Kotimaa

Uutuuskirja: Miksi Adolf Ehrnrooth ammutti tykeillä omia miehiään?

Julkaistu: , Päivitetty:

Venäläiskirjailija nosti esiin, mitä tapahtui Äyräpään kirkonmäellä 7. heinäkuuta 1944 klo 15.40.
Ammuttiko eversti, myöhempi jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth tykeillä omia, antautuvia sotilaita Äyräpäässä iltapäivällä 7. heinäkuuta vuonna 1944? Tai pikemminkin miksi?

Episodia on sivuttu eri yhteyksissä silloin tällöin. Tuorein yrittäjä on venäläinen Bair Irincheev kirjassaan Kannaksen suurtaistelut kesällä 1944 venäläisin silmin (Docendo). Irincheev esittää kaksi versiota.

Toisen mukaan Ehrnrooth oli saanut tiedon, että Äyräpään kirkon ja hautausmaan maastossa taistelleet suomalaiset heiluttivat valkoisia lippuja, jolloin hän määräsi kirkkomaalle tykistön keskityksen. Patteriston komentaja kieltäytyi, kakkosmies antoi komennot.

Toisessa versiossa tykeillä ammuttiin vasta, kun oli nähty venäläisten surmaavan haavoittuneita.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Irincheev arvelee tapauksen olevan ”ainoa tunnettu kerta, jolloin suomalaisupseeri on antanut määräyksen avata tulen omia kohti”.

Entä mitä asiasta on sanottu aikaisemmin?

Ehrnrooth oli kesän 1944 torjuntataisteluissa kunnostautuneen JR 7:n eli Tyrjän rykmentin komentaja. Hänen alkusanoillaan varustettu rykmentin historiikki ilmestyi vuonna 1996 kirjoittajana yleisesikuntaeversti Matti Koskimaa.


Historiikki syyllisti vahvasti JR7:n tueksi Äyräpäähän lähetetyn Erillisen Pataljoona 25:n. Sen miehet olivat jo kertaalleen, 5. heinäkuuta, paennet uiden ja veneillä Vuosalmen yli.

Pataljoona oli tuotu Vuosalmelle vapauttamaan ankarissa taisteluissa olleita JR 7:n pataljoonia lepoon.

Koskimaa kertoo paon toistuneen 7. heinäkuuta, kun pataljoonan komentaja kello 14 jälkeen siirtyi Äyräpäästä Vasikkasaareen ja ”suurin osa miehistä seurasi komentajaansa sekasortoisena joukkona”.

Kirkonmäelle jäi JR 7:n tykkikomppanian päällikkö järjestämään pataljoonan rippeiden vastarintaa.

”Vihdoin kello 15.30 tämänkin osaston oli pakko yrittää irtautumista tai antautua epätoivoisessa tilanteessa. Tässä vaiheessa kirkonmäen pohjoisosaan ammuttiin patteriston peite, joka aiheutti tappioita viholliselle, mutta ei tiettävästi omille antautumaan joutuneille miehille.”

Koskimaan mukaan Ehrnroothilla oli reaaliaikainen tilannekuva. Vasikkasaaressa olleet tykistön tulenjohtajat näkivät kirkonmäen ja olivat viestiyhteydessä rykmentin komentopaikan kanssa.

Kaksi Vuosalmen taisteluiden veteraania tapasi toisensa ihan sattumalta viime kesänä. Katso ISTV:n haastattelu alla olevalta videolta.


Vuonna 1981 oli ilmestynyt Martti Sinerman kirja Adolf Ehrnrooth sodan ja rauhan näyttämöllä (WSOY).

Sinerman mukaan Ehrnrooth oli pakkotilanteessa kuultuaan kello 15.33 ”jotain valkoista heiluteltavan seipään nenässä”.

 

Ainoa tunnettu kerta, jolloin suomalaisupseeri on antanut määräyksen avata tulen omia kohti.

Kirkonmäen menettämisen jälkeen koko vastaranta olisi ollut vihollisen hallussa, joten ”nyt olisi tärkeätä estää lisäjoukkojen tulo sekä rannan hyväksikäyttö. Ehrnroothin ratkaisu oli yksinkertainen: - Koko tykistö ja kaikki heittimet, kirkon tukikohtaan – tulta!”

Maali oli ”lihava”, ja tuli avattiin kello 15.40. Sinerma arvelee vihollisia kaatuneen kymmenittäin, ”mutta todennäköisesti myös vangiksi antautuneita omia miehiä”. Vaikka vaihtoehdot olivat ”paha ja vielä pahempi”, Sinerma arveli tapauksen olleen sellainen, ”jonka Ehrnrooth haluaisi saada pois mielestään."

Sinerman kirjasta kirjoittanut sotahistorioitsija Helge Seppälä piikitteli Ehrnroothia, jolloin kirjailija Eero Kiviranta päätti kysyä ”suoraan Ehrnroothilta” ja kirjoitti sitten vastineen Seppälälle Kansa taisteli -lehteen.

Ehrnroothin mukaan hänen oli pitänyt ”tuhota vihollisen vaarallinen kärki, joka oli syöksymässä vesistölle ja yli ja olisi murron suoraan liikkeestä saatuaan muodostanut uhkan koko Kannaksen Armeijalle”.

Ehrnroothin mukaan pohjoisrannan puolustus oli vielä keskeneräinen.

”Sitä paitsi otin huomioon mahdollisuuden, että kirkon lattian alla olleet haavoittuneet säilyisivät hengissä ja selviäisivät sotavankeuteen”, Ehrnrooth lisäsi.

Ehrnroothin JR 7:n valitusupseerina toimi myöhempi akateemikko Matti Kuusi.

Kuusi on muistellut Ehrnroothin olleen torjuntataisteluiden aikana riippuvainen unilääkkeistä ja pervitiinistä, joka oli piriste.

Virkoaminen oli usein kiukkupäistä ja ”kun tykistön yhteysmies viestitti, että Äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme tilasi sikäläisiin asemiimme patteriston iskun."

Toisen kriittisen muistikuvan tallensi blogiinsa Veikko Huuska otsikolla Äyräpään kirkon raunioiden viimeiset suomalaiset 7.7.1944. Muistelija on Er.P 25:n sotamies Mikko Kallio, joka oli Äyräpäässä 18-vuotias.

”Ensin haukuttiin raukaksi ja pelkuriksi... mutta ikävintä oli silloin, kun se mies, joka meidät haukkui raukoiksi ja pelkureiksi, ammutti meitä ’kaikilla saatavilla olevilla putkilla’ sinne Äyräpään kirkon raunioihin. Silloin tuntui että se ei oikein tykännyt meistä.”

Kallion mukaan heitä oli 27, kun kersantti Veijo Jokela pani paidan kiväärin nenään antautumisen merkiksi. Venäläiset kohtelivat vankeja ”asiallisesti”.

Pataljoonan muistelijoiden mukaan Ehrnroothin tykkitulessa ei kuollut suomalaisia, mutta muuten tappiot olivat 5.–12.7. raskaat, 82 miestä kaatui tai katosi.

Ehrnrooth oli puhuttelussa kertonut lähettävänsä pelkureina pitämänsä Er.P 25:n ”paikkaan, josta ei ole paluuta”. Puhuttelua on muisteltu myös verbaalisesti hiukan laimeampana.

Tarkennus 21.12. klo 10.15: valistusupseeri Matti Kuusen näkemys rykmentinkomentajansa torjuntataisteluiden aikaisesta riippuvuudesta unilääkkeisiin ja pervitiiniin oli aseveljen mielipide, ei lääkärin tekemä diagnoosi.


Äyräpää

Äyräpään kirkko sijaitsi korkealla harjulla Vuosalmeksi kaventuneen Vuoksen etelärannalla.

Vastaranta oli alavaa maata, peltoa ja metsää ja siksi vaikeammin puolustettavissa kuin harju, joka oli kuitenkin ”väärällä” puolella jokea.

Harjusta pidettiin heinäkuun alussa 1944 kiinni viimeiseen asti, ja suurin miestappioin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt
    Tuoreimmat