Pitkäaikaistyötön Ulpu, 52, jätti työhakemuksestaan iän kokonaan pois – ääni työnantajan kellossa muuttui heti: kutsuttiin haastatteluun

Julkaistu: , Päivitetty:

Moni yli 50-vuotias pitkäaikaistyötön jää keikkumaan epäonnisen työnhaun ja eläketoiveiden väliin.
Moni tässä tilanteessa oleva kokee, että työnantajat pitävät liian vanhana, mutta eläkkeelle on kuitenkin liian nuori.

Metalliteollisuuden työnjohtajana 30 vuotta työskennellyt 59-vuotias Matti on ollut työttömänä puolitoista vuotta. Ansiosidonnainen loppuu toukokuussa ja töihin olisi muutenkin mukava palata.

– Työpaikkoja täällä Varsinais-Suomessa pitäisi olla, mutta ne on varmaan tarkoitettu nuoremmille, kertoo Matti, joka ei ole saanut kertaakaan kutsua edes haastatteluun.

Hän on lähestynyt työnantajia, joilla pitäisi olla kova pula työntekijöistä.

– Kuulin rekrytointimessuilla, että eräs työnantaja ottaa töihin 1959-60 syntyneitä, mutta ei sitä vanhempia, joten hakemustakaan ei kannata laitaa.

– Taitaa olla muillakin firmoilla samanlainen suunta – ei enää ”vanhuksia” töihin. TE-toimiston sivuillakin haetaan usein nuorempaa työnjohtajaa.

 

Totta kai minulla on tietokone ja älypuhelin! Kysymys loukkasi minua, tunsin itseni vanhaksi ja hyödyttömäksi.

Jos töitä ei löydy, Matti on todennäköisesti seuraavat neljä vuotta peruspäivärahalla, sillä hän ei pääse vielä eläkkeelle.

– Jos pääsisi eläkkeelle, olisin pois pitkäaikaistyöttömien listalta, ja tilastot näyttäisivät paremmilta.

”Yksi vastaus kymmentä hakemusta kohden”

53-vuotias kuljetusalan pitkäaikaistyötön Hannu” taistelee saman asian kanssa.

– Pätevyydet ja luvat ovat kaikki kunnossa, mutta jos nuorempia on tarjolla niin ne palkataan, koska niitä voidaan höynäyttää esimerkiksi pienemmällä palkalla. Eikä tarvitse maksaa ikälisiä, hän toteaa.

Aiemmin Hannu laittoi kymmeniä hakemuksia ympäri Suomen netin kautta löytämiinsä yrityksiin.

– Vastauksia tuli yksi kymmentä hakemusta kohden. Viesti oli, että juuri nyt ei ole tarjota töitä, Hannu kuvailee tilannettaan.

 

Paikan sai 26-vuotias henkilö, jolla oli vähemmän työkokemusta ja koulutusta.

Samansuuntaisia ajatuksia on Erjalla.

– Olen syntynyt kai kivikaudella, vuonna 1964, tuumaa pitkäaikaistyötön nainen.

Erja kertoo käyneensä juuri työhaastattelussa, jossa vastaan tuli pysäyttävä kysymys: häneltä kysyttiin, osaako hän käyttää tietokonetta ja mahtaako hänellä olla älypuhelin.

– Totta kai minulla on tietokone ja älypuhelin! Kysymys loukkasi minua, tunsin itseni vanhaksi ja hyödyttömäksi, Erja harmittelee.

Jaana, 55, pitää ikäänsä suurimpana syynä

55-vuotias eteläsuomalainen Jaana on ollut määräaikaisissa työsuhteissa vuodesta 2011. Välillä hän on ollut työttömänä muutamia kuukausia ja jonkin verran myös osa-aikaisissa työsuhteissa.

Hänkin kokee työnhaun olevan ongelmallista iän vuoksi.

– Työurien pidentämisestä puhutaan paljon, mutta todellisia muutoksia ei tehdä. Olen usein ollut jopa pätevin hakija, mutta en ole saanut kutsua edes työhaastatteluun.

 

Ja tietysti työttömänä saa jatkuvasti kuulla, kuinka huono ja laiska on.

Määräaikaisuuksien ja päivärahan kanssa venkslaamiseen väsyneen Jaana kokemus TE-toimistosta ei ole hyvä.

– Suuri ongelma on, että päivärahat saattavat roikkua palkanmaksun yhteydessä jopa kaksi kuukautta. Onneksi minulla on mies, jolla on säännölliset tulot.

– Olen todella väsynyt siihen, että todellisia syitä ja esteitä edes pyritä purkamaan.

Ulpu, 52, päätti jättää ikänsä pois hakemuksesta

Pitkäaikaistyötön 52-vuotias Ulpu on saanut viimeisten vuosien aikana työttömien yhdistyksen kautta noin 3–4 kuukauden työpätkiä vuosittain.

– Muualta hakemukseni eivät saa minkäänlaista vastakaikua, kun laitan ikäni hakemukseen.

Sitten Ulpu laati työhakemuksen, jossa hän jätti yhden asian kokonaan mainitsematta: ikänsä.

– Kuukausi sitten jätin ikäni pois, ja sain kutsun haastatteluun.

– Siellä huomasi, että minusta haluttiin mahdollisimman nopeasti eroon. Paikan sai 26-vuotias henkilö, jolla oli vähemmän työkokemusta ja koulutusta.

Ulpu ei koe saaneensa TE-toimistosta apua.

– Minuun otetaan sieltä seuraavan kerran yhteyttä heinäkuussa. Uskon kuitenkin, että löydän vielä jostain työtä, ja sen minä löydän itse!

Jaana Mäkelä kertoo työttömänä ollessaan lähettäneensä vähintään 200 työhakemusta, mutta on päässyt ainoastaan kolmeen työhaastatteluun. Syyksi hän epäilee ikärasismia ja sitä, että työnantajat eivät palkkaa pitkäaikaistyöttömiä.

– Koulutuksen puutteesta se ei voi olla kiinni. Olen merkonomi, tekstinkäsittelijä, varastonhoitaja, logistiikkainsinööri ja opiskelen tällä hetkellä ammatilliseksi opettajaksi.

– Ei aina tiedä itkisikö vai nauraisiko, kun näkee tehtävään valitun koulutus- ja työtaustan, Mäkelä kuvailee.

Hän arvelee, että jossain vaiheessa hänen on hyväksyttävä se, että ei tule enää työllistymään.

– Käyhän se itsetunnon päälle, ettei mikään yrittäminen auta. Ja tietysti työttömänä saa jatkuvasti kuulla, kuinka huono ja laiska on.

”Riitta” on tehnyt toimisto- ja myyntityötä koko ikänsä. Viimeisin toimistoalan työ loppui vuonna 2013.

Riitta alkoi miettiä alanvaihtoa 52-vuotiaana.

Nyt 55-vuotias Riitta valmistui lähihoitajaksi vuosi sitten. Töitä on riittänyt valmistumisesta saakka ja hän sai vakituisen paikankin.

– Ongelma on nyt se, että en tiedä miten kauan jaksan kolmivuorotyötä. Olen sopeutunut jotenkin, mutta ala on raskas. Päivätyöhön haluan vielä vaihtaa, os saan sen mahdollisuuden. Työttömäksi en haluaisi jäädä.

Onko sinulla kokemuksia vastaavasta? Ota yhteyttä miikka.hujanen@iltasanomat.fi

Otsikkoa muokattu kello 9.29.