Noora, 24, sai aina pelätä isän raivokohtauksia – ”Äiti makasi lattialla ja isä potki häntä” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Noora, 24, sai aina pelätä isän raivokohtauksia – ”Äiti makasi lattialla ja isä potki häntä”

Omistushaluinen isä määräsi Nooran käyttämään rumia vaatteita, koulussa alettiin pilkata rumaksi ja läskiksi. Kotona häntä lyötiin kepillä ja uhkailtiin helvetillä.

Noora kertoo perheensä joutuneen isän raivokohtausten uhriksi.­

4.3.2017 19:20

Tampereella asuva Noora, 24, (nimi muutettu) muistaa lapsuudestaan, miten hän joutui olemaan aina peloissaan.

Noora pelkäsi kotona. Noora pelkäsi koulussa.

Nooran isä on syyrialainen ja äiti suomalainen. Isä oli omistushaluinen ja rajoitti tyttärensä tekemisiä.

Noora ei saanut leikkiä poikien kanssa. Hän ei saanut tuoda kavereita kylään, ei edes tyttökavereita.

Isä sai raivokohtauksia, jos hän näki Nooran kampaavan hiuksia tai pukeutuvan kauniisti.

– Menin rumissa vaatteissa ja tukka takussa kouluun. Se johti siihen, että minua alettiin pilkata koulussa.

– Minua ei koskaan otettu leikkeihin mukaan. Sain seistä pihalla yksin. Muut osoittelivat ja naureskelivat. Sain kuulla, miten olen läski, ruma ja tyhmä.

Noora muistaa isästään vain, että isä oli aina vihainen ja täysin arvaamaton. Isä sai raivokohtauksia pienemmästäkin asiasta.

Kerran isä suuttui, kun Noora ei käyttänyt hänen ostamiaan lenkkareita. Oli talvi ja kurakeli. Noora oli valinnut kunnon talvikengät. Isä raivostui tästä.

– Isä repi hiuksista ja käytti keppiä. Hän antoi kepistä selkään ja löi päähän.

Nooran isä oli muslimi. Uskonto aiheutti omat paineensa.

– Isä aina uhkaili, miten joudun helvettiin, kun tein hänen mielestään jotain väärin.

Noora kertoo, että helvetillä pelottelu ja isän raivarit jättivät häneen isot arvet. Hän muistaa, miten kotiin mennessään hän aina tärisi. Koskaan ei tiennyt, minkälaisia raivokohtauksia isä saa.

– Aina kun tuli kova stressitila, aloin raapia sormiani niin, että kädet olivat aivan verillä. Vieläkin on niin, että jos tulee stressiä, alan raapia ihoa.

Äidilleen tai koulukuraattorille Noora ei uskaltanut kertoa ahdistuksistaan.

Tilanne helpottui, kun Nooran äiti ja isä erosivat. Noora jäi äitinsä luo asumaan.

Vanhempien erotilanteesta Noora näkee vieläkin painajaisia.

Noora muistaa, miten äiti oli laittanut eron vireille, mutta joutui vielä asumaan isän kanssa yhdessä, sillä uutta asuntoa ei ollut löytynyt. Isä oli raivoissaan avioerosta.

Kerran isä komensi Nooran omaan huoneeseensa ja alkoi sitten uhkailla Nooran äitiä.

– Äiti sylkäisi isän päälle ja isä kävi äitiin käsiksi. Näin, miten äiti makasi lattialla ja isä potki häntä. Itkin ja menin vanhempien väliin. Sitten isä tilasi taksin ja otti minut mukaansa. Pelkäsin, mitä äidille on tapahtunut. Hän jäi maahan makaamaan. Hän olisi voinut olla vaikka kuollut.

Noora pääsi palamaan parin päivän kuluttua äitinsä luo.

Nooran elämä alkoi pikku hiljaa selkeytyä, kun hän 12-vuotiaana jäi äitinsä kanssa kahdestaan asumaan. Hän alkoi kertoa äidilleen isän raivokohtauksista ja koulukiusaamisesta.

– Äiti oli järkyttynyt ja pahoillaan tapahtuneista.

Ala-asteen jälkeen koulussa alkoi olla helpompaa.

Nooraa ei yläasteella enää kiusattu. Hän alkoi saada kavereita ja nähdä elämässä hyviäkin puolia.

Noora sanoo, että suureksi avuksi teinivuosina hänelle oli metallimusiikki. Noora oppi purkamaan pahaa oloaan kuuntelemalla metallimusiikkia. Musiikki käsitteli aggressioita, jotka olivat Nooralle tuttuja.

Noora on nyt kahden lapsen äiti. Hän muutti Helsingistä Tampereelle.

– Halusin, että lapset kasvavat jossakin muualla kuin Helsingissä. Tampere on hyvä paikka. Olen oppinut nauttimaan elämän pienistä asioista.

Isäänsä Noora ei ole ollut yhteydessä moneen vuoteen. Hän ei tiedä, missä isä nykyisin asuu.

Noora haluaa kertoa tarinansa rohkaisuksi muille. Hän sanoo, että kaikesta voi selvitä.

– Elämässä on paljon hyvää. Mikään paha ei kestä ikuisesti.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?