Kotimaa

Rouva Tellervo Koivisto IS-haastattelussa: ”Mieheni kunto on joulun jälkeen heikentynyt”

Julkaistu:

Henkilö
Tellervo Koivisto on kulkenut pitkän matkan maatalosta Punkalaitumelta vallan salonkeihin ja nyt muistisairaan miehensä omaishoitajaksi. – Mauno ei mene nukkumaan, jos en ole vierellä, hän kertoo pariskunnan arjesta.
Pistämätön ja älykäs huumori ovat rouva Tellervo Koivistolla, 88, edelleen tallella. Hän on aina ollut suorasukainen ja letkauttanut sukkeluuksia monotonisella äänellä.

– Kyllähän sinäkin olet jo sen ikäinen, että näillä keleillä pitää varoa liukastumista, rouva Koivisto tokaisi jokin aika sitten, kun varoitin häntä liukkaista kaduista.

Kun Koivisto oli tasavallan presidentin puolisona maamme ykkösnainen, hän ilahdutti lehdistöäkin kuivalla huumorillaan ja konstailemattomuudellaan. Hänen tilannekomiikkansa nauratti niin kotimaassa kuin ulkomaanvierailuilla.

Nyt Tellervo Koiviston elämä on koottu kansien väliin. Historioitsija Anne Mattsson on kirjoittanut teoksen Tellervo Koivisto – elämäkerta (Siltala). Kirja on tehty rouva Koiviston haastattelujen, päiväkirjojen ja henkilökohtaisten kirjeiden pohjalta. Mattsson on haastatellut myös Koiviston tuttuja ja käynyt läpi arkistomateriaalia. Elämäkerrassa on runsaasti kuvia, mutta Koivistosta otettiin teosta varten uusiakin potretteja.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Kuvissa istuu vanha, kaunis nainen. Olen noiden kuvien ylin kehuja, rouva Koivisto naurahtaa.

Kauniisti harmaantunut Tellervo Koivisto istuu elegantin kotinsa nojatuolissa Katajanokan Luotsikadulla. Hän asettaa pöydälle punaisen kännykkänsä. Puhelin ei ole uusinta mallia, mutta toimii juuri sen verran kuin sen pitää.

Silkkimatoin ja suomalaisin huonekaluin sisustetussa suuressa asunnossa on paljon tehtävää, mutta pari kertaa viikossa Tellervo ja Mauno Koivisto, 93, saavat kotiapua.

– Päivät sujuvat nykyisin suurimmaksi osaksi sisällä. Täyttäessäni 85 vuotta aloin epäillä, että olen vanha. Sen jälkeen päivät ovat tuntuneet pitkästyttäviltä ja raajojakin on katkeillut, rouva Koivisto sanoo.

Sillä hän viittaa Tähtelän puutarhassa kaatumiseensa ja pitkään toipumisaikaan.

Tellervo Koivisto on viettänyt aikaa kotona myös siksi, että hän on tutustunut omaelämäkertaansa.


– Olen lukenut erään rouva Koiviston elämäkertaa. Koska kirja ei ole vielä tullut painosta, sain sen irtonaisina arkkeina ja niitä on nyt missä milloinkin, hän naurahtaa.

Koivisto sanoo olevansa tyytyväinen kirjaan ja juuri sen historialliseen puoleen, mutta:

– Omien rakkauskirjeiden lukeminen äklötti, hän pudistaa päätään.

Alzheimer-kerhossa kahdesti viikossa

Aviomies Mauno Koivisto ei ole haastattelun aikana kotona vaan Helsingin Alzheimer-yhdistyksen päivätoiminnassa, jonne hän lähtee kaksi kertaa viikossa kello 9.45. Rouva Koivisto kertoo puhuneensa miehensä sairaudesta kiertoilmaisuin jo pari vuotta sitten muun muassa Kotiliesi-lehdessä ja Demarissa.

– Ei se ole ollut mikään salaisuus, eikä uusi asia. Äiti on puhunut siitä erilaisissa tilaisuuksissa, pariskunnan tytär Assi Koivisto sanoi Ilta-Sanomissa tammikuun alussa.

Nimeltä Tellervo Koivisto puhui Alzheimerista vasta Eeva-lehden artikkelissa tammikuun alussa.

– Mauno itsekin mietti aikoinaan, että miksi kutsua vanhuuden mukanaan tuomaa ihan yleistä sairautta. Kun hän on nyt käynyt pari vuotta Alzheimer-kerhossa, hän on hyväksynyt termin, ja siksi käytin haastattelussa oikeaa termiä. Olen arvostanut mediaa siinä, että vaikka asia on ollut yleisesti tiedossa, sitä ei ole tuotu julkisuuteen, rouva Koivisto kiittää.

