Kotimaa

Nipsu-mäyräkoira lähti jahtaamaan sutta – saksanseisoja Sora löysi koirakaverinsa kuolleena

Julkaistu: , Päivitetty:

”Se kuvitteli aina itsestään enemmän kuin mitä oli kokoa.”
Halikon Angelniemellä Kanakopinlahden tuntumassa asunut Nipsu oli tyypillinen mäyräkoira, itseään isompi.

Tämä koitui sen kohtaloksi, sillä susi on vielä isompi.

– Pelottomuus on rotuominaisuus. Ne ovat egoltaan itseään isompia, sanoo yhdeksän vuoden iässä menehtyneen Nipsun isäntä Martin Hägglund Ilta-Sanomille.

Toinenkin mäyräkoirien taipumus, kova into kaivamiseen, vaikutti osaltaan Nipsun kohtaloon.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Nipsu ja Hägglundin karkeakarvainen saksanseisoja Sora olivat pihahäkissä, kun kulkususi tuli kylään. Susi ei olisi päässyt häkkiin, mutta Nipsu pääsi sieltä ulos.

Se oli kaivanut aukon aidan alle.

– Se ei ollut vuoteen kaivautunut ulos enkä ollut huomannut uutta reikää, Hägglund kertoo.

Sen sijaan, että olisi jäänyt susipelkoisena uikuttamaan häkin sisään, Nipsu tuli sieltä ulos.

Jäljistä päätellen susi oli käynyt häkin luona.

– Ilmeisesti Nipsu ajatteli, että tuo kaveri pitää ajaa pihasta pois. Se kuvitteli aina itsestään enemmän kuin mitä oli kokoa.

Hägglund on Salon Seudun Sanomissa myös pohtinut, veikö susi pihasta jotain Nipsulle kuuluvaa ja tämä olisi siitä hermostuneena lähtenyt jäljittämään omaisuuttaan.

Tapauksesta kertoi ensimmäisenä Turun Sanomat.


Nipsu katosi perjantaina. Lauantaina karkeakarvainen saksanseisoja Sora löysi Nipsun. Se oli kuollut.

–  Sora toi Nipsun pihaan, puoliksi kantoi, puoliksi raahasi, ei varmaankaan kovin kaukaa.

Soran tavoin Nipsukin oli rotumääritelmältään karkeakarvainen, vaikka se kuvissa näyttääkin aika sileäkarvaiselta.

– Kun ei se niin karkea ollutkaan, kaikki ei aina ole sitä mitä luullaan, Hägglund naurahtaa.

Hägglund on Varsinais-Suomen riistaneuvoston puheenjohtaja ja istuu Suomen Riistakeskuksen hallituksessa.

Luken eli Luonnonvarakeskuksen tutkimusteknikko Antti Härkälä on avannut ja tutkinut Nipsun. Hän pitää todennäköisenä, että surmansuu kuului sudella.

– Siihen viittaavat voimankäyttö, purentakuvio, kulmahampaiden välit sekä aloitettu syöminen. Kaularanka oli poikki ja sitä oli syöty selästä, Härkälä kertoo.

Hägglund liittää Härkälän lausunnon korvaushakemukseen, jonka osoite maataloussihteeri. Petovahingot korvaa valtio, koirien kohdalla kennelliiton taksan mukaisesti.

Nipsu oli ansioitunut riistakoira.

Mäyräkoirat tunnetaan parhaiten mäyriä ja kettuja jahtaavina luolakoirina, mutta Nipsu edusti mäyräkoirien ajavaa, peuroihin erikoistunutta linjaa.

– Valkohäntäpeuran metsästyksessä pitää käyttää alle 28 senttistä koiraa. Mäyräkoira on varmaankin yleisin ajava koira peuranmetsästyksessä, Hägglund kertoo.

Lyhyet jalat eivät haittaa.

– Lujaa ei tarvitse mennä, vaan pitää eläin liikkeellä ja saada se siirtymään passilinjan ulottuville.

– Nipsu ei ollut mikään iso, voimakas ja kauan ajava. Se jaksoi ajaa tunnin tai kaksi riippuen lumitilanteesta, mutta hyvä nokka sillä oli, ei se turhaa juossut. Hägglund kehaisee.

Nipsu teki myös arvokasta työtä avustamalla Salon seudun suurriistavirkapuhenkilöitä kolaripeurojen jäljityksessä.


Syksyllä 2015 Kirkkonummella uutisoitiin viisivuotiaan Glada-nimisen mäyräkoiran joutuneen kulkusuden surmaamaksi.

Glada oli ollut jaloittelemassa metsässä isäntänsä kanssa.

Tapaus jäi hiukan epäselväksi, sillä alueella liikkui myös isoja kulkukoiria.

Luken Härkälä muistaa tapauksen. Glada ei kuitenkaan tullut hänen tutkittavakseen.

Oikaisu kello 18.42: Korjattu saksanseisojan nimi. Koira on nimeltään Sora.