1917 Mannerheim sai odessalaiselta selvänäkijältä huiman ennustuksen tulevaisuudestaan – näin hyvin 4 asiaa toteutui - Kotimaa - Ilta-Sanomat

1917 Mannerheim sai odessalaiselta selvänäkijältä huiman ennustuksen tulevaisuudestaan – näin hyvin 4 asiaa toteutui

Mannerheim saapui keskelle kuohuvaa Suomea 99 vuotta sitten. Toteutuisiko odessalaisen selvänäkijän ennustus?

Valtionhoitaja Mannerheim: ”Palaisin entistä korkeampaan asemaan”.

16.12.2016 16:24

Kun Venäjän armeijan kenraaliluutnantti Gustaf Mannerheim astui Helsingin junalaiturille, sää oli ”harmaa ja sateinen”. Siitä on nyt 99 vuotta. Jälkeenpäin Mannerheim alkoi epäillä, että Ukrainassa kuullut ennustus alkoi noina päivinä toteutua.

Mannerheimin asepalvelus ensimmäisen maailmansodan Romanian rintamalla päättyi siihen, että hän pakeni omia miehiään Odessaan Ukrainaan. Syynä Mannerheim käytti ratsastusonnettomuutta, josta tullutta vammaa piti lähteä hoidattamaan. Todellinen syy oli, että Mannerheimia huolestutti sotilaiden kasvava kurittomuus ja kumouksellisuus.

Mannerheim oli sattumalta Pietarissa ”helmikuun vallankumouksen aikaan” 1917. Hän joutui piileksimään väkijoukkoja, jotka lynkkasivat tsaarin upseereja. Tsaari syrjäytettiin, mutta tilalle tullut väliaikainen hallitus jatkoi sotaa saksalaisia vastaan. Tappioiden myötä sotilaiden viha kasvoi ja sitä Mannerheim halusi välttää.

Uskomaton ennustus

Odessassa Mannerheim asui Hotel Londonissa. Siellä hän tutustui englantilaiseen lady Muriel Pagetiin, joka työskenteli Punaiselle ristille. Eräänä iltana Lady Paget houkutteli Mannerheimin ennustajan puheille ”kapeaan ja tyhjään, kiiltävälattiaiseen huoneeseen”. Ennustajan avustajalle piti antaa lappu, johon sai kirjoittaa kysymyksiä. Mannerheim kysyi tyttäristään, jotka asuivat Lontoossa ja Pariisissa. Siten hän kysyi veljistään ja sisaristaan. Sitten hän kysyi itsestään. Vastaus oli seuraava:

”Tekisin pian pitkän matkan ja sen jälkeen ottaisin vastaan korkeamman päällikkyyden kuin mitä minulla oli siihen asti ollut hoidettavana ja johtaisin armeijan voittoon. Minun osakseni tulisi suuria kunnianosoituksia, mutta sen jälkeen luopuisin vapaaehtoisesti korkealta paikaltani. Pian lähtisin kuitenkin taas länteen kahteen suureen maahan suorittamaan tärkeitä tehtäviä, jotka onnistuisivat hyvin. Tältä matkalta palaisin entistä korkeampaan asemaan, mutta nytkin toimeni olisi lyhytaikainen. Vuosia myöhemmin kohoaisin vielä kerran hyvin korkeaan asemaan”, Mannerheim kertoo muistelmissaan.

Hän väitti, että tuolloin hänen oli vaikea kuunnella vakavana.

”Parempi kaatua miekka kädessä”

Pian tuli tieto, että Pietarissa bolshevikit olivat kaapanneet vallan. He vihasivat tsaarille uskollisia vielä enemmän kuin aiemmin vallassa olleet kumoukselliset. Mannerheim päätti lähteä Odessasta.

Hän matkusti Pietariin junavaunussa, jonka onnistui hankkimaan pienelle seurueelleen, johon kuului englantilaisia sairaanhoitajia ja kadetti, romanialaisia lääkäreitä sekä Mannerheimin lähettiupseeri ja palvelija.

Päiviä kestäneellä matkalla pysähdyttiin Mohilevin asemalla, jonka lähellä oli Venäjän ylipäällikön esikunta. Junasta noussut Mannerheim näki laiturilla verilammikkoa päivittelevän väkijoukon. Hän kysyi mitä oli tapahtunut? Laiturille oli juuri ammuttu korkea upseeri, jonka Mannerheim tunsi. Tsaarin upseerien henki oli löyhässä.

Mannerheim ratsastaa valkoisten voitonparaatissa Helsingissä 1918. Alkoiko Odessan ennustus toteutua?

Pietariin päästyään Mannerheim kuuli pidätyksistä ja kotietsinnöistä. Hän kehotti upseeritovereitaan nousemaan bolshevikkeja vastaan.

– Parempi kaatua miekka kädessä kuin saada luoti selkäänsä tai joutua teloitettavaksi, Mannerheim julisti.

Turhaan. Asetoverit olivat jo altistuneet kohtaloonsa ja odottivat sodasta kärsineiden massojen kauheaa kostoa upseereille. Mannerheim tajusi, että hänen 30 vuotta kestänyt uransa tsaarin palveluksessa saattoi olla ohi.

”Horoshoo, horoshoo”

Pietarista poistuminen olisi vaatinut luvan bolshevikkien päämajasta Smolnasta. Mannerheim ei halunnut mennä sinne. Hän yritti turhaan saada armeijan esikunnasta siirtoa Suomeen. Mannerheim kuuli uutisen, että Suomi oli 6. joulukuuta julistautunut itsenäiseksi. Muistelmissaan hän kertoo vieneensä esikuntaan ilmoituksen, että ”hänellä ei ollut edellytyksiä jäädä Venäjän armeijaan”.

Mannerheim suuntasi Pietarin Suomen asemalle. Sotilaat tarkistivat siellä asiakirjoja. Mannerheim tajusi äkkiä, että he olivat inkeriläisiä ja hän saattoi puhua heille suomea. Sotilaat vain vilkaisivat hänen puutteellisia papereitaan.

– Horoshoo, horoshoo, yksi heistä sanoi ja viittasi eteenpäin.

”Maa poltti jalkojeni alla”

Mannerheim saapui Helsinkiin 99 vuotta sitten, joulukuun puolivälissä 1917. Hän tempautui heti mukaan Suomen tapahtumiin. Maa oli julistautunut itsenäiseksi, mutta kukaan ei ollut sitä tunnustanut. Vaikutti yhä varmemmalta, että radikaalit sosiaalidemokraatit ja porvarilliset ajautuisivat sotaan keskenään. Kumpikin puoli aseisti kaartejaan.

Mannerheim kirjoitti muistelmansa Sveitsissä.

Vain viikon Helsingissä oltuaan Mannerheim matkusti vielä Pietariin. Hän meni siellä Ranskan sotilasvaltuuskunnan päällikön puheille pyytämään aseita varastoista, joita ranskalaisilla oli Murmanskissa. Ranska oli yhä muodollisesti Venäjän liittolainen maailmansodassa, mutta bolshevikkien voiman kasvu muutti tilannetta.

”Minulla ei ollut aikaa jäädä odottamaan vastausta. Maa poltti jalkojeni alla. Vuoden viimeisinä päivinä olin jälleen Helsingissä”, Mannerheim kertoo.

Vuoden viimeisenä päivänä Leninin johtama kansankomissaarien neuvosto luovutti Suomen senaatin puheenjohtajalle P.E. Svinhufvudille asiakirjan, jolla Suomen itsenäistyminen tunnustettiin. Se ei pysäyttänyt sisällissotaan valmistautumista Suomessa.

Mannerheim oli eri linjoilla kuin Svinhufvud, kun pyysi apua Ranskalta. Suomalaiset itsenäisyysmiehet olivat luoneet suhteet Saksaan ja toivoivat apua sieltä. Tsaarin kenraali Mannerheim tunsi yhä vetoa maailmansodan länsiliittoutuneisiin. Svinhufvudin senaatti nosti hänet kuitenkin vuonna 1918 joukkojensa johtoon.

Toteutuiko Odessan ennustus?

Mannerheim alkoi ilmeisesti jälkeenpäin ajatella, että Odessan ennustuksessa piili sittenkin totuus. Sen ensimmäinen osa toteutui, kun hän matkusti Suomeen ja johti valkoiset voittoon sisällissodassa:

”Tekisin pitkän matkan ja sen jälkeen ottaisin vastaan korkeamman päällikkyyden kuin mitä minulla siihen asti oli ollut hoidettavana ja johtaisin armeijan voittoon.”

Venäjän armeijassa Mannerheim oli rivikenraali, Suomessa ylipäällikkö.

Ennustuksen toinen osa kuului:

Mannerheim palveli tsaaria 30 vuotta.

”Minun osakseni tulisi suuria kunnianosoituksia, mutta sen jälkeen luopuisin vapaaehtoisesti korkealta paikaltani.”

Heti sisällissodan jälkeen Mannerheim luopui ylipäällikkyydestä. Hän ei hyväksynyt nuoren Suomen saksalaismielistä politiikkaa ja Suomen armeijan alistamista saksalaisille.

Ennustuksen kolmas osa:

”Pian lähtisin kuitenkin taas länteen kahteen suureen maahan suorittamaan tärkeitä tehtäviä, jotka onnistuisivat hyvin. Tältä matkalta palaisin entistä korkeampaan asemaan, muta nytkin olisi raskas toimeni lyhytaikainen”.

Mannerheim matkusti syksyllä 1918 hankkimaan Englannista Suomelle tunnustusta itsenäisyydelle ja Ranskaan palauttamaan diplomaattisuhteita. Kummastakin hän pyysi ruoka-apua. Kesken matkan maailmansodan länsirintamalla Saksa romahti. Suunnitelma tuoda saksalainen kuningas Suomeen kaatui. Länsiliittoutuneiden kanssa oleva Mannerheim kutsuttiin takaisin Suomeen valtionhoitajaksi. Hän kuitenkin hävisi jo vuonna 1919 presidentinvaalin K.J. Ståhlbergille.

Ennustuksen viimeinen osa:

”Vuosia myöhemmin kohoaisin vielä kerran hyvin korkeaan asemaan.”

Vuonna 1944 Mannerheimista tuli Suomen presidentti. Hän taisi lopulta uskoa, että Odessan ennustaja ei aivan huijari ollutkaan.

Lähteet: Mannerheim: Muistelmat. Jägerskiöld: Mannerheim 1867-1951. Meri: Suomen marsalkka G.C. Mannerheim.

Lue lisää Suomen itsenäistymisestä Ilta-Sanomien historialehdestä 1917 – Suomen tarina. Lehti on myynnissä rajoitetun ajan yhdessä Ilta-Snomien kanssa hintaan 2,90 euroa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?