64 vuotta aviossa olleen pariskunnan roolit ovat nyt vaihtuneet. Kun Tellervo Koivisto kärsi aikoinaan masennuksesta, hänen miehensä oli vaimon tukena. Nyt vaimo on miehensä tukena ja omaishoitajana.

– Ajoittain on raskasta. On ollut kuitenkin vaiheita ja pitkiä aikoja, jolloin muutosta ei ole tapahtunut ja meillä on pystytty elämään normaalia elämää. Mauno on pystynyt pitämään huolen itsestään, rouva Koivisto kertoo.

Hän kertoo asioiden menneen viime aikoina huonompaan suuntaan.

– Joudun aamuisin patistamaan miestäni, että hän pukisi päivävaatteet ylleen. Emme ole tarvinneet sairaanhoitoa, mutta joulun jälkeen Mauno on valittanut hyvin paljon väsymystään ja hänen voimansa ovat alkaneet ehtyä.

 

Mieheni on vakaa, mutta en minäkään niin vauhdikas ole. En oikein tiedä, kumpi on perheemme pää, koska ei ole koiraa, jolle päätöksen voisi antaa.”

Rouva Koiviston mukaan heidän pitkän liittonsa salaisuus on, että Mauno on aina ollut hänen paras ystävänsä.

– Hän ei osaa mennä edes nukkumaan, jos minä en ole vierellä. Luen paljon ja pidän dekkareista. Joskus minun on valittava: murha vai uni, hän paljastaa.

Rouva Koivisto ei muistele huonolla mielellä sitäkään, että yhteiselämän alkaessa mentiin enemmän miehen ehdoilla.

– Kyllä me täydennämme toisiamme, mutta minä en ole vieläkään löytänyt identiteettiäni. Kirjani tekijäkin yritti sitä minulta metsästää ja kyseli, miksi en ollut valinnut omaa tietäni. Vastasin, että ihminen nyt vain on sellainen. Minulle tällainen elämä on ollut tietoinen valinta.

”Mieheni kanssa on vaikea riidellä”

Tellervo Koivisto on ehdottomasti sitä mieltä, ettei hän ole kasvanut suuren valtiomiehen varjossa. Päinvastoin, hän kiittää miestään.

Hän kertoo kotirouvan roolinsa osittain rajoittaneen elämäänsä. Toisaalta hänen miehensä on ollut harvinaisen pitkämielinen ja antanut hänen valita oma reittinsä muun muassa politiikassa.

Rouva Koivisto sanoo, ettei aikoinaan kysynyt mieheltään, voiko lähteä politiikkaan. Hän halusi myös omaa elämää ja sai sen oman tekemisen kautta. Liitto on ollut sopuisa.

– Mieheni kanssa on vaikea riidellä enkä pärjää hänelle verbaalisesti. Toisaalta: kun on riitelemättä, saa tahtonsa läpi. Riitoja on tullut vasta, kun jäimme eläkkeelle. On niin paljon enemmän aikaa olla kahdestaan, hän naurahtaa.

Rouva Koivistolla on ollut monta roolia. Kun hän miettii elämäänsä taaksepäin ja koettaa valita titteleistä suosikkinsa, hän päätyy siihen, että olisi mieluiten kirjailija.

– En olisi missään nimessä ekonomi, kotirouva olen ollut ja se on tosiasia. Kirjoittaminen ja sitä kautta kirjailijan titteli on tärkein.

Perusteluna on, että kirjoittaminen pelasti hänet aikoinaan kotirouvan titteliltä. Hän kirjoitti pitkään Suomen Kuvalehteen päiväkirjatyyppisiä pakinoita, joista tuli paljon hyvää palautetta.

– Ilman hassua, ja alussa minulle vastenmielistä, päiväkirjan kirjoittamista minulle olisi tullut kotirouvakriisi. Kirjoittaminen pelasti minut.

Maatalon tytär ahmi kirjoja

Tellervo Kankaanranta syntyi Punkalaitumen kunnassa maanviljelijä Einari Kankaanrannan ja emäntä Marian tyttäreksi 2. tammikuuta 1929. Hänen lapsuutensa oli karu. Maanviljelijäperheessä ei ollut paljon rahaa, mutta toimeen tultiin. Koulussa uskonnonopettaja piinasi häntä vuosia. Tuosta ajasta jäivät traumat, jotka myöhemmällä iällä aiheuttivat masennuksen. Rouva Koivisto on avoimesti kertonut, että hän tunsi häpeää ja syyllisyyttä. Vasta 1998 hän meni terapiaan.


