ei siihen aikaan ollut paljon yritysjohdossa.

Sota-aikana teatteri oli ensiapuyksikkö

Merja Luotola-Maarnela katsoo yhä kaikki leffat Nuijamiehen oikeassa aitiossa paikalla numero neljä. Niin myös hänen tyttärensä Linda Maarnela. Tämä opiskelee fysioterapeutiksi, mutta työskentelee opintojen ohessa koneenhoitaja/vahtimestarina ja auttaa toimistotöissä lomillaan.

– Istun aina samalla paikalla. Se on jäänyt tottumuksesta, kun aina äidin ja mamman kanssa siellä istuttiin, Linda Maarnela kertoo Nuijamiehen salissa.

Nuijamiehessäkin on alkuperäiset funkislamput ja funkistapetti. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Per Björkvall.

– Isäni sisko, lavastaja Liisa Luotola, vastasi Nuijamiehen nykyisestä sisustuksesta, jossa on kunnioitettu alkuperäistä tunnelmaa. Moni sanoo, että tulee mieleen entisajan glamour.

– Ohjaaja Markku Pölönen kävi täällä ja sanoi, että hän kahlitsee itsensä rakennukseen kiinni, mikäli tämä kaunis elokuvateatteri joskus yritetään kaataa.

Luotoloiden elokuvateatterit ovat olleet monessa mukana. Kino-Aula oli sota-aikana armeijan ensiapuyksikkönä. Vuosien varrella monet elokuvantekijät ja näyttelijät ovat käyneet markkinoimassa elokuviaan. 1950-luvulla Pekka (Esa Pakarinen) ja Pätkä (Masa Niemi) tulivat Pekka ja Pätkä -elokuvan ensi-iltaan.

– Viimeksi oli uuden Rölli-elokuvan Rölli, Allu Tuppurainen.

Televisio vei katsojat teattereista 60-luvulla

Vuonna 2003 Merja Luotola-Maarnela siirtyi luotsaamaan perheyritystä, kun hänen äitinsä Raija Luotola jäi eläkkeelle. Raija Luotola kuoli tammikuussa 2016.

– Elokuvateatterit olivat isälleni ja äidilleni erittäin tärkeät. Heidän lähes kaikki ystävänsäkin olivat tältä alalta. Äitini kantoi huolta niin firman kuin minun ja perheeni jaksamisesta loppuun asti. Aina kun menin häntä katsomaan sairaalaan, hän halusi tietää elokuva-alan kuulumiset.

Välillä on ollut todella tiukkaa, ja ainoana palkkana on ollut elokuvien katsominen.

– Tänne liittyy paljon rakkaita muistoja, joskus rankkojakin. Elokuva-ala on aaltoliikettä. Välillä on ollut todella tiukkaa, ja ainoana palkkana on ollut elokuvien katsominen.

1950-luku oli kulta-aikaa. Edvin Laineen ohjaamaa Tuntematonta sotilasta kävi katsomassa enemmän ihmisiä kuin Lappeenrannassa oli asukkaita. Ihmisiä tuli bussilasteittain.

– Siihen ei tulla enää pääsemään. Nyt on kova kilpailu vapaa-ajasta.

Kun televisio tuli, katsojat kaikkosivat elokuvateattereista. Kino-Aula jouduttiin sulkemaan 1960-luvulla. Siellä toimi muutaman vuoden rullaluistelurata ja sen jälkeen nuorisodisko. Kun television tuloon oli totuttu ja ihmiset alkoivat palata leffateattereihin, Kino-Aula avattiin 1975.

Tällä hetkellä Kino-Aula ja Nuijamies työllistävät 12 osa-aikaista ja kaksi vakituista työntekijää.

2010-luvulla toiminta vaakalaudalla

Seuraavasta sukupolvesta on toistaiseksi mukana Linda Maarnela. Henry on suorittamassa asepalvelustaan ja Jere opiskelee kaupallista alaa.

– Aluksi mietin, että ei minua hirveästi kiinnosta, Linda Maarnela kertoo.

– Nykyään en enää ajattele tätä itsestäänselvyytenä.

Vanhimmat työntekijät muistavat Linda Maarnelan pienestä pitäen. Hänkin leikki elokuvateatterin aulassa, kun äiti teki toimistotöitä.

– Linda tietää enemmän koneista ja tekniikasta. Hänen sukupolvelleen tietotekniikka on itsestäänselvyys.

Haluan kunnioittaa ja jatkaa edellisten sukupolvien työtä.

Linda Maarnela esittelee Kino-Aulan konehuoneessa Dresden-merkkistä projektoria vuodelta 1954. Kone on siinä kunnossa, että sillä voi ajaa 35mm elokuvaa niin Kino-Aulassa kuin Nuijamiehessä. Tosin kaikki elokuvat tulevat digitaalisessa muodossa.

– Projektori on aikakaudelta, jolloin valo valkokankaalle tehtiin hiilten avulla, ja myöhemmin hiilet korvasivat ksenonlamput.

2010-luvulla Luotolan toiminta on ollut vaakalaudalla. Asemakaavan muutosluonnoksessa Nuijamiehen rakennusta suunniteltiin purettavaksi. Nyt jatko näyttää positiiviselta.

Syksyllä 2015 markkinoille tuli kilpailija, kun Finnkino avasi nelisalisen elokuvateatterin kauppakeskus Iso Kristiinassa.

– Totta kai se vaikuttaa, että on iso kilpailija paikkakunnalla. Jatko määräytyy hyvin pitkälle siitä, kuinka lappeenrantalaiset haluavat käydä kotimaisessa perheyhtiössä. Sitä me kovasti toivotaan ja parhaamme tehdään.

– Monista asiakkaista on tullut ystäviä ja viikoittain vaihdetaan kuulumisia teattereiden kassalla. Elokuvateatteri on ollut pitkään suvulla. Haluan kunnioittaa ja jatkaa edellisten sukupolvien työtä, Merja Luotola-Maarnela sanoi tuolloin.

Nyttemmin päätös elokuvateatterin sulkemisesta on tehty. Siitä voit lukea lisää täältä.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran IS:n Tähdet-erikoislehdessä lokakuussa 2016.

Tuoreimmat osastosta