Kotimaa

Huoltajuusriidasta tuli ennennäkemätön selkkaus Suomen ja Venäjän välille – näin Paavo Salonen ja Anton-poika elävät nyt

Julkaistu:

Yhdeksän vuotta sitten Venäjälle kaapatun Antonin isän välit pojan äitiin ovat tänä päivänä lämpimät.
Paavo Salosen, 73, kädenpuristus on jämäkkä ja katse rauhallinen. Teini-ikää lähestyvä Anton tervehtii toimittajia ujosti. Vuosien mediahiljaisuuden jälkeen Paavo Salonen suostuu kertomaan Ilta-Sanomien pyynnöstä, mitä isälle ja pojalle kuuluu nyt.

Kaksi vuotta sitten Paavo ja Anton Salonen muuttivat Kokemäeltä kerrostalokolmioon Harjavallan keskustaan. Uudessa kotikaupungissa ovat kaikki palvelut kävelyetäisyydellä, Paavo Salonen kehuu. Antonin paras kaveri jäi Kokemäelle, mutta onneksi naapurikaupunkiin pääsee junalla kymmenessä minuutissa.

– Poika on ollut aina niin kiltti, ettei meillä ole ollut mitään ongelmia. Luulen, että pääsen murrosiästä hyvin läpi niin kuin kahden vanhemmankin pojan kohdalla pääsin, Paavo Salonen miettii.

Nyt 13-vuotias Anton käy Harjavallan yläkoulun seitsemättä luokkaa. Uudesta kodista kouluun on vain 250 metrin matka pienen metsikön läpi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Viihdyn hyvin Harjavallassa ja olen saanut täältä kavereita. Koulussa pidän eniten fysiikasta ja liikunnasta, Anton kertoo.


Vapaa-ajallaan Anton harrastaa sählyä ja pelaa tietokoneella. Jalkapalloharrastus jäi sen jälkeen, kun poika tajusi, että se olikin ollut enemmän isän kuin pojan juttu.

– Vanhempien ei pidä painostaa lapsiaan mihinkään harrastukseen, vaan pitää antaa lasten itse päättää, miettii kolmen pojan isä ja neljän lapsenlapsen isoisä.

Paavo Salonen ei ole pariin vuoteen avannut tietokonettaan.

– Vihapostia tuli niin paljon, että kyllästyin koko touhuun aivan täysin.

Maaliskuussa tulee kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun äiti kaappasi neljävuotiaan Antonin Tampereelta tuntemattomaan osoitteeseen Venäjälle. Toukokuussa 2009 Paavo Salonen toi viisivuotiaan poikansa diplomaattikilvin varustetun auton takakontissa takaisin rajan yli Suomeen ja Kokemäelle.

– Anton löytyi 500 kilometrin päästä Moskovasta Ural-vuorten kupeesta. Äiti kauhistui, että miten te tänne löysitte, mutta Anton oli valmis lähtemään heti minun kanssani kotiin.

Yksityisen perheen huoltajuusriidasta kehkeytyi ennennäkemätön diplomaattinen selkkaus Suomen ja Venäjän välille. Kymmeniin oikeudenkäynteihin kului loputtomasti aikaa ja rahaa. Oikeutta käytiin paitsi Suomessa, myös neljä kertaa Venäjällä. Kaikissa tapauksissa venäläinen oikeusistuin kääntyi suomalaisen isän puolelle.

– Jos oikeudenkäynnit olisivat Suomessa samanlaisia kuin Venäjällä, se olisi ollut paljon helpompaa. Siellä ei suvaittu yhtään valehtelua, eikä kuultu todistajia. Vain dokumentit otettiin huomioon.


Huoltajuuskiistan ollessa kiihkeimmillään Paavo Salonen saattoi poikansa kaappausuhan vuoksi joka päivä kouluun. Sittemmin tilanne on muuttunut täysin. Joka lauantai isä ja poika käyvät Antonin äidin luona Tampereella. Kun Paavo Salonen lyyhistyi helmikuun alussa eteisen lattialle ja joutui keuhkokuumeen vuoksi viikoksi sairaalaan, äiti tuli hoitamaan Antonia Harjavaltaan.

Eronneiden puolisoiden välit ovat tänä päivänä niin hyvät, että muutama vuosi sitten koko perhe kävi yhteisellä lomamatkalla Tallinnassa. Ensi kesänä isä aikoo viedä poikansa jälleen ulkomaan matkalle. Todennäköisesti myös Antonin äiti tulee mukaan, Paavo Salonen sanoo.

– En ole koskaan halunnut vieraannuttaa Antonia äidistään. Meidän välillä ei ole kaunaa, enkä halua mitään riitaa. Hän on kuitenkin Antonin äiti.

Vaikka matkustelu kuuluu tulevaisuuden suunnitelmiin, Paavo Salosella ei ole aikomustakaan lähteä enää Venäjälle. Vaikka tavalliset venäläiset ovat olleet ystävällisiä, itänaapurin viranomaisiin hän ei luota. Kun isä toi Antonin vuonna 2009 takaisin kotiin, poika oli reilun vuoden Venäjällä olon jälkeen unohtanut suomen kielen. Tänä päivänä Antonilla ei ole Venäjän kansalaisuutta, eikä hän puhu venäjää. Sen sijaan tietokonetta pelatessa pojan englannin kielen taito on kehittynyt kohisten.

Kuohujen tasaannuttua isän ja pojan arki on tasaisen turvallista. Nyt isä toivoo vain, että Anton käy koulut loppuun. Vielä matemaattisesti lahjakas poika ei tiedä, mitä haluaa tehdä isona. Aikaa on, sillä vasta reilun kahden vuoden päästä hänen pitää tehdä päätös lukion ja ammattikoulun välillä.

Noin kaksi viikkoa sitten selvisi, ettei korkein oikeus myönnä valituslupaa suomalaiselle virkamiehelle, joka salakuljetti Antonin ja Paavon Pietarista Suomeen. Pietarin pääkonsulaatissa työskennellyt erityisasiantuntija tuomittiin hovioikeudessa virkavelvollisuuden rikkomisesta 60 päiväsakkoon, josta kertyi hänen tuloillaan maksettavaa 4 140 euroa. Paavo Salonen on pahoillaan perhettä hädän hetkellä auttaneen diplomaatin puolesta.

– Haluan sen joskus maksaa hänelle takaisin. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen.