Suomensukuisten pakolaisten pahat teot

Julkaistu:

Pakolaisuus
Joinakin vuosina joka toinen Ruotsin vankiloissa istuva oli suomalainen, kirjoittaa Lasse Lehtinen.
Maailmanhistoria on lopulta vain suuri kertomus maahanmuutoista ja kansainvaelluksista. Niihin on aina liittynyt myös muukalaisvihaa ja väkivaltaa. Kansojen, rotujen ja uskontojen elot rauhanomaisesti rinnakkain kerrotaan pikantteina poikkeuksina.

Muiden kansakuntien tapaan meilläkin on huoli maahanmuutosta, etenkin hallitsemattomasta sellaisesta. Tällä hetkellä Suomessa asuu 350 000 ulkomailla syntynyttä henkilöä ja 250 000 ulkomaan kansalaista. Luvut vastaavat kuutta ja neljää prosenttia väestöstä.

Usein unohdetaan, että neljäsosa suomalaissyntyisistä, noin 1,3 miljoonaa, on vaihtanut kotimaata pysyvästi. Ruotsissa meikäläisiä on yli 600 000, kun mukaan lasketaan isovanhempien suomalaisuus. USA:n ja Kanadan suomalaistaustaiset tekevät toisen mokoman.

Talvi- ja jatkosodan jälkeen Suomen uuden rajan sisäpuolelle asutettiin yli 400 000 Karjalan evakkoa, 11 prosenttia silloisesta väkiluvusta. Suhtautuminen siirtolaisiin oli karua. Erityisen vaikeaa heillä oli Vaasan läänissä, josta oli aikanaan lähtenyt Amerikkaan paljon väkeä hakemaan parempaa elämää.

Siirtoväen Huollon Keskuksen tarmokas johtaja Urho Kekkonen lausui radiossa, että siirtoväellä oli jo moraalinenkin oikeus saada suojaa ja ylläpitoa kansanosalta, jonka omaisuus oli pelastettu karjalaisten menetyksillä.

”Ei ole oikein, että pappilaan saadaan siirtoväkeä majoitetuksi vasta poliisin avulla, ei ole oikein, että apteekkari nimittelee siirtoväen lapsia ryssän kakaroiksi, …ei ole oikein, että eräässä kyläkunnassa on seisovana sananpartena: ’Ovatko nuo ihmisiä vai evakuoituja?’”

Kantasuomalaiset luovuttivat maata vastahakoisesti ja pienenkin tilan Karjalassa omistaneet halusivat olla itsenäisiä viljelijöitä. Johannes Virolainen kertoi sukulaisestaan, jolle ison talon isäntä ehdotti muonamiehen paikkaa. Siirtolainen loukkaantui ja sanoi itsekin olevansa isäntä.

”Mikä isäntä sinä olet, eihän sinulla ole aariakaan maata”, ökytalollinen sanoi. Evakko vastasi, että Maalaisliitto oli luvannut hänelle uuden tilan. ”Ja siksi toiseks, enhän mie voi muonamieheks ruveta ko siun muonamiehet on kaikki kommunistii, sie oot tehnt heist tyytymättömii”.

Siirtolaisuuteen liittyvä rikollisuus saa aina huomiota osakseen. Kuluneen kymmenen vuoden aikana maahanmuuttajat ovat olleet epäiltyinä pahoinpitelyistä, seksuaalirikoksista ja ryöstöistä väkimäärään suhteutettuna kaksi kertaa useammin kuin suomalaiset.

Vuosina 1960–1979 Ruotsiin muutti yli 300 000 suomalaista. Suomessa pientilat kylmenivät, maaseutu tyhjeni eikä suurille ikäluokille ollut teollisia työpaikkoja. Ruotsissa sen sijaan oli työvoimapula ja värvärit kävivät paikkakunnilla houkuttelemassa väkeä korkean elintason kansankotiin.

Naapurissa puhuttiin noina aikoina paljon ”itärikollisuudesta”. Joinakin vuosina joka toinen Ruotsin vankiloissa istuva oli suomalainen. Lehdet otsikoivat: ”En finne igen!” KRP:n asiantuntija kävi eduskunnassa lausumassa, että ”jos nyt kaikki suomalaiset juopot, huorat ja narkkarit palaisivat Ruotsista, meillä olisi mittava sosiaalinen ongelma käsissämme”.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt