Joensuulainen pastori ei ollut koskaan kohdannut samanlaista siunaustehtävää – kysyi hautajaisiin apua alakoululaisilta - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Joensuulainen pastori ei ollut koskaan kohdannut samanlaista siunaustehtävää – kysyi hautajaisiin apua alakoululaisilta

Seurakunta hoitaa vainajan siunaamisen riippumatta siitä, onko paikalla vieraita vai ei.

Hiljaisiksi hautajaisiksi kutsutaan siunaustilaisuutta, johon ei ole osallistumassa vainajan omaisia tai ystäviä. Kuvituskuva.­

8.5.2017 16:32 | Päivitetty 8.5.2017 17:13

Muutamia viikkoja sitten pohjoiskarjalaisen Pyhäselän seurakunnan pastori Kaisa Puustinen sai työtehtävän, jollaista hän ei noin kymmenen vuoden mittaisella työurallaan ollut vielä kertaakaan kohdannut. Puustinen sai kontolleen hiljaisten hautajaisten toimittamisen.

– Siis hautajaisten, joiden varaustiedoissa luki: ei tarvita kanttoria, ei lähiomaisia, ei muistotilaisuutta. Ei muita varauksia kuin minä ja kappeli, jossa ihmisen tomumajan rippeet odottivat lainauurnassa, Puustinen kertoo blogikirjoituksessaan.

Puustinen kertoo Ilta-Sanomille, että hiljaiset hautajaiset eivät ilmiönä ole mikään harvinaisuus, vaan niitä järjestetään esimerkiksi pääkaupunkiseudulla viikoittain. Maalaisseurakunnissa, jollainen myös Pyhäselän seurakunta on, saattojoukottomat siunaustilaisuudet ovat huomattavasti harvinaisempi näky. Tyypillisesti hautajaisissa on aina edes joku vainajan läheinen tai tuttu.

”Ajatus tuntui aivan kamalalta”

Koskaan aiemmin työhistoriansa aikana Puustinen ei ollut joutunut järjestelyvastuuseen hiljaisista hautajaisista, joten ensimmäinen kerta kyseisen työtehtävän edessä sai hänet mietteliääksi ja tunteetkin nousivat pintaan.

– Tuntui hirvittävältä ajatella, että kun ihminen siunataan viimeistä kertaa nimellään, paikalla ei olisi ketään, joka kuulisi sen. Ajatus tuntui aivan kamalalta, Puustinen muistelee.

Seurakunta hoitaa vainajan siunaamisen riippumatta siitä, onko paikalla vieraita vai ei. Kuvituskuva.­

Mukavuusrajan ylittäneet ajatukset saivat pastorin pohtimaan erilaisia ratkaisuja tilanteeseen. Ketkä edes pääsivät arkena keskellä päivää järjestettävään siunaustilaisuuteen?

– Eläkeläisiä ja varttuneempaa väkeä on seurakunta-aktiiveissa paljon, mutta he saattavat joutua käymään hautajaisissa muutenkin aika paljon.

Tilannetta hankaloitti myös se, että matkaa vainajan kotiseurakunnan ja siunauspaikan välille oli kertymässä parisenkymmentä kilometriä. Pastori kertoo kokeneensa kiusalliseksi lähteä kysymään puolitutuilta ihmisiltä, lähtisivätkö he saattamaan itselleen tuntematonta henkilöä viimeiselle matkalle kokonaan toiselle paikkakunnalle.

 Siis hautajaisten, joiden varaustiedoissa luki: ei tarvita kanttoria, ei lähiomaisia, ei muistotilaisuutta. Ei muita varauksia kuin minä ja kappeli, jossa ihmisen tomumajan rippeet odottivat lainauurnassa.

Kiperän tilanteen edessä Puustinen tuli huokaisseeksi ongelmasta kotonaan, alakouluikäisten lastensa kuullen. Perheenäidin yllätykseksi lapset tarjoutuivat lähtemään tuntemattoman vainajan saattoväeksi.

– Siitä se ajatus sitten lähti. Missä sanotaan, että tehtävään olisi jokin ikäraja?

