Ainutlaatuiset kuvat jatkosodan legendaarisimmasta sissi-iskusta: näin Petrovski Jam tuhottiin - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Ainutlaatuiset kuvat jatkosodan legendaarisimmasta sissi-iskusta: näin Petrovski Jam tuhottiin

IS julkaisee ritari Ilmari Honkasen harvinaisia kuvia tältä ja muilta retkiltä linjojen taakse.

21.1.2017 8:03

Puna-armeijan huoltovääpeli Boris Hohlogorskilla kävi hyvä tuuri. Äänisen itäpuolella tammikuun lopulla 1942 vääpeli joutui kuorma-autoineen luutnantti Ilmari Honkasen johtaman suomalaisen kaukopartion väijytykseen. Hohlogorski selvisi tulitaistelusta hengissä ja jäi vangiksi – ja hänestä tuli yksi tuon asemasotavuoden arvokkaimmista sotavangeista.

Hohlogorski paljasti kuulustelijoille, että vihollinen huolsi Maaselän kannakselle ja Karhumäkeen sijoitettuja joukkojaan aivan uudesta huoltokeskuksesta, Petrovski Jamista, noin 60 kilometrin päässä suomalaisten linjoilta.

IS julkaisee tässä kaksi valokuvaa vääpeli Hohlogorskista. Kuvat on otettu Ilmari Honkasen pienellä kameralla, ja ne ovat peräisin samalla retkellä mukana olleen ylikersantti Paavo Lukkarin albumista. Kuvista näkyy, kuinka punavääpeli taivaltaa kaukopartiomiesten mukana kohti sotavankeutta.

Vuoden arvokkain vanki: vääpeli Boris Hohlogorski taivaltaa kohti Suomea.

Vääpeli Boris Hohlogorski taukonuotiolla vangitsijoidensa kanssa.

Tieto uudesta huoltokeskuksesta sai suomalaiset suunnittelemaan suuren hävitysretken, jolle lähti kaukopartiomiehistä sekä Osasto Laguksen pioneereista ja jääkäreistä koottu sadan miehen komennuskunta Ilmari Honkasen johdolla. Tehtävänä oli tuhota Petrovski Jamin huoltotukikohta.

Komennuskunta jaettiin neljään taistelujoukkueeseen, joita johtivat luutnantti Vladimir Marmo, vänrikki Väinö Jouni, vänrikki Hannu Hämäläinen ja ylikersantti Sulo Uitto. Nämä joukkueet muodostivat yhteensä kuusi taisteluryhmää, joilla oli omat etukäteen tarkoin suunnitellut tehtävät. Matkaan lähdettiin 8. helmikuuta 1942, ja sissit olivat perillä kohteessa helmikuun 13. päivän vastaisena yönä.

Lähtö Petrovski Jamiin helmikuussa 1942.

– Ennen kohdetta saatiin kaksi vankia, joilta saatiin tarkastettua kohteiden sijanneista saatua tietoa. Meillä olevat tiedot olivat oikein. Hyökkäyksen aloitus onnistui melko hyvin yhtäaikaisesti. Joku porukka ei ollut vielä ihan valmis, mutta ei haitannut, muisteli Paavo Lukkari partiomatkaa sukulaiselleen Hannu Lukkarille uudessa kotimaassaan Yhdysvalloissa.

 Kaikilla oli ase kädessä joita ammuttiin. Ei siinä ehtinyt kuumetta mittaamaan.

”Partio sulautuu maastoon”, lukee Paavo Lukkarin kuvatekstissä. Kuva huhtikuulta 1942.

Hannu Lukkari on sotilassukua: hänen isänsä oli eversti Matti Lukkari ja isoisänsä asekätkijä ja Salpalinjan suunnittelija, majuri Reino Lukkari – Paavon veli. Setä Jussi Lukkari puolestaan on pioneeriupseeri ja everstiluutnantti evp.

Paavo Lukkari johti Petrovski Jamissa taisteluryhmää, jonka tehtävänä oli tuhota ”kohteeksi 3” nimetty rakennusryhmä. Sissit heittivät rakennuksiin räjähteitä ja polttorasioita ja tulittivat niitä, jotka yrittivät liekkien keskeltä ulos. Se oli kenttäsairaala, jonka tuho mainitaan kaukopartio-osasto Kuismasen johtajan, kapteeni Into Kuismasen raportissa retken tuloksista.

– Myöhemmin on väitetty, että ammuimme sairaalan potilaita. Kaikilla oli ase kädessä joita ammuttiin. Ei siinä ehtinyt kuumetta mittaamaan, Paavo Lukkari kertoi Hannu Lukkarille.

Kaikki muutkin taisteluryhmät onnistuivat tehtävissään.

Petrovski Jam palaa. Sissit tuhosivat huoltokeskuksen perin pohjin.

Sissit taukotulilla, varusteet kuivuvat orrella.

Paavo Lukkari ei sodan jälkeen mielellään muistellut Petrovski Jamin hävitysretkeä, sanoo Hannu Lukkari IS:lle. Tunnonvaivoja isosedällä ei kuitenkaan koskaan ollut.

– Paavolle asia ei ollut koskaan epäselvä: hän oli tappanut sodassa ainoastaan vihollisia.

Reput on laitettu rekeen, miehet kävelevät välillä ilman taakkaa.

Venäläisen huoltokuljetuksen kaatunut luutnantti.

Hannu Lukkari tapasi isosetäänsä sekä Floridassa että Suomessa ja kohtasi Yhdysvalloissa myös useita asekätkijöitä ja muita entisiä kaukopartiomiehiä, muun muassa Sulo Uiton.

 Paavolle asia ei ollut koskaan epäselvä: hän oli tappanut sodassa ainoastaan vihollisia.

Sissitoiminta syvällä korvessa, vihollisen selustassa, oli kovaa ja armotonta sotaa.

– Paavo oli kiltti, maailman ystävällisin mies, joka puhui aina rauhallisesti. Samoin Sulo Uitto. Ei heistä olisi ikinä uskonut sitä, millainen tausta heillä oli.

Paavo Lukkari oli Ilmari Honkasen luottomiehiä. Kun sissit joskus saivat vankeja, joita ei otettu mukaan eikä voitu laskea vapaaksikaan, lankesi tehtävä vangin vaientamisesta Lukkarille.

– Ilmari sanoi, että mees Paavo hakeen vangin kanssa puita, Hannu Lukkari kertoo kuulleensa isosedältään.

– Oli selvää, ettei vankia kaikissa oloissa voitu ottaa partion paluumatkalle. Sukset ja hiihtotaito saattoivat puuttua tai fyysinen kunto ei mahdollistanut mukana kulkemista. Vankia ei myöskään voinut jättää jäljittäjille oppaaksi, Hannu Lukkari pohtii.

– Toisaalta oli tapaus, jossa Paavo ja Sulo Ohtonen antoivat suksiparin vangille. Paavo veisti suolla koivun karahkoista Sulolle ja itselleen kummallekin toisen suksen.

 Ei heistä olisi ikinä uskonut sitä, millainen tausta heillä oli.

Tuo sukset saanut vanki oli vääpeli Hohlogorski.

Puna-armeijan kuorma-auto palaa sissien väijytyksen jäljiltä tammikuun 1942 partiomatkalla.

Suomalainen sotahistoria pitää Petrovski Jamin retkeä menestyksenä. Ilmari Honkasen partiokertomuksen mukaan vihollisen tappiot olivat yli 500. Sissit tuhosivat alueen elintarvike-, polttoaine- ja muut varastot, 50–60 kuorma-autoa ja 300 hevosta. Suurten vihollisen yhtymien huolto lähes pysähtyi kahdeksi viikoksi, keskellä kylmää pakkastalvea. Suomalaisten omat tappiot olivat viisi kaatunutta ja kuusi haavoittunutta.

Petrovski Jamin tapahtumista syntyi jo sodan aikana kaksi täysin vastakkaista kertomusta, joiden totuudellisuudesta on kiistelty viime vuosiin saakka. Neuvostoliiton propaganda julisti kenttäsairaalan tuhoamisen ”valkosuomalaisen rosvojoukon sotarikokseksi”, Suomessa sairaalasta ei juuri puhuttu.

Venäläisen tutkimuksen mukaan puna-armeijan kokonaistappiot iskussa olisivat olleet 81 kaatunutta, joista 33 oli kenttäsairaala numero 2212:n henkilökuntaa ja potilaita. Tutkimus nimeää surmansa saaneiden lääkäreiden, välskäreiden ja hoitajien joukosta 12 naista, iältään 19–23-vuotiaita. Ero Honkasen laskelmaan 500 kaatuneesta on huomattavan suuri.

Sulo Uitto haavoittui Petrovski Jamissa, mutta palasi hiihtäen kotiin.

Kaukopartiomiehet saunassa Kellovaaran kylässä.

Lepohetki kevätauringossa huhtikuussa 1942.

Ikuiseksi kiistakysymykseksi jäänee pohdinta siitä, tiesivätkö sissit etukäteen kenttäsairaalan olemassaolosta, tuhosivatko he sen tarkoituksellisesti ja oliko sairaala selkeästi merkitty Geneven yleissopimuksessa suojelluksi kohteeksi.

 

 

Lähteet: Jaana Janhila: Sissisotaa kaukopartiossa. Osasto Marttinan partiokertomukset 1941–1942; Bair Irincheev, Pjotr Repnikov: Kaukopartio-operaatio Petrovski Jam – legendaarinen sissi-isku vai sotarikos?; Lassi Saressalo: Päämajan kaukopartiot jatkosodassa

Juttu on julkaistu maaliskuussa 2016 Ilta-Sanomien erikoislehdessä Simo Häyhä ja 12 muuta sotien legendaa.

Ilta-Sanomat esittelee vuoden 2017 ajan vaikuttavia tarinoita sotavuosilta. 100 tarinaa sodasta -sarjaa pääset seuraamaan täältä. Alla olevilta videoilta näet kaksi tarinaa asemasotavaiheen ajalta.

Sadan sotilaan suomalaisosasto tuhosi huoltokeskuksen 13. helmikuuta 1942 tehdyssä iskussa. Omat tappiot olivat viisi kaatunutta ja kuusi haavoittunutta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?