Kotimaa

Professori löi pöytään synkkiä lukuja koululaisten todellisuudesta: ”Heistä ei ole reippaiksi partiopojiksi”

Julkaistu:

PISA-PANEELI
Lasten todellisuus on järkytys pumpulissa kasvaneille opettajille.
15-vuotiaiden koulutaitoja mittaavat Pisa-tulokset eivät parane ainakaan suoraan sillä, että opetukseen syydetään lisää rahaa. Jyväskylän yliopiston Pisa-paneelissa selvisi, että syyt Suomen heikentyneisiin tuloksiin ovat monimutkaisia – ja niiden ratkaisemiseen tarvitaan uudenlaisia keinoja.

Jos päättäjien pitäisi johonkin sijoittaa, niin yhteiskunnan eriarvoisuuden vähentämiseen. Tähän viittaavat Pisa-tutkimuksen taustatiedot, joiden mukaan kehnoista perheoloista lähteneiden suomalaiskoululaisten tulokset ovat entistä heikommat.


Esimerkiksi tieto oppilaan kotitaustan vaikutuksesta luonnontieteiden osaamiseen rikkoo kuvaa tasa-arvoiset mahdollisuudet takaavasta maasta. Vuoden 2006 Pisan mukaan kotitausta vaikutti Suomessa selvästi vähemmän kuin muissa OECD-maissa. Vuoden 2015 tuloksissa Suomi oli jo keskiarvoa heikompi.

Perhetutkimuksen professori Kimmo Jokinen löi paneelipöytään synkkiä lukuja:
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Vuonna 1990 noin 40–50 000 lasta eli lapsiköyhyydessä. Sen jälkeen määrä on kolminkertaistunut, Jokinen kertoi huono-osaisuuden periytymisestä.

Samalla katoavat sekä usko koulutuksen merkitykseen että koko yhteiskunnan kollektiiviseen eteenpäinmenoon.

– Näiden koululaisten sosiaalisuus ei taivu ihannemalliin. Heistä ei ole reippaiksi partiopojiksi tai -tytöiksi.

Ongelma koskee erityisesti kehnoista oloista lähteviä poikia. Jokinen puhuu ”työväenluokkaisesta maskuliinisesta panssarista”, jonka murtaminen on vaikeaa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Tällaiset pojat näkevät koulun keskiluokkaisena ja feminiinisenä. Heille ei löydy paikkaa työmarkkinoiltakaan, kun perinteiset miesten työt ovat menneet globalisaation myötä muualle.

Motivaation puute johtaa helposti syrjäytymiseen. Koulu on luonnollisesti se paikka, jossa asialle pitäisi voida tehdä jotain.

– Panssarin murtaminen ei ole helppoa, eivätkä pojat saa siihen oikein eväitäkään. Kukaan ei oikein enää tunnista, mitä pojat osaavat, Jokinen sanoi.

Opettajankoulutuslaitoksen yliopistonopettaja Johanna Kainulaisen tietämys tulevista opettajista antaa ymmärtää, ettei muutos ole helppo.

– Iso osa opettajaksi opiskelevista on kasvanut varsin pumpulimaisessa yhteiskunnassa. He järkyttyvät, kun näkevät, mitä työelämässä tulee vastaan, Kainulainen sanoi.

– Moni ei osaa kuvitellakaan, millaisissa elämäntilanteissa oppilaat voivat olla. Juuri opettajilla pitäisi kuitenkin olla valmiudet kohdata niitä tilanteita.

Kainulaisen mukaan koulu on jakautunut kahtia opettajien ja oppilaiden kouluiksi. Tästä hyvä esimerkki oli viime syksynä suuren mediakohun aiheuttanut opettajan raivostuminen oppilaalleen Lahdessa.

– Opettajia ei kiinnosta, mitä koululainen on oppinut koulun ulkopuolella. Jos oppilaiden vapaa-aikaa ei arvosteta, ei oppilas osaa arvostaa sitä itsekään. Se heikentää oppilaan uskoa omaan tekemiseensä, Kainulainen arvioi.

Kainulainen haluaa koulun muuttuvan pyhätöstä pajaksi ja odottaa opettajilta enemmän.

– Oppilailta vaaditaan lähes päivittäin epävarmuuden ja keskinkertaisuuden sietämistä ja epämukavuusalueelle menemistä. Mutta kuinka usein opettajat menevät itse epämukavuusalueelle?

– Opettajat toimivat omalla mukavuusalueellaan ja pitävät kontrollin työhönsä tiukasti sitä kautta. Tätä pitäisi lähteä murtamaan. Että opettajakin sietäisi omia virheitään, olisi erehtyväinen ja oppivainen, Kainulainen toivoo.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt