IS-reportaasi itärajalta: Nudistit valtasivat vanhan rajan

Julkaistu:

Reportaasi
IS kävi katsomassa, miltä näyttää nykyisin Rajajoella ja Ruostekanavalla – eli itsenäisen Suomen ensirajalla Pietarin lähellä.
Hienohiekkainen ranta Suomenlahdella aivan lähellä Sestroretskia eli Siestarjokea on paikka, jonne laskee mitättömältä näyttävä jokipahanen. Venäjäksi joki tunnetaan tässä kohtaa nimellä Malaja Sestra – Pikkusisko.

Joen alajuoksun lähelle pääsee autolla kuoppaista hiekkatietä, jos ymmärtää kääntyä oikeasta tienhaarasta meren suuntaan Primorskoje shossen valtatieltä. Rannalle on valtatieltä pari kilometriä ja tien vasemmalla puolella kulkee siinä kohtaa Rzhavaja-kanava, suomeksi Ruostekanava.

Paikoitellen Ruostekanava on ohut puronliru ja sen vesi on väriltään punertavanruskeaa. Aivan lähellä merta kanava yhtyy Malaja Sestraan, ja kaikki päättyy pieneen kävelysiltaan aivan meren tuntumassa.


Ei uskoisi, mutta tässä se on. Itsenäisen Suomen kaakkoisin alkupiste vuodelta 1917 – eli legendaarisen Rajajoen yksi vanha haara ja Ruostekanava, joita pitkin Suomen valtakunnanraja kulki vuoteen 1940 asti.

Jatkosodassa suomalaiset palasivat vielä muutamaksi vuodeksi vanhan rajan maisemiin, jotka muuttuivat ankarien taistelujen ja asemasodan näyttämöksi. Kun jatkosota päättyi tappioon vuonna 1944, Suomi menetti lopullisesti vanhan rajansa ja laajat alueet Karjalankannasta Viipurista alkaen.

Siitä hetkestä kestikin viitisentoista vuotta ennen kuin suomalaiset pääsivät livahtamaan turistimatkoiltaan salavihkaa näille samoille rajaseuduille, kun tarkkaan valvotut bussimatkat Viipuriin ja Leningradiin sallittiin vuonna 1958.

Entä mitä löytyy nykyisin Suomen vanhasta ”alkupisteestä”? Siitä, josta näkyy hyvällä säällä Kronstadtin saarelle asti ja jonne Pietarinkin valot siintävät kirkkaina. Ja siitä, jonka liian likeinen sijainti silloiseen Leningradiin nähden johti lopulta "historiallisten virheiden korjaamiseen" talvisodassa, kuten Venäjän presidentti Vladimir Putin vuonna 2013 ilmaisi.

– Se (raja) oli kaikkineen varsin suuri uhka viisimiljoonaiselle kaupungille. Uskon, että silloin (talvisodassa) bolshevikit yrittivät korjata ne historialliset virheet, jotka he tekivät vuonna 1917, Putin sanoi viitaten haastattelussa siihen, että Suomen sallittiin itsenäistyä suuriruhtinaskunnan rajat säilyttäen.

Kun IS etsi vanhaa rajaa viime kesänä, huomio kiinnittyi merenrannan muutamiin auringonpalvojiin, joilla ei ollut yllään rihmankiertämää. Osa heistä jutteli mielellään toimittajalle ja kuvaajalle.

– Tämä on pietarilaisten nudistien ja naturistien perinteinen ranta. Otamme täällä aurinkoa yhä, vaikka viranomaiset ovat tehneet kaikkensa häätääkseen meidät, ilkosilleen riisuuntunut Lena kertoi Jevgenin heittäessä vasta vaatteitaan pois.



– Auringolla on ihmeellinen voima, se pitää nuorena eikä ihokaan vanhene, vaikka niin väitetään. Katsokaa vaikka minun ihoani, joka voi hyvin.

Venäläistietojen mukaan nudistit valtasivat vanhan valtakunnanrajan rannan jo 1960-luvulla, jolloin alastomuuskulttuuri oli Neuvostoliitossa kielletty tabu. Toisessa kommunistivaltiossa DDR:ssä harrastettiin laajasti Freikörperkulturia, mistä neuvostoliittolaisetkin naturistit ottivat mallia ja perustivat oman yhteisönsä vanhan rajan dyyneille miliisien ratsioita uhmaten.

Nykyisin vain harva pietarilainen tietää tarkalleen Rajajoen historian vanhana valtakunnanrajana, mutta Dyynit-nimen he osaavat yhdistää nudistirantaan. Neuvostoaikoina vanhalla rajarannalla toimi useita Dyynit-nimisiä sanatorioita, joista osasta on jäljellä enää hylätyt rauniot, mutta ainakin yksi toimii vielä.


Rajapyykit katosivat

Nudistiranta sai elää hetken kukoistuskauttaan Neuvostoliiton romahdettua, sillä rannalle annettiin jopa virallinen status 1992. Venäjän vapaamielisimpinä vuosina rannalla saattoi ottaa alasti aurinkoa jopa tuhansia ihmisiä päivässä, ja tuolloin he levittäytyivät molemmille puolille Pikkusisko-jokea eli entistä rajavyöhykettä.

Vuonna 2013 rannalla alkoivat oudot muutokset, kun kaivinkoneet saapuivat raivaamaan ja kiveämään rantaa aivan kuin suurta rakennusprojektia valmistellakseen. Vuotta myöhemmin rannan kimppuun kävi pietarilainen kaupunginvaltuutettu Vitali Milonov, joka tunnetaan Venäjän homopropagandalain isänä ja suomalais-venäläisten lapsikiistojen paisuttelijana.

Milonov vaati nudistirannan sulkemista ja alastomien auringonpalvojien häätämistä pois kunnon ihmisten silmistä. Samaan aikaan rannalla jatkuivat yhä joentörmän kunnostustyöt, joita tehtiin selvästikin siinä tarkoituksessa, että naturistien vaalima luonnontilainen maisema tuhoutuisi.



Joenrannan rakennustöiden aikaan rannalla tapahtui myös outo katoamistemppu, kun keskellä hiekkarantaa ollut vanha rajapyykki numero 1 ja hieman sisemmällä maalla ollut rajapyykki numero 2 hävisivät keväällä 2013.

Kyse oli Suomen ja Venäjän rajan vanhoista kivisistä rajamerkeistä, joihin oli kaiverrettu vuosiluku 1910. Tuolloin ne merkitsivät tsaarinaikaisen Venäjän ja Suomen suuriruhtinaskunnan välistä rajaa.

Kun Suomi itsenäistyi, samaiset rajapyykit jäivät merkitsemään uutta rajaa. Ja kun bolshevikkien valtakunta muutti nimensä Neuvostoliitoksi 1922, rajapyykkeihin oli käyty kaivertamassa kirjaimet CCCP.

Julkisuudessa luultiin aluksi, että joku oli yksinkertaisesti käynyt varastamassa rajapyykit. Kun naturistit nostivat asiasta metelin, viranomaiset antoivat asiasta erilaisia selityksiä. Väitettiin, että joentörmää raivanneet rakennustyöläiset olivat vahingossa kaivaneet tolpat ylös ymmärtämättä niiden historiallista arvoa.

Yhä vieläkin liikkuu erilaisia teorioita siitä, miksi rajatolpat kaivettiin maasta. Tällä hetkellä rajapyykit ovat kuitenkin turvassa, ja ne löytyvät parin kilometrin päässä sijaitsevasta Siestarjoen raja -nimisestä bunkkerimuseosta.

– On sääli, etteivät rajapyykit ole historiallisella paikallaan, mutta on hyvä että ne on pelastettu edes jotenkin, alueen historiaa harrastava Dmitri Tsherenkov kertoi.

Kun rajapyykit olivat vielä paikallaan, osa naturisteista vaali niitä kuin aarrettaan, mutta osa suhtautui välinpitämättömästi.

– Pietarista saattoi tulla esimerkiksi auringonpalvojia, jotka käyttivät niitä vaateripustimenaan.

Siestarjoen rajamuseon johtaja Oleg Bushko antaakin ymmärtää, että rajapyykkien ylös kaivaminen oli viranomaisten tarkkaan harkittu pelastusoperaatio.

– Ihmiset lojuivat siellä rannalla näiden seassa, anteeksi vain, kaikki paikat paljaana. Siksi oli parempi tuoda ne tänne turvaan, Bushko ilmoitti.

Tällä hetkellä rajapyykit koristavat ulkomuseon sisäänkäyntialuetta ja pienet karttataulut kertovat niiden historiasta.


Alastomuudesta arestia

Mutta mitä tapahtuu lähivuosina rannalle, jossa edes vanhat rajapyykit eivät ole enää muistuttamassa Suomen entisestä rajasta? Siestarjoki kuuluu nyt Pietarin kaupungin alaisuuteen, joten paine suurkaupungin laajentumiselle on kova.

Tällä hetkellä käynnissä on ainakin yhden ison kerrostalokompleksin rakentaminen aivan merenrannan tuntumaan. Naturistien mukaan vaikuttaa siltä, että taloa tehdään raharikkaille venäläispäättäjille ja heidän sukulaisilleen, sillä muuten kukaan ei saisi rakennuslupaa niin lähelle rantaa.

Samaan aikaan naturistit jatkavat omaa taisteluaan Venäjän viranomaisia vastaan eikä heillä ole aikomustakaan luopua rannastaan. Avoimesta valtataistelusta on merkkinä rannan ilmoitustaulu, jolla viranomaiset ovat yrittäneet kieltää auringonoton alastomana. Kieltoa rikkovia uhataan 15 päivän hallinnollisella arestilla.

Joku on kuitenkin käynyt raaputtamassa taulusta pois juuri ne ratkaisevat sanat, joissa lukee: ”Alastomana oleilu”. Kieltolistalle on tämän vuoksi jäänyt näkyviin vain yksi sana: ”Tupakointi”.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt