Kaksi outoa KV-1-tankkia pysäytti hyökkäyksen ja alkoi pitää suomalaisia pilkkanaan elokuussa 1941 - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kaksi outoa KV-1-tankkia pysäytti hyökkäyksen ja alkoi pitää suomalaisia pilkkanaan elokuussa 1941

Neuvostoliiton panssariase tarjosi suomalaisille monia kovia yllätyksiä jatkosodan sytyttyä. Etenkin raskassarjalainen KV-1 eli Klimi oli vaunu, jonka tuhoamiseen suomalaisilla ei juuri eväitä ollut.

27.3.2017 20:02 | Päivitetty 28.3.2017 10:54

Suuri osa KV-1-vaunuista saatiin sotasaaliiksi vuoden hyökkäysvaiheen ja 1942 alkuvuoden taistelujen aikana. Kaksi Klimiä kunnostettiin Suomen ainokaisen panssaridivisioonan käyttöön, ja vaikka niiden lukumäärä olikin vaatimaton, tulivat vaunut tarpeeseen.

Kun raskaan panssarikomppanian ainoat nimellisesti raskaat panssarit olivat entuudestaan talvisodassa kaapattuja T-28:a, Postijunia, niin vähälukuiset KV-1:t ja T-34:t edustivat Suomen ainoita nykyaikaisia, taistelukelpoisia hyvällä aseistuksella ja panssaroinnilla varustettuja taisteluvaunuja.

Talvisodassa ja jatkosodan alussa Neuvostoliiton tärkein vaunutyyppi oli T-26. Katso esittely alla olevalta videolta.

KV-1 sai alkunsa vuonna 1937, kun neuvostojohto totesi puna-armeijan tarvitsevan uuden, erityisesti läpimurtotehtäviin suunnitellun raskaan panssarivaunun. Suunnittelukilpailun tuloksena syntyi kolme raskassarjalaista: SMK, T-100 ja KV-1. SMK ja T-100 olivat kaksitornisia jättiläisiä, huomattavasti kevyemmässä KV-1:ssä oli vain yksi torni.

Protyyppien testeissä KV pärjäsi jättivaunuja paremmin, ja kaikki kolme tuotiin myös talvisodan taisteluihin kunnon käyttötestiin. Yksikään ei kuitenkaan pärjännyt tositoimissa erityisen hyvin, sillä yhä prototyyppiasteella olevat vaunut eivät aina päässeet edes etulinjaan saakka.

Kun ne pääsivät, tulokset eivät kaikkia mairitelleet, ja 55 tonnin painoinen SMK jäi odottamaan talvisodan loppua ei-kenenkään-maalle miinaan ajaneena. KV-1 onnistui kuitenkin pääsemään taistelukosketukseen, jolloin raskaan vaunun todettiin kestävän hyvin sekä panssarintorjunta-aseiden osumat että panssarimiinat.

Raskaasta kolmikosta SMK ja T-100 hylättiin, mutta KV-1 hyväksyttiin sarjatuotantoon. Vakiomalli aseistettiin 76 millimetrin kanuunalla, mutta siitä tehtiin myös vielä raskaampi KV-2, jonka massiiviseen torniin istutettiin 152 millimetrin haupitsi.

Jatkosodan alkaessa Neuvostoliitolla oli 639 KV-1- ja 300 KV-2-panssarivaunua. KV-2:n tuotanto lopetettiin jo vuoden 1941 aikana, kun liikkuvaksi bunkkeriksi suunniteltu vaunu ei soveltunutkaan salamasotaan.

Baked Klimiby PetriParkkinenon Sketchfab

Molemmat vaunut olivat kuitenkin ikäviä yllätyksiä niin Suomen kuin Saksan armeijoille. Niiden lähes läpäisemätön panssarointi kesti niin panssarien kuin panssaritorjunta-aseiden suoran tulen, eikä piitannut tykistökeskityksistäkään.

Suomalaisten sotasaaliina saama KV-1-panssari.­

Tuhottu KV-1 suomalaisten asemissa.­

Eräskin KV-2 pysäytti yksinään Saksan 6. panssaridivisioonan Liettuassa kahdeksi päivää. Vaunu saatiin tuhottua vasta sen piirityksen ja armottoman rumputulen turvin tuodun 88-millimetrisen ilmatorjuntatykin laukauksella.

Vaikeuksia riitti suomalaisillakin. 27.8.1941 jalkaväkirykmentti 50:n hyökkäys pysähtyi Jessoilan lähellä olevien linnoitteiden eteen, minkä jälkeen alkoi suomalaisjoukkojen piina ennennäkemättömän neuvostopanssarijätin kynsissä. Ensimmäistä kertaa kohdattua KV-1:tä ammuttiin yli 40 kertaa panssarintorjuntakiväärillä, mutta jätti vain ravisteli ammukset niskastaan ja jatkoi suomalaisten ampumista.

Pian paikalle tuli toinenkin jättipanssari, ja yhteistuumin kaksikko esti niin kaikki suomalaisten etenemis- kuin tuhoamisyritykset. Edes raskaamman kenttäkanuunan täysosuma ei riittänyt. Se kuitenkin jo ärsytti neuvostopanssarin miehistöä sen verran, että nämä hyökkäsivätkin suomalaisten asemiin, valtasivat tykkiaseman ja hinasivat tykin omille linjoilleen.

KV:n kohtaloksi koituivat suomalaisten miinoitukset. Tosin panssari oli ajanut niihin aiemminkin, mutta lopulta telaketju petti. Miehistö taisteli viimeiseen ammukseen saakka ja sytytti lopuksi vaununsa tuleen.

Suomalaisjoukot pääsivät lopulta etenemään, mutta siinä se lähemmäs 50 tonnin jättiläinen kökötti, keskellä tietä, palaneena. Sitä ei pystytty siirtämään millään, joten lopulta suomalaisten oli levennettävä tietä ja kierrettävä se.

KV-1 oli tehokas ase itärintamasodan kahtena ensimmäisenä vuonna, ja perinteisestä neuvostoliittolaisen panssarivaunurakentamisen ja -suunnittelun aiheuttamista ongelmistaan huolimatta tehokas myös taistelukentällä. Mutta vaunuja vaivasivat tekniset ongelmat, ja suurin osa KV-tappioista tuli taistelujen ulkopuolella, kun rikkoontuneita tai vaurioituneita vaunuja ei ehditty korjata ja ne jäivät etenevien saksalaisjoukkojen käsiin.

Vuonna 1942 neuvostoliiton sotateollisuus oli jo ehtinyt osittain toipua vetäytymisvaiheen shokista ja tuotantolaitosten evakuoinnista selustaan.

Sodanjohdon analyysien myötä raskaan sarjan panssarivaunut eivät loppujen lopuksi olleet riittävän kyvykkäitä itärintaman nopealiikkeisessä sodankäynnissä. KV-1 oli mekaanisesti epäluotettava, hankala huoltaa ja hidas, minkä lisäksi sen valmistaminen oli tuntuvasti T-34:ää kalliimpaa. Lisäksi raskaan panssarin pääase oli sama kuin erittäin tehokkaaksi havaitussa - ja halvemmassa T-34:ssä.

Katso T-34-vaunun esittely alla olevalta videolta.

KV-1:n jatkokehitys tyssäsikin lopulta yksinkertaiseen matematiikkaan.

Se ei ollut kustannustehokas sotakone, vaan halvemmilla T-34:llä saatiin aikaan sama vaikutus mutta edullisemmin. T-34 pääsi myös varmemmin taistelukentälle ja sieltä pois.

Sama huomattiin Suomessakin, sillä KV-1 vaati perusteellisen huollon 200 tunnin jälkeen, T-34 vasta 300:n. Suomalaisklimejä vaivasi myös krooninen varaosapula.

KV-sarjan pohjalta kehitettiin kuitenkin muun muassa raskas rynnäkkötykki SU-152/JSU-152, pieni määrä 85 millimetrin kanuunalla varustettuja KV-85:a sekä sodan lopussa valmistuneet IS-2- ja IS-3-vaunut. 122 millimetrin kanuunalla varustetut raskaat vaunut tehtiin erityisesti haastamaan saksalaisten uudet Panther- ja Tiger-panssarit.

Käytännössä KV- ja IS-sarjan panssarivaunut olivat viimeisiä ensimmäisen maailmansodan vuosina kehitetyn raskaan panssarivaunukonseptin jälkeläisiä puna-armeijan riveissä. Raskaita vaunuja valmistettiin tuhansittain vielä sodan jälkeenkin, mutta tuotantoon hyväksyttiin vain muutama uusi raskas vaunutyyppi.

Panssarimuseossa on näytteillä kaksi Klimiä.­

1950-luvulla niin idässä kuin lännessäkin nousi pinnalle nykyaikaisen taistelupanssarin käsite, jossa keskiraskaan vaunun liikkuvuus yhdistettiin raskaan vaunun tulivoimaan ja panssarointiin.

Suomessa molemmat Klimit palvelivat jatkosodan päättymisen jälkeen vielä Lapin sodassa, minkä jälkeen ne siirrettiin koulutuskäyttöön. Lopullisesti vaunut poistettiin kalustoluettelosta vuonna 1955.

Suomen Panssaridivisioonan parasta kalustoa kesällä 1944 olivat saksalaiset rynnäkkötykit. Katso video alla.

IS on aiemmin esitellyt myös kylmän sodan ajan tankkikalustoa. Katso alla olevalta videolta esittely ruotsalaisesta S-vaunusta.

KV-1

Miehistö: 5

Aseistus: 76 mm panssarikanuuna, 3 pikakivääriä.

Suurin nopeus: 35 km/h

Moottori: 12-sylinterinen 550 hv diesel

Paino: 48 tonnia

Vaunun ja tornin pääpanssari: 75-120 mm

Vanhoihin taisteluvaunuihin Parolan Panssarimuseossa, jonka vaunuja käytetään säännöllisesti myös yleisötapahtumissa. Panssarimuseo jatkaa tankkikatos-keräystään, jonka tavoite on rakentaa museon rinteessä ulkoilmassa olevien panssarien suojaksi valaistu sääsuojakatos.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?