Niin on miltä näyttää. Yleisradion uutistoiminnan kannalta näyttää nyt varsin pahalta. Se on sortunut sisällissotaan.
Aseina ovat maan tunnetuimpien ruutukasvojen ulostulot Sipilä-kohussa. Susanne Päivärinta ja Jan Andersson ovat kertoneet omat käsityksensä siitä, mikä meni pieleen ja Päivärinta grillasi päätoimittaja Atte Jääskeläistä suorassa lähetyksessä. Jääskeläinen oli yrittänyt rajoittaa Sipilä-jutun uutisointia pääministerin jääviyttä koskevaan selvityksen loppuun asti. Helsingin Sanomain (1.12) mukaan Jääskeläinen puuttui jo keväällä tavallisesta poikkeavalla tavalla uutisointiin, joka koski Sipilän ”vakuutuskuorta”.
Baba Lybeckin mielestä Jääskeläinen ei enää nauti luottamusta.
Baba Lybeck on ilmoittanut, että on menettänyt luottamuksensa Jääskeläiseen. Baba Lybeck tosin ei ole Yleisradion uutistoimittaja, mutta kaikki tietävät, että Baba Lybeck on Uutisvuodon juontaja, mikä onkin olennaisempaa ja näkyvämpää.
Tätä sotkua ei silti kuitata sillä, että siinä joka työpaikalta tutut sisäiset jännitykset nyt aika rapaisesti purkautuvat. Kyseessä on aivan oikeasti kansallisen instituution uskottavuus.
Epäilystäkään ei saa syntyä
Pahalta näyttää, jos näyttää siltä, että Yle on taipunut pääministeri Juha Sipilän painostukseen. Tiedotusvälineen jääviys nimittäin on ihan sama juttu kuin poliitikon jääviys. Siitä ei saa olla epäilystäkään. Ei saa olla epäilystä, että poliitikko olisi käyttänyt valtaansa väärin hyväkseen. Ei saa olla epäilystä, että iso tiedotusväline on taipunut painostukseen.
Yleisradiosta julki tulleet työntekijöiden väitteet ovat nyt tällaisen epäilyksen herättäneet. Esimiesten vakuutukset siitä, että on toimittu oikein, eivät ole riittäneet epäilyksiä haihduttamaan.
Ylen toimittaja Pirjo Auvinen haastattelee pääministeri Juha Sipilää.
Yleisradiolla on 90-vuotias kunniakas historia tiedonvälittäjänä. Sellaiseen aikaan toki mahtuu hankalia ja noloja tilanteita ja epäonnistumisia, tietenkin. Nykyinen tilanne lienee ainakin 2000-luvun pahin.
Sipilän tapauksesta ovat maailmalla uutisoineet mm. BBC, New York Times ja Financial Times. Niitä harvemmin hetkauttaa Suomen sisäpolitiikka. Ruotsalainen Dagens Nyheter väänsi kysymyspalstallaan vitsiä siitä, tapahtuuko tällaista Turkissa, Latviassa, Norjassa vai Suomessa. Vastaava maineenhankinta Suomelle on harvoin onnistunut.
Sananvapauteen kohdistuvat vaarat ovat puheena ulkomaillakin ihan oikeista syistä. Eurooppalaisia huolettavat Puolan ja Unkarin tilanteet, Turkista puhumattakaan. Suomen joutuminen samalle listalle ei hyvältä tunnu. Kansainvälisessä uutisoinnissa muistutetaan, että Suomi on vertailussa ollut sananvapauden ykkösmaa maailmassa. Ihan oikeasti muuallakin tulee kylmiä väreitä siitä, että sananvapaus voisi täälläkin olla vaarassa.
Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen: myrskyn silmässä.
Rahoitus ratkaisee?
Vahvat yleisradioyhtiöt ovat eurooppalainen idea. Esikuvana toimii brittien BBC. Julkisin varoin kustannetaan tiedotusvälineitä, joiden kuitenkin pitää kertoa asioista valtaapitäviä kumartamatta. Konsepti syntyi sotien välisenä aikana, jolloin myös ihmisiä kiihdyttivät ääriajatukset. Puolueettoman tiedonvälityksen piti viilentää tunteita.
Suomessa kaupalliset radiot ja tv-kanavat tulivat aikaa sitten Ylen rinnalle. Sittemmin tekniikan kehitys on ajanut ohi vanhoista malleista monesti. Ennen Ylen rahoitus saatettiin turvata lupamaksuilla, sitten siirryttiin Yle-veroon. Yleisradiossa monet ovat pelänneet, että rahoitus olisi poliitikkojen keino päästä käsiksi uutisten sisältöön.
Kesällä Arto Satosen johtama työryhmä päätti, että Yle-vero säilyy. Indeksikorotusten jäädytys johti kuitenkin taas yt-neuvotteluihin yhtiössä. Työntekijät ovat varpaillaan, ovat olleet pitkään. Tällaisessa tilanteessa pääministerin kiukun pihinä kuulostaa äkkiä leijonan karjunnalta. Se nyt kuului sitten ulkomaille asti.
Sipilä ja sopimiset
Ylen asiassa mukana olleet toimittajat ja vähän muutkin ovat kertoneet näkemyksiään haastatteluissa, viesteissä ja kirjoituksissa.
Noin ammatillisesti kiinnostavin on kokeneen Pirjo Auvisennäkökulma (Yle 1.12.). Viime lauantaina hän oli valmistautunut uutishaastatteluun Sipilän kanssa, kun tämä sanoi ”että Aten (Jääskeläinen) kanssa on sovittu, että hän ei vastaa” Terrafamea koskeviin kysymyksiin. Auvinen oli sen jälkeen saanut pääministerin avustajalta Riina Nevamäeltä viestin, että seuraavana päivänäkään Sipilä ei vastaisi kysymyksiin asiasta Pääministerin haastattelutunnilla, johon Auvisen piti osallistua. Perusteluna oli Sipilän närkästys, että häneltä ei aiemmin kunnolla kysytty ja odotettu kommenttia uutiseen. Se koski entisen Terrafamen ja Sipilän sukulaisten hallitseman yhtiön yhteyksiä. Terrafamehan on entinen Talvivaara.
Auvinen oli ottanut yhteyttä päätoimittaja Jääskeläiseen, joka kielsi, että mitään tällaista olisi sovittu. Asiaa kysyttiin Pääministerin haastattelutunnilla. Auvisen mukaan Jääskeläinen ”kannusti” häntä kirjoittamaan.
Kirjoituksesta on silti pääteltävissä, että ainakin pääministeri Sipilälle on voinut syntyä käsitys, että hän pystyy painostamaan Yleisradiota. Niin on miltä näyttää.
Susanne Päivärinta pisti päätoimittajansa koville.
Kansalaissota uutistoimituksessa
Tuoreiden tietojen mukaan Ylen uutisväki on jakaantunut kahteen leiriin. Toinen tukee Jääskeläisen sekä uutis- ja ajankohtaislähetysten päällikön Marjo Ahosen päätöksiä, toinen kyseenalaistaa ne.
Erikoistoimittaja Riikka Uosukaisen twiitin mukaan Ylen sisäisen palaverin puheita on vuodettu julkisuuteen, koska joillakin läsnäolijoilla ”on missio” erottaa päätoimittaja. Ylen hallitus on ilmoittanut, että Jääskeläisellä on yhä sen luottamus.
No. Toimitukset eivät tunnetusti ole niitä leppoisimpia työpaikkoja. Mutta jos aivan avoimeen kansalaissotaan työtoverien kesken mennään, niin kyllä siitä toimittamisesta aika tuskaa tulee. Sähköisessä uutistoiminnassa tähän ei olisi aikaa hukattavaksi, se näkyy vääjäämättä laadussa ja sisällössä.
Mitä ei kannata yrittää
Yleisradion kipuaminen skandaalin kaivosta tulee olemaan kivuliasta. Uhrauksiakin voidaan vaatia.
Vaaditaan myös uutta ajattelua siitä, miten poliittisten vallankäyttäjien ja vanhan ”eduskunnan radion” suhteet pitää järjestää. Poliittisten päättäjien ja uutistoiminnan välillä on oltava vahva palomuuri.
Paineet Yleisradiota kohtaan tulevat sekä sisältä että ulkoa pääministeriä myöten. Tapauksen opetus on ainakin se, että poliittisen vallan käyttäjän ei kannata yrittää estää uutisointia tiedotusvälinettä estelemällä ja syyttelemällä. Sen jälkeen on kahta kauheampi skandaali kaikkien sylissä. Niin kuin nyt.