– Muuten lapsuuteni oli melko tasaista, tosin leikkikavereita ei ollut. Ahmin paljon kirjallisuutta, sillä sekin on koulutusta parempaan elämään, sosiaalidemokraattisessa perheessä kasvanut Koivisto on kertonut.

Tellervo Kankaanranta valmistui ylioppilaaksi 1949 ja ekonomiksi Turun Kauppakorkeakoulusta 1953. Elämä muuttui, kun hän tapasi Mauno Koiviston Turussa itsenäisyyspäivän aattona 1950. Turun satamatyökonttorin hoitajana toimineen Mauno Koiviston puolelta rakkaus syttyi heti.

– Rakkaus tuli voimalla, on Mauno Koivisto sanonut.

Tellervo Koivisto kertoo nojatuolissaan, ettei hän ihan heti heittäytynyt komean miehen pauloihin, mutta tämän älykkyys ja mielenkiintoiset ajatukset viehättivät.

Tavattuaan Tellervonsa Mauno Koivisto jätti Britanniassa olleen tyttöystävänsä. Mauno Koivisto ja Tellervo Kankaanranta menivät kihloihin lyhyen seurustelun jälkeen 1951. Tellervo ei olisi halunnut avioitua nopeasti, vaan opiskella. Liitto kuitenkin solmittiin 1952.


Kasvattilasta harkittiin

Suhde oli heti intohimoinen, myös fyysisesti. Tämä tulee esiin kirjassa julkaistuissa kirjeissä.

Pariskunnan elämä asettui uomiinsa 1957, kun Mauno Koivisto sai johtajan pestin Helsingin Työväen Säästöpankista ja he muuttivat Helsinkiin. Siitä alkoi hänen matkansa kohti presidenttiyttä. Tellervo Koivisto tuki miestään.

– On minulla ollut vaimona hyviäkin puolia, jos ajatellaan vaikkapa perinteisiä naisille asetettuja vaatimuksia. Joissain asioissa olisi ollut toivomisen varaa, hän kertoo.

Nuoripari halusi lasta. Rouva Koivistolla oli todettu munasarjakysta eikä raskaus ollut itsestäänselvyys. Pariskunta harkitsi jopa kasvattilapsen ottamista.

– Onhan se ihmisellä puute, jos ei ole lasta. Lapset tai lapsenlapset täydentävät liittoa ja elämää. Assin miehellä Heikillä on kaksi lasta ja toisella heistä on jo kaksi lasta, hän sanoo hyvillä mielin.


Assi-tytär syntyi 1957. Hänestä tuli vanhempien silmäterä. Assi pääsi presidenttiparin mukaan matkoille ja häntä alettiin kutsua Suomen prinsessaksi.

Assin ensimmäinen liitto Jari Komulaisen kanssa päättyi eroon. Toisen liiton hän solmi nyt jo eläkkeellä olevan Heikki Allosen kanssa. Allosella oli entisestä liitostaan kaksi poikaa, joista tuli heti tärkeitä myös Koivistoille.

– Olemme antaneet Tähtelän suuren talon Assille ja Heikille ja siellä on nyt alkanut remontti, Tellervo Koivisto kertoo.

Yksinäisyyttä miehen uran varjossa

Tohtoriksi väitelleestä Mauno Koivistosta tuli valtiovarainministeri 1966, Suomen Pankin pääjohtaja 1968 sekä pääministeri kahteen otteeseen 1968 ja 1979. Tasavallan presidentiksi hänet valittiin 1982. Miehen rakentaessa nousujohteista uraa rouva Koivisto kertoo kirjassa halunneensa entistä enemmän pois kotoa: hänellä ei ollut ihmiskontakteja ja hän oli yksinäinen.

Tellervo Koivisto päätti ottaa Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen jäsenyyden. Hänestä tuli kansanedustaja 1972 ja Helsingin kaupunginvaltuutettu 1976. Tomera nainen ajoi muun muassa päivähoidon vapautta ja samapalkkaisuutta.

Eduskunnassa Koivisto huomasi olevansa väärä ihminen väärässä paikassa. Hän olikin iloinen, kun tasavallan presidentti Urho Kekkonen hajotti eduskunnan kesällä 1975.

Kun Kekkosen terveys ei enää sallinut viran hoitoa, pääministeri Mauno Koivistosta tuli virkaa tekevä presidentti lokakuussa 1981. Tasavallan presidentti hänestä tuli tammikuussa 1982. Hän istui tehtävässä kaksi kautta.