Paikalle pyöräili puoli tusinaa alakoululaista

Puustinen otti yhteyttä lastensa kouluun, josta hän tiedusteli, olisiko oppilailla kiinnostusta osallistua heille tuntemattoman ihmisen hautajaisiin. Ajatus otettiin koululla innostuneesti vastaan ja asiaa käytiin järjestämään. Oppilailta kysyttiin, ketkä haluaisivat lähteä tilaisuuteen ja halukkaille järjestettiin luvat vanhemmilta.

 Tuntui hirvittävältä ajatella, että kun ihminen siunataan viimeistä kertaa nimellään, paikalla ei olisi ketään, joka kuulisi sen. Ajatus tuntui aivan kamalalta

Puolen tusinan 5. ja 6.-luokkalaisen alakoululaisen kohdalla matematiikan oppitunti vaihtui siunaustilaisuuteen Joensuussa. Paikalle ilmaantui polkupyörillä joukko siististi pukeutuneita, hyvin käyttäytyviä nuoria. Yhdessä suntion kanssa Puustinen selvitti tilaisuuden kulun nuorille, jotka olivat tutustuneet laulettaviin virsiin jo ennalta.

– Kaikki meni todella hyvin.

– Palasimme eteistiloihin ja kuulin, että moni oppilas oli päivien aikana miettinyt, kuinka joku voi olla niin yksin, ettei hautajaisissa ole ketään.

Osa puoltaa tempausta – osalta ei heru ymmärrystä

Puustisen koskettava tempaus on saanut runsaasti ylistäviä kommentteja hänen ylläpitämäänsä Toiset ajatukset -blogiin.

Moni kuvailee teon olleen todella kaunis ja kyyneleiden vierähtäneen silmiin siitä lukiessa. Osa puolestaan katsoo, ettei vainajan viimeistä tahtoa olisi kunnioitettu, ja että vieraiden kutsumiseen siunaustilaisuuteen olisi pitänyt olla myös kuolleen lupa.

Puustinen kertoo ymmärtävänsä hyvin sekä itseensä kohdistuvan hehkutuksen että kipakan kritiikin.

”Minä en ainakaan halua, että minun hautajaisissa...”, kielteisen palautteen tyypillinen sävy on kuulunut.

 Palasimme eteistiloihin ja kuulin, että moni oppilas oli päivien aikana miettinyt, kuinka joku voi olla niin yksin, ettei hautajaisissa ole ketään.

– Kerro tuo ihmisille, jotka huolehtivat hautajaisistasi, niin tiedämme sen sitten. Kunnioitamme varmasti tahtoasi kun sen aika on, pastori ohjeistaa.

Myös niille, jotka pelkäävät, että Joensuussa siunatun viimeinen tahto olisi vedetty lokaan, pastorilla on huojentava tieto.

– Paikalle saapui myös yksi virkansa puolesta vainajan kanssa tekemisissä ollut henkilö. Hän piti lasten läsnäoloa aivan mahtavana eleenä. Suorastaan huippujuttuna!

Yhä useampi tulee haudatuksi yksin

Vaikka Puustisella itsellään ei ole asiaa sivuavia tilastoja, hän kertoo kuulleensa työtovereiltaan, että hiljaiset hautajaiset ovat yhä yleisempiä. Moni Suomessa elänyt joutuu lähtemään viimeiselle matkalle ilman, että asiasta ovat välttämättä todistamassa muut kuin pappi ja mahdollisesti hautaustoimiston edustaja. Lähipiiri on poissa.

– Minulle on kerrottu, että Joensuussakin tapauksia on ollut alkuvuodesta selvästi viimevuotista enemmän. Ja näitä tapauksia on käsittääkseni aivan kaikkialla.

Pyhäselän seurakunnassa noin kymmenen vuoden ajan työskennellyt pastori myöntää ihmetelleensä kiinnostuksen määrää, jota hänen tempaukseensa on niin tiedotusvälineissä kuin tavallisten kansalaisten keskuudessa kohdistunut.

– Olen miettinyt sitä, miksi tästä nousi yllättäen tällainen haloo.

– Ehkä tämä on yksi kouriintuntuva osoitus siitä, millaista on olla todella yksin. Huutomerkki. Kuinka yksin ihminen on kun kukaan ei ole edes hautaan saattamassa.

– Epäilen, että iäkkäillä ihmisillä yksinäisyys on vain harvoin oma valinta.

 Kuinka yksin ihminen on kun kukaan ei ole edes hautaan saattamassa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?