Kuvat Raatteen tieltä eivät unohdu – näin Suomi tuhosi Neuvostoliiton valiodivisioonan tammikuussa 1940

Raatteen tien sankariksi nousi Hjalmar Siilasvuo. – Hänelle ei ollut varattu kansallissankarin roolia – hän vain sattui paikkaan, jossa Suomen kohtalo osin ratkaistiin.


31.12.2016 8:05

Joulukuun 8. päivä 1939.

Aamun valjettua teimme pikaisen kierroksen Hyrynsalmen kirkonkylässä tarkistaaksemme yöllä saamamme tiedot. Kylä oli täynnä Suomussalmelta tulleita pakolaisia, vanhuksia, vaimoja ja lapsia, jotka ankarassa pakkasessa vähine tavaroineen olivat taivaltaneet kohti rautatietä idästä ryntäävän vihollisen tieltä.

Avonaisessa kuorma-autossa saapui vastasynnyttänyt äiti lapsineen. Ohjasimme raukat läheiseen sotasairaalaan saamaan apua.

Neuvostoliiton joukot olivat tunkeutuneet itärajan yli. Voimakas 163. divisioona vyöryi eteenpäin pienten suomalaisosastojen vastarinnasta huolimatta ja valtasi tuona päivänä Suomussalmen kirkonkylän. Siviilit pakenivat.

Eversti Hjalmar Siilasvuo saapui samana päivänä hätäisesti 9. divisioonasta lohkaistun prikaatin kanssa Hyrynsalmelle. Tehtävänä oli lyödä takaisin hyökkääjät.

Eversti Hjalmar Siilasvuon legenda syntyi talvisodassa. Hänelle ei ollut varattu kansallissankarin roolia – hän vain sattui paikkaan, jossa Suomen kohtalo osin ratkaistiin, sanoo elämäkerran kirjoittanut Mika Kulju.

Venäläisten ei odotettu tekevän suurhyökkäystä niin pohjoisessa. Maaston ja olosuhteiden ajateltiin olevan liian vaikeita.

44-vuotias jääkärieversti oli edennyt urallaan Pohjois-Pohjanmaan sotilaspiirin komentajaksi. Kolme vuotta aiemmin hän oli vaihtanut nimensä Strömbergistä Siilasvuoksi.

– Siilasvuolle ei ollut varattu kansallissankarin roolia. Hän oli pohjoisessa syrjässä hommassa, jolla ei katsottu olevan suurta merkitystä maanpuolustukselle. Hän vain sattui paikkaan, jossa Suomen kohtalo osin ratkaistiin, sanoo Mika Kulju, joka on tehnyt Siilasvuo-elämäkerran Viiden sodan kenraali.

Venäläisten ei odotettu tekevän suurhyökkäystä niin pohjoisessa. Heidän valmistelujaan ei huomattu. Maaston ja olosuhteiden ajateltiin olevan liian vaikeita yritykseen.

Stalinin luottomies, korkea komissaari Lev Mehlis seurasi 163. divisioonan mukana. Hänen oli tarkoitus raportoida riemuvoitosta. Suomussalmen pakkasessa ne unelmat haihtuivat ja Mehlis oli päästä hengestään.

Puna-armeija teki kiivasta vastarintaa, mutta Siilasvuon joukot saivat katkaistua sen huoltotien itään Raatteen tiellä, jonka toisesta suunnasta tullut venäläispataljoona oli vallannut. Pohjoisempana venäläisiä ahdisti eversti Paavo Susitaival.

Suomalaisten hyökkäykset pilkkoivat 44. divisioonan Raatteen tiellä.

Myös vihollinen taisteli urheasti. Kaatuneen venäläisen kapteenin karttalaukusta löydettiin kirje, josta ilmeni, että kapteenia oli syytetty pelkuruudesta Pappilan mäen taistelussa. Kirjeessä hän vakuutti tehneensä parhaansa, mutta hän ei ollut saanut väsyneitä miehiään liikkeelle. Hänelle annettiin nyt tilaisuus pelastaa kunniansa. Hän ei ollut pelkuri, vaan kunnon upseeri.

Myös vihollinen taisteli urheasti.

163. divisioona pakeni pohjoiseen Kiantajärven jäätä pitkin. Viimeiset pakenijat suomalaiset ajoivat kiinni kuorma-autoilla ja ampuivat heidät niiden lavoilta. Kaakosta lähestyi kuitenkin uusi uhka. Puna-armeija eteni taas Raatteen tiellä, nyt ukrainalainen 44. divisioona.

Kaatuneita puna-armeijan sotilaita ja sotasaaliiksi jäänyttä kalustoa Suomussalmella.

Periaatteessa se oli huippuosasto, hyvin koulutettu ja varustettu. Miesten vaatetus olisi kuitenkin voinut sopia ehkä Ukrainan syksyyn, ei Kainuun talveen. Kun tuhoamistaistelu tiellä alkoi, elettiin jo tammikuun alkua ja pakkanen laski alle 30 asteen. Venäläisten eteneminen oli pysäytetty, ja koko divisioona muodosti valtavan nauhan kapealla tiellä. Lumisessa metsässä vaanivat suomalaiset sissit.

Puna-armeija teki kiivasta vastarintaa, mutta Siilasvuon joukot saivat katkaistua sen huoltotien itään Raatteen tiellä, jonka toisesta suunnasta tullut venäläispataljoona oli vallannut.

Siilasvuo oli saanut muodostettua uudestaan alkuperäisen 9. divisioonansa. Hänellä oli voimaa iskeä ukrainalaisia vastaan. Suomalaisten iskut pilkkoivat venäläisten rivin tiellä. Tielle tehdyt miinoitetut murrokset estivät tankkien murtautumisyritykset. Ukrainalaiset hajosivat korpeen.

Alueen puhdistus jatkui. Metsistä ja korsuista tuotiin vankeja. Useat olivat palelluttaneet kätensä tai jalkansa. Maantien varrelle sytytettiin nuotioita, missä omat miehemme ja vihollisvangit lämmittelivät sovussa.

Video: Puolustusvoimain uutiskatsaus nro 1

Raatteen tien taistelu oli näin päättynyt vihollisen 44. divisioonan täydelliseen tuhoon... Ihailtavalla sitkeydellä joukkoni olivat lähes kuukauden kamppailleet Suomussalmen talvisessa korvessa. Kuolemaa uhmaten ne olivat rynnistäneet ylivoimaa vastaan... Valkoiset ristit kirkkotarhoissa kertovat heidän uhristaan.

Lainaukset H.J. Siilasvuon kirjasta Suomussalmen taistelut (Otava 1940)

Juttu on julkaistu Ilta-Sanomien erikoislehdessä Marskin ritarit marraskuussa 2011.

Raatteen julma opetus

Suomi on kapeimmillaan Suomussalmen-Oulun-linjalla 200 kilometriä. Siltä kohtaa puna-armeija aikoi katkaista Suomen.

Kuusamon kautta Rovaniemelle suuntautuvaa hyökkäystä pidettiin todennäköisempänä kuin Suomussalmen kautta tulevaa. Siksi Suomussalmella oli sodan alkaessa vain kaksi pataljoonaa, yhteensä noin 1700 miestä.

Puna-armeijan 163. Divisioona ylitti rajan Juntusrannassa ja Raatteen rajavartioaseman kohdalla. Viikko sodan alkamisesta suomalaiset evakuoivat Suomussalmen asukkaat ja polttivat kylän. Pian sen jälkeen Juntusrannasta ja Raatteen suunnasta lähteneet neuvostorykmentit kohtasivat toisensa poltetun Suomussalmen edessä.

Vihollisen lyöminen ja työntäminen rajan taakse annettiin eversti Hjalmar Siilasvuon Jalkaväkirykmentti 27:n tehtäväksi.

Takaisinvaltaamistaisteluiden riehuessa suomalaiset saivat tietää Raatteen tietä pitkin lähestyvästä, uudesta venäläisdivisioonasta. Se saatiin pysähtymään juuri ennen Suomussalmea.

Suomalaiset käyttivät hengähdystauon hyökkäämällä kirkonkylän raunioita miehittävän 163. Divisioonan kimppuun. Sen huoltoyhteydet katkottiin ja joukko iskettiin hajalle. Divisioonan rippeet vetäytyivät Kiantajärven jäätä Juntusrantaan.

Seuraavaksi hyökkäyksen kohteeksi joutui Raatteen rajavartioasemalta Suomussalmelle johtavalle 30 kilometrin tielle pakkaantunut ukrainalainen 44. Divisioona.

Ensin divisioonan perääntymistiet katkottiin, sitten suomalaiset alkoivat sivustahyökkäyksillä pilkkoa rivistöä. Pohjoisen oloihin tottumattomat ukrainalaiset lyötiin erilleen. He vetäytyivät kammoamaansa lumiseen erämaahan. Ilma telttoja olleita miehiä paleltui satamäärin.

Neuvostoaikana divisioonan totaalinen tuho selitettiin kertomalla sen uponneen jäiden läpi järveen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?