Kun rouva Koivistosta tuli maan ykkösnainen, hän päätti, ettei hän halua olla vain presidentin puoliso. Hän välitti aidosti muista ihmisistä, teki omia matkojaan ja harjoitti hyväntekeväisyyttä. Koivisto herätti huomiota myös ulkomaanmatkoilla, sillä hän ei halunnut ainoastaan niin sanottua rouvaohjelmaa.

Vuosien varrella särmät hioutuivat, mutta aina rouva Koivisto sai olla oma itsensä. Hänen älylliset huomautuksensa jäivät valtionjohtajien muistiin. Kun Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatshov vieraili Suomessa, Tellervo Koivisto oli jälleen avoin itsensä. Koivisto sanoi Gorbatshoville, ettei ymmärrä venäjää, mutta Gorbatshov on puhuessaan niin vakuuttavan näköinen, että Koivisto ymmärtää mitä mies puhuu.

Myöhemmin Gortbatshov siteerasi Koivistoa Kremlissä.

– Kysyin myös, miten hän jaksaa siinä tilanteessa, missä Neuvostoliitto silloin oli. Hän vastasi, että hänellä on hyvä vaimo, hyvä elämä ja hän uskoo asiaansa. Tätä keskustelua hän sitten siteerasi, rouva Koivisto muistelee.
”Rouva Haukiolla on vielä pitkä elämä edessä”Kahden presidenttikauden jälkeen Koivistojen elämä asettui uusiin uomiin. Presidentti kirjoitti kirjoja ja rouva löysi omaa tekemistä. Hän on myös seurannut etäältä seuraavia presidenttipareja.

– Rouvien kannattaa säilyttää aina oma tyylinsä ja mielensä, hän neuvoo.

 

Ilman hassua, ja alussa minulle vastenmielistä, päiväkirjan kirjoittamista minulle olisi tullut kotirouvakriisi. Kirjoittaminen pelasti minut.”

Totta kai hän on seurannut myös maan nykyistä ykkösnaista Jenni Haukiota. Koivisto sanoo Haukion olevan täysin eri asemassa kuin hän itse oli, sillä miehensä astuessa presidentin virkaan Tellervo Koivisto oli iäkkäämpi kuin Jenni Haukio nyt.

– Todennäköisesti rouva Haukiolla on vielä pitkä elämä edessä ja hän on siihen valmistautumassa muun muassa lisäopiskeluin. Hänen nykyinen tilanteensa ei ole eläkepaikka, vaikka Sauli Niinistö jatkaisi toiselle kaudelle.

Mauno Koiviston toisen kauden jälkeen tasavallan presidentiksi valittiin Martti Ahtisaari. Uudessa kirjassaan rouva Koivisto kertoo, kuinka vaikea oli alussa tottua tavalliseen arkeen. Hänelle Stockmannin ovetkin olivat yllättävän raskaita, eikä hän oikein tiennyt, miten ratikassa maksetaan.

Rouva Koivisto kirjoittaa avoimesti masennuksestaan sekä siitä, että oli nuorena koulukiusattu. Kirjassa hän paljastaa käyneensä myöhemmällä iällä psykiatrillakin. Kirjoittaminen on ollut hänelle tapa purkautua.

Presidenttikausien jälkeen pariskunta osallistui aktiivisesti tilaisuuksiin, mutta päätti 2013 vetäytyä omiin oloihinsa. Elämä on sujunut hyvin.

– Täydennämme toisiamme, mieheni on vakaa, mutta en minäkään niin vauhdikas ole. En oikein tiedä, kumpi on perheemme pää, koska ei ole koiraa, jolle päätöksen voisi antaa, hän miettii.

Vuosikymmenten varrella on syntynyt paljon yhteisiä muistoja. Rouva Koivisto sanoo niiden merkityksen olevan suuri.

– Muistomme ovat yhteisiä. Nyt vain toisella muisti pelaa ja toisella ei niinkään hyvin. Minulla taitaa olla vinoutunut tapa muistaa, sillä mieleen tulee vain hassuja tapahtumia, hän kertoo.

Kun on istunut rouva Koiviston kanssa tunnin verran ja kuunnellut hänen viisauksiaan, ei voi kuin hämmästellä. Hän muistaa elämänsä todella tarkasti ja on tässäkin päivässä täysillä kiinni. Hän on elänyt rikkaan ja mielenkiintoisen elämän.

Rouva Koivisto miettii hetken, kun häntä pyytää nimeämään elämän kolme merkkipaalua.

– Puoliso, lapsi ja ystävät.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt