Äidin tekemä Excel-taulukko paljasti kylmän totuuden Nikon tilanteesta – näin poika kuittasi 50 000 € velat

Äidin väliintulo katkaisi velkakierteen ja poika maksoi 50 000 euron ulosottovelat neljässä vuodessa: ”Törsääminen on kuin mikä tahansa riippuvuus – se loppuu kun sen päättää lopettaa.”

Niko hurvitteli 50 000 euron edestä - ja se kostautui.

9.12.2016 9:28

Kolmikymppisen helsinkiläisen Nikon viimeinen maksuhäiriömerkintä poistuu tulevan tammikuun lopulla. Pahimmillaan merkintöjä oli 16 ja velkoja yhteensä 50 000 euroa – kaikki ulosotossa.

Viime huhtikuussa viimeinenkin euro tuli maksettua, omalla työllä. Aikaa velkojen maksuun meni neljä vuotta. Velka koostui kulutusluotosta, maksamattomista vuokrista, muista laskuista, pikavipeistä ja serkun takaamasta 8000 euron lainasta, joka jäi myös maksamatta.

– Pilasin omaa tyhmyyttäni raha-asiani täysin vuosien 2009-2012 aikana. Kierre alkoi ensimmäisestä kulutusluotosta, jonka sain tavallisesta pankista. Luottoa oli 10 000 eurolle, ja se oli käytännössä luottokortti, Niko muistelee hummailukauden alkua, joka alkoi silloin, kun hän oli hieman yli parikymppinen.

Asenne meni hurlumheiksi, kun Niko oli ollut sinkkuna pitkään ja halusi viettää vapaata elämää. Hän vietti aikaa sellaisessa kaveripiirissä, joka piti rahaa ja sen näyttämistä tärkeimpänä juttuna maailmassa.

 Pilasin omaa tyhmyyttäni raha-asiani täysin vuosien 2009-2012 aikana.

– Jos sulla ei ole rahaa, et ole mitään. Totta kai munkin piti näyttää, että rahaa on, ja tarjota muille baarissa juomaa. Myöhemmin ymmärsin, että ehkei rahatilanne ole monella muullakaan rahanlevittelijällä kummoinen.

Törsäys meni kunnolla överiksi

– Kerran tulin junalla Lahdesta Helsinkiin serkun kanssa ja siinä keksittiin, että otetaanko Sokos Hotel Vantaasta sviitti yöksi. En tainnut mitään muuta pysyvää hommata kuin kännykän, ja yhtäkkiä huomasin, että koko luotto oli kulunut. Näin jälkikäteen tuntuu ihan järjettömältä, että miten onnistuin tuhlaamaan sen 10 000 euroa.

Leveään elämän kuului tietysti asunto Helsingin keskustassa.

 Oli Corvettea ja Mustangia. Kallein auto taisi maksaa sen 400 euroa viikonlopulta

– Asuin aivan liian kalliissa kimppakämpässä serkkuni kanssa. Piti asua keskustassa, kun oli muka niin hienoa, että saattoi kävellä suoraan baariin, Niko muistelee.

Niko oli rautakaupassa töissä. Hän kuuli, että palkasta voi pyytää myös ennakkoa.

– Sen jälkeen kun otin ensimmäisen kerran palkkaennakkoa, aloin ottaa sitä joka kuukausi, eikä sekään riittänyt. Ne rahat menivät kaikkeen muuhun kuin siihen mihin piti. Palkka ei ylipäätään todellakaan riittänyt kaikkeen siihen, mitä halusin.

Palkan ja menojen välistä kuilua Niko alkoi paikata pikavipeillä.

– Minulle kävi niin kuin varmasti monelle muullekin: kun otti ensimmäisen pikavipin, sitä huomasi, että tämähän on aika helppoa. Tekstiviestin lähettämällä rahat tupsahtavat tilille. Sitten aloin ottaa pikavippejä enemmänkin eri firmoilta. Summat olivat satasesta neljään sataan. Tai yksi firma tarjosi myös 400 euron vippiä, ja sehän piti tietysti käyttää.

Pikavipit menivät usein luksusautojen vuokriin.

– Aloin ottaa vuokrafirmalta viikonlopuksi vuokralle kerta kerralta hienompaa autoa. Oli Corvettea ja Mustangia. Kallein auto taisi maksaa sen 400 euroa viikonlopulta – toki siihen tuli vielä bensakustannukset päälle, Niko muistelee.

 En halunnut ottaa vastuuta siitä, mitä olin saanut aikaan.

Vähitellen vuokrat alkoivat jäädä maksamatta.

– Ajattelin, että on tärkeämpää päästä baariin ja mennä ulos syömään kuin maksaa vuokra. En ajatellut sitä, että kun vuokran jättää kerran maksamatta, sitä on vaikea paikata.

– Siinä meni sellaiseen transsiin ja hyvän olon tunteeseen, että nyt on siistiä kun voi tehdä ihan mitä haluaa.

Perintäkirjeet täyttivät laatikot

Kalliissa keskustakämpässään Nikolla oli yksi iso laatikosto täynnä avaamattomia laskuja.

– Olen ollut aika taitava siinä, että en stressaa mistään. Suljin kaiken pois mielestäni ja tuossa se oli vain huono juttu.

Näennäismakean elämän toista puolta edustivat ulosottokirjeet, joita alkoi tulla. Nekin Niko jätti maksamatta.

– Ulosottokirjeet eivät vielä tarkoita, että luottotiedot ovat menneet. Muistan kun sain ensimmäisen asiakastiedon kirjeen, mutta en muista avasinko sitä. Ajattelin, että nyt on varmaan jokin merkintä tullut. Kun en saanut enää pikavippiä, piti alkaa miettiä, että miten tästä mennään eteenpäin.

– Ovikellokin alkoi soida, mutta en avannut. Jätin myös vastaamatta kaikkiin tuntemattomiin numeroihin. En halunnut ottaa vastuuta siitä, mitä olin saanut aikaan.

Vielä tänä päivänäkään Niko ei osaa tarkkaan luonnehtia, miten onnistui kasaamaan 50 000 euron velat ”ei mistään”.

– Siinä oli kulutusluottoja, pikavippejä, maksamattomia vuokria. Sitten löysin firman, joka maksoi veronpalautuksia ennakkoon, mutta en osannut ennakoida sitä, että ne menevät suoraan ulosottoon. Sitten alkoi sekin firma soitella.

 Äiti laittoi Excel-taulukkoon joka ainoan summan ja velkojan nimen ja aloimme tehdä maksusuunnitelmaa.

Lisäksi Niko oli ottanut 8000 euron kulutusluoton, jossa hänen serkkunsa oli takaajana. Sekin jäi muiden joukossa maksamatta.

Äiti laittoi hommalle stopin

Nikon velkakierteen katkaisijaksi tuli äiti marraskuussa 2011.

– Äiti sai jostain selville, että nyt kaikki ei ole kunnossa. Siinä keskusteltiin pitkään vakavasti. Hän miltei romahti, sillä muu perheeni on aina ollut tosi tarkka rahan suhteen, eikä äiti ollut voinut kuvitellakaan, että hänen lapsensa voisi käyttäytyä näin.

Äiti teki 25-vuotiaan poikansa puolesta ison päätöksen: ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa takaisin kotiin ja alkaa toden teolla katsomaan, miten saadaan homma paremmaksi.

– Seuraavana päivänä avasimme kaikki kirjeeni, otimme velkojiin yhteyttä ja selvitimme velkojeni kokonaissumman. Äiti laittoi Excel-taulukkoon joka ainoan summan ja velkojan nimen ja aloimme tehdä maksusuunnitelmaa.

Velkojen syvyys paljastui taulukosta. Velkaa oli kertynyt noin 50 000 euron verran.

Niko asui kotona ja maksoi vuokransa siivoamalla. Hän kokee olevansa onnekas, että saattoi muuttaa kotiin, sillä se teki velkojen maksamisesta mahdollista nopealla aikataululla. Puhelinlasku oli miehen ainoa säännöllinen kulu.

Palkasta lähti ulosottoon kerralla 800-900 euroa. Lisäksi Niko lyhensi 8000 euron velkaa serkulleen 500 euroa kerrallaan.

 Muutamat ovat kysyneet suoraan, että miten olen voinut olla noin tyhmä.

– Kun velkoihin meni 1300-1400 euroa kuukaudessa, ei siitä tietysti paljo jäänyt. Vain noin 400-600 euroa kuukaudessa. Se summa meni tilille, jota äitini hallinnoi ja hän antoi minulle 100 euroa viikossa käyttörahaa. Sen piti riittää.

Velkojenmaksuvuosinaan Niko palasi myös ammattikorkeakouluun, ja siirtyi tekemään osa-aikatöitä. Myöhemmin hän onnistui sijoittamaan opiskelun iltapainotteiseksi.

Neljän vuoden aikana Niko kävi äitinsä kanssa pari kertaa Helsingin kaupungin talous- ja velkaneuvonnassa ja yritti päästä mukaan myös Takuusäätiön ohjelmaan.

– Sitten vain päätimme selvitä asiasta itse. Kun sain viimeisen erän maksettua serkulle, tajusin, että saan kuin saankin vielä maksettua kaiken.

Se, että viimeinenkin maksuhäiriömerkintä poistuu tammikuussa on Nikon mukaan hämmentävääkin:

– Tässä on oikeastaan koko aikuisikä mennyt omien mokien paikkaamiseen. Itselleni oli tärkeää se, että maksoin itse kaiken, enkä lainannut keneltäkään.

– Monta kertaa kävi kyllä mielessä, että olisikohan vanhemmilla mahdollisuus auttaa. Mutta ei ole heidän vikansa, että sotkin asiani. Velat on tarkoitettu maksettaviksi.

Aluksi Nikoa hävetti puhua tilanteestaan, mutta hän on huomannut, että avoimuus on ollut asiassa parempi vaihtoehto. Avovaimolleenkin hän kertoi tilanteestaan heti tapaamisen jälkeen.

– Ajattelin ensin, ettei kukaan muu ole näin tyhmä, että on pilannut raha-asiansa. Sitten tajusin, että maksuhäiriöiden piirissä on 100 000 ihmistä, että on muitakin. Mutta ei silti ole normaalia käyttää rahaa sillä tavalla väärin kuin minä tein. Tämä oli minulle oppimisprosessi kantapään kautta.

Reaktiot Nikon tarinaan ovat vaihdelleet

– Muutamat ovat kysyneet suoraan, että miten olen voinut olla noin tyhmä. Ei se sillä tavalla satu, kun tiedän itsekin, että se on ollut ihan täyttä tyhmyyttä.

 Noinkin isoista veloista voi selvitä, jos niin päättää. Lisäksi velka on maksettava itse, viimeistä penniä myöten.

Tällä hetkellä Niko asuu avovaimonsa kanssa avovaimon nimiin ostetussa asunnossa, jota pari maksaa yhdessä.

– Tarkoituksena on ostaa puolet siitä omiin nimiini, kun saan taas lainan.

Luottokortille Niko sen sijaan sanoo ei kiitos:

– Minulla ei ole mitään halua ottaa sitä. En halua olla avoin sille tilanteelle, että taas mennään.

– Tästä toipuminen on kuin mistä tahansa riippuvuudesta toipuminen. Pitää päättää, että se loppuu – ja sitten se loppuu.

Niko näkee, että hänen suhtautumisessaan rahaan on tapahtunut iso muutos viimeisen neljän viiden vuoden aikana:

– Nyt mietin paljon tarkemmin, mihin rahaa voi laittaa, etten elä yli varojeni. Palkan on riitettävä seuraavaan palkkapäivään asti. Ulkona syöminen on esimerkiksi vähentynyt radikaalisti.

Poikansa kaidalle polulle tuupannut äiti piti Nikolle pienen puheen tämän kolmikymppisillä:

– Hän sanoi, että hän on ylpeä siitä, miten homma hoitui. Itse olen ylpeä siitä, että kärsin itse omien valintojeni seuraukset, enkä sotkenut asiaan muita.

Niko haluaa tarinallaan antaa toivoa muille vastaavien ongelmien kanssa painiville:

– Noinkin isoista veloista voi selvitä, jos niin päättää. Lisäksi velka on maksettava itse, viimeistä penniä myöten. Muuten rangaistus hölmöilystä ei ole tarpeeksi ankara eikä oppi välttämättä mene perille edes kantapään kautta.

Nikon nimi on muutettu.

  • Alla olevalta videolta voit tutustua siihen, millaista on köyhyys Suomessa vuonna 2016.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?