Helsinkiläinen murhapolttaja säilytti lompakossaan karmaisevia muistoja uhreistaan

Poliisi pääsi sarjamurhaajan jäljille vasta, kun tämän oma poika soitti ja kertoi epäilyksistään.

Hammasmurhaaja Ismo Junni poltti uhrinsa mökkeihin Helsingin Kivinokalla 1980-luvulla. Junnista itsestään ei ole säilynyt kasvokuvaa.

22.5.2017 7:30

IS esittelee juttusarjassa neljä suomalaista sarjamurhaajaa. Lue myös jutut Häkä-Enskasta ja nailonsukkamurhista.

Uhrien hampaita lompakossa

Ajankohta: 1980–1988.

Tekijä: Ismo Junni (1943–1995).

Surmasi vaimonsa ja neljä ryyppykaveriaan.

Erikoista: Surmien sarja alkoi selvitä vasta 1990, kun Ismo Junnin poika otti yhteyttä poliisiin ja kertoi epäilevänsä, että hänen isänsä surmasi äidin kymmenen vuotta aiemmin.

Kun Pauli Sironen kuoli marraskuussa 1988, se ei herättänyt suurempaa hälinää. Helsingin Sanomissa kuolema oli yhden palstan uutinen:

Vanhahko mies kuoli siirtolapuutarhamökin palossa Helsingissä torstain vastaisena yönä. Palon epäillään saaneen alkunsa mökissä olleesta petrolilämmittimestä.

Mennään muutama vuosi tuosta eteenpäin ja asia on toisin: poliisi oli saanut kytkettyä kuoleman kolmeen muuhun samanlaiseen kuolemaan. Miehet olivat saaneet surmansa Helsingissä Kivinokan kesämaja-alueen mökkipaloissa, mutta palot eivät olleet tapaturmia – heidät oli poltettu elävältä.

Murhapolttaja oli Ismo Junni ja mökkeihin palaneet uhrit hänen ryyppykavereitaan. Ensimmäisen surmatyönsä Junni teki jo vuonna 1980, jolloin hän hukutti vaimonsa kylpyammeeseen. Sekin oli aikoinaan kuitattu onnettomuutena, olihan vaimon kuolemaa edeltänyt alkoholinkäyttö eikä asunnosta löytynyt kamppailun jälkiä. Niin tai näin, poliisin päästyä surmien jäljille Junni tunnusti henkirikokset. Lehdistö antoi hänelle liikanimen ”Hammasmurhaaja”, sillä Junnin tapana oli ottaa talteen uhriensa hampaita ja säilyttää niitä lompakossa. Junni tiettävästi vihasi tuota lempinimeä.

Surmien motiivit jäivät suurilta osin arvoituksiksi. Hän oli kadehtinut erään uhrinsa kaunista vaimoa, ja yhden tyhjän mökin hän selitti tuikanneensa tuleen siksi, koska mökissä oli ”pirun nätti piironki”. Keskeisenä ajatuksena näytti olevan se, että muilla oli kaikkea, hänellä ei mitään.

Junni tuomittiin murhista elinkautiseen vuonna 1992. Hovioikeudessa vaimon kuolema katsottiin törkeäksi pahoinpitelyksi ja törkeäksi kuolemantuottamukseksi, mutta se ei rangaistusta muuttanut.

Junni ehti kärsiä elinkautista nelisen vuotta. Hän kuoli loppuvuodesta 1995 ohitusleikkauksen yhteydessä Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?