”Smurffilelut olivat demonien vallassa ja liikkuivat” – uutuuskirja paljastaa karun totuuden Suomen uskonnollisista yhteisöistä - Kotimaa - Ilta-Sanomat

”Smurffilelut olivat demonien vallassa ja liikkuivat” – uutuuskirja paljastaa karun totuuden Suomen uskonnollisista yhteisöistä

Epäterveissä uskonnollisissa yhteisöissä pelkoa käytetään koossa pitävänä liimana, tietää hengellisistä peloista ja pelottelusta kirjan kirjoittanut Aila Ruoho.

7.3.2017 8:03

”Milloin isoveljeni huoneesta kuului outoja ääniä, lamput syttyivät itsekseen tai tavarat siirtyivät itsekseen. Omissa harhoissaan äitini on jopa hävittänyt yhden cd-levyni ’koska se kuumeni sitä soitettaessa’, jolloin siinä täytyi olla demoni! Ne olivat todella suuri pelon aihe, ja niitä vastaan piti rukoilla iltaisin”, kuvailee nimimerkki Okra Jehovan todistajien demonien pelkoa Aila Ruohon tänään tiistaina ilmestyneessä kirjassa Pyhät, pahat ja pelokkaat – Pelko ja itsetuhoisuus hengellisissä yhteisöissä.

Epäterveissä hengellisissä yhteisöissä lapset kasvavat monenlaisten hengellisten pelkojen ja uhkakuvien ympäröimänä.

Yhteisön jäsenten pelottelu jatkuu nuoruudessa ja aikuisiällä, koska se on tehokkaaksi havaittu tapa pitää lauma koossa, Ruoho kuvailee.

– Sellaisessa kontrolloivassa, tiiviissä yhteisössä, jossa jäsenet eivät uskalla sanoa omaa mielipidettään, eivät uskalla ajatella tai käyttäytyä kuin tietyllä tavalla, täytyy olla tietynlainen pelote.

 Tiedossani on suomalaisessa pikkukaupungissa vaikuttava 50 jäsenen seurakunta, josta kolme nuorta joutui samaan aikaan psykiatriselle osastolle ja yksi heistä tappoi itsensä.

– Jos pelotetta ei ole, niin jäsenet saattavat lähteä ulkopuolelle katsomaan ja huomata, että siellähän onkin ihan normaalia. Kun ihminen pelkää ulkopuolista ja ajattelee, että kaikki hyvä on yhteisön sisällä, hänen on hirvittävän vaikea luoda suhteita muihin ihmisiin, Ruoho kertoo.

Aila Ruoho on kirjoittanut useita kirjoja hengellisestä väkivallasta.

Ruoho jaottelee kirjassaan hengelliset pelot seuraaviin alaryhmiin: kuolemaan ja kadotukseen, Jeesuksen paluuseen ja nykyisen yhteiskunnan tuhoon, pahoihin henkiin, rankaisevaan Jumalaan, kristittyjen vainoihin, veren pelkoon, syntiin, epäilyn ja lankeamisen tunteisiin, ajatuksien sekä tekojen tasolla, jäseniin kohdistuvaan kurinpitoon sekä karttamiseen ja hylkäämiseen.

 Kun ihminen pelkää ulkopuolista ja ajattelee, että kaikki hyvä on yhteisön sisällä, hänen on hirvittävän vaikea luoda suhteita muihin ihmisiin.

Hän kuvaa kirjassaan hengellisiä pelkoja ja pelottelua kymmenessä uskonnollisessa yhteisössä. Esimerkiksi nimimerkki Kauri kertoo, että Jehovan todistajien piirissä liikkui tarina riivatuista leluista:

”Suosittu tarina oli, että smurffilelut olivat demonien vallassa ja liikkuivat itsekseen. Toinen variaatio oli, että smurffikuvioidun tapetin takia lapsi heräsi aamuisin naarmuilla ja oletus oli, että smurffinkuvat olivat ne yöllä käyneet tekemässä. Tarinan mukaan lapsen isä oli piiloutunut lapsen huoneen vaatekaappiin ja ihan omin silmin nähnyt, miten smurffinkuvat heräsivät eloon, laskeutuivat tapetilta lattialle ja kipittivät lasta raapimaan.”

Varttui vanhoillislestadiolaisessa perheessä

Kirjailija varttui itse vanhoillislestadiolaisessa perheessä, kunnes 9-vuotias tyttö ja hänen äitinsä erotettiin liikkeestä. Erottaminen tapahtui sen jälkeen, kun aikuinen isosisko oli liittynyt Jehovan todistajiin.

Ruoho ei muista juuri itse kokeneensa lapsena hengellisiä pelkoja.

– Minulle on jäänyt mieleen, että kun äitiä ja isää puhuteltiin 1970-luvulla, meillä kävi kotona yksi vanhoillislestadiolainen mies. Hän oli hyvin vihainen ja puhui kovalla äänellä vanhemmilleni, ja muistan, että pelkäsin sitä ihmistä ja sitä tilannetta. Mutta en muista, että olisin koskaan pelännyt helvettiä, Jumalan rangaistusta tai demoneja lapsena tai nähnyt hengellisiä painajaisia.

Sen sijaan pienestä lapsesta asti pelon ilmapiirissä kasvaneille hengellisistä painajaisista tulee säännöllisiä yövieraita. Moni näkee painajaisia vielä vuosia yhteisöstä lähtemisen jälkeen.

Jos lapsi pelkää ja ahdistuu, eivätkä vanhemmat reagoi siihen, osa saattaa alkaa oirehtia itsetuhoisella tavalla.

– Jotkut lapset saattavat oireilla viiltelemällä, masentumalla tai ahdistumalla, jos pelko on jokapäiväistä ja painostavaa.

Tulimeri ja helvetti

Esimerkiksi lestadiolaisten aikuisille suunnatuissa vahvoissa saarnoissa puhutaan tulimerestä ja helvetistä. Jehovan todistajat taas opettavat tulevista vainoista, demoneista ja harmageddonista.

Uskonnollisissa tilaisuuksissa lapset ovat mukana ja heidän oletetaan seuraavan puheita pienestä pitäen.

– Kaikista eniten pelkoja on Jehovan todistajilla. Eräs entinen todistaja kertoi minulle, että kun he ostivat vaimon kanssa kirpputorilta pienen pöydän ja toivat sen kotiin, he alkoivat miettiä, että mitä jos tässä onkin pelattu aakkoslaudalla ja tässä onkin demoni. Heidän piti heittää se pöytä pois.

Masennusta, pelkoja, painajaisia, itsemurhia

Kirjoittamalla hengellisestä väkivallasta Ruoho haluaa puuttua yhteisöjen epäkohtiin, jotka aiheuttavat jäsenille ahdistusta, masennusta, painajaisia, pelkoja ja jopa itsemurhia. Itsetuhoisuus on tiukasti kontrolloiduissa yhteisöissä verrattain yleinen oire, kun liikkeestä eroamista pidetään vielä tukahduttavaa yhteisöä huonompana vaihtoehtona.

Eniten mainintoja itsemurhista Ruoho sai Jehovan todistajilta. Todistajat eivät usko kuoleman jälkeiseen elämään, helvettiin tai sieluun. Nämä asiat suojelevat toisissa kristillisissä yhteisöissä ihmisiä itsemurhalta, kirjailija uskoo.

– Yksikin itsemurha tuntuu oudolta yhteisössä, joka sanoo, että heillä on paratiisi maan päällä, ja että he ovat maailman onnellisimpia ihmisiä.

– Tiedossani on suomalaisessa pikkukaupungissa vaikuttava 50 jäsenen seurakunta, josta kolme nuorta joutui samaan aikaan psykiatriselle osastolle ja yksi heistä tappoi itsensä